Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

14.05.2020: Stratocasterista akkarisoundia piezolla?


Päivitys 24.7.2009: ääninäytteiden linkit toimivat taas, siirretty Maihinnousuun.

TIIVISTELMÄ

Väitetään, että sähkökitarasta on jo mahdollista saada käyttökelpoista akustisen kitaran soundia. Tarkkasilmäisimmät ovat panneet merkille, että tuulimyllärinä tunnettu Pete Townshendkin on korvannut Gibson J-200-kitaraosuuksiaan piezotallaisella stratocasterilla liveolosuhteissa.

Itse yllätyin positiivisesti Fender Stratocasteriini asennetun Fishman PowerBridge -piezotallan soundista. Pelkällä piezosignaalilla ei vielä isoja juhlia järjestetä, mutta sopivilla lisävermeillä saa jo aikaiseksi otsikon kysymyksessä tarkoitettua oikean akustisen sointia. Mitään Martin D-45 -helinää ei tietenkään saavuteta, mutta esimerkiksi livenä bändin seassa feikki voi mennä täydestä. Piezon ja normaalisignaalin sopivalla yhdistelmällä löytyy yllättävän makoisia äänikuvia myös solidbodyn ja akustisen välimaastosta, esimerkiksi niiltä seuduilta joita Gibson-leirissä paalutetaan ES-koordinaateilla (Electric Spanish).

Piezotallapaloja on syytä kohdella varoen, mutta normaalia soittoa ne eivät estä millään tavalla. Piezokanavan ollessa auki tallan seudun taputtelu toistaa jonkun verran runkoäänen tyyppistä töminää aivan kuten aidossa akustisessa, mutta ei mitenkään dramaattisesti eikä ainakaan minua häiritsevästi. Kielten vaihdon yhteydessä vanhan kielen virittimen päästä kannattaa katkaista se käyrä osuus kokonaan pois niin että kieli ei tartu mihinkään arvokkaaseen kun sitä vetää tallapalan läpi pois.

Leikki ei ole halpaa, sillä tämänkin kokeilun kustannuksella saisi kohtalaisen komeasti soivan oikean akustisen kitaran. On kuitenkin kiehtovaa, että tänä päivänä yhdelläkin kitaralla pärjää aika pitkälle. Ja kaiken tämän kokeiluhan vasta kiehtovaa onkin.

Stratocaster, piezotalla ja Mama Bear -esivahvistin:

ModelledPiezo

Tämä on tiivistelmä krk:n artikkelista "Stratocasterista akkarisoundia piezolla?" Koko artikkelin voit lukea jatkamalla tästä eteenpäin. Myös kommentointi on sallittua.




GASia ensi silmäyksellä

Käytin omaa Fender American Deluxe Stratocaster -kitaraani nauhahuollossa hämeenlinnalaisen Finlandia Instrumentsin Teemu Järvisellä, joka tunnetaan mm. Esa Pulliaisen luottomiehenä. Yhtiön nettisaitin soitingalleriasta oli silmiini osunut, että kyseisen soitinrakentajan veistämässä Jorma Kääriäinen -Tele Thinlinessa on Fishmanin piezotalla. Auttamatonta GASiähän se tiesi, lyhyttä mutta kiihkeää. Otin asian hetimiten puheeksi ja Olympiakadun luthier lupasi laittaa sellaisen minullekin.

Fishman Powerbridge on täydellinen, alkuperäisen tilalle vaihdettava sähkökitaratalla, johon piezoelementit on asennettu ja johdotettu valmiiksi. Kiinteää tallamallia valmistetaan erikseen paitsi telecasterille myös les paulille (vakiona jossain Slashin Signatureista), mutta straton tapauksessa paketista löytyy siis koko vibrakoneisto kampineen jousineen ruuveineen kaikkineen. Koska stratoni on uudempaa amerikkalaista sarjaa, jossa tallaa keinutetaan two-point -tyyppisesti, valitsin TSV-mallin (Two Stud Vibrato). Fishman lupaa sen menevän heittämällä paikalleen. Paketin ohjehinta on meillä noin 350 EUR, Thomannilla ilman toimituskuluja viitisenkymppiä vähemmän.

"Strato olisi nyt valmiina"

Kitaraa luovuttaessaan soitinrakentaja Järvinen kertoi kovertaneensa varmuuden vuoksi joitakin millejä puuta pois kitaran talla-aukon etuyläreunasta, jotta piezotallan pohja-osan johtoviidakko ei pääse vibrakäytössä hiertymään puuta vasten silloin kun talla on asennettu kanteen kiinni eli ei-kelluvaksi eli niin kuin minä tapaan tehdä. Lähes heittämällä meni siis, ja voisin kuvitella että esimerkiksi telecasterissa homma on vielä simppelimpi.

Muutoin mitat olivat kuulemma kohdillaan eikä Powerbridgen paketista tarvinnut käyttää kuin itse talla (paloineen blokkeineen), stereojakki ja vastus. Muut tremolo-koneiston osat Järvinen jätti paikalleen vanhasta setistäni koska ne olivat hyvässä kunnossa ja valmiiksi säädöissä. Toki osat voi vaihtaa kaikkikin jos haluaa, ihan laatutavaraa tuntuisivat olevan. Kampi piti vielä ottaa uudesta setistä eli dlx-kampi ei ole tähän yhteensopiva. Wilkinson ja Gotoh toimittavat raudat ainakin joihinkin PowerBridgen malleista, mutta tämän TSV-raudan alkuperää en ole vielä saanut selville. Fishman siinä lukee.

Järvinen muistutti että piezotallapaloja on kohdeltava varoen. Kielten vaihdon yhteydessä vanhan kielen virittimen päästä kannattaa katkaista se käyrä osuus kokonaan pois niin että kieli ei tee ota mitään mukaansa kun sitä vetää tallapalan läpi pois.

Jos olisin ottanut piezolle vielä aktiivisen preamp-osion (Fishman Powerchip), olisi piezosignaalin blendaus normaalisignaaliin ollut mahdollista suoraan kitaraan asennettavalla erillisellä volumesäädöllä. Koska en kuitenkaan halunnut patteria riesaksi, valitsin passiivisen version: talla johdotetaan vastuksen (5M) kautta uuteen stereojakkiin, johon myös magneettimikkien lähtö kytketään. Asennus kuulostaa siis varsin yksinkertaiselta operaatiolta, mutta halusin silti teettää sen ammattilaisella. Uskoisin kuitenkin että normaali ihminen (puhumattakaan keskimääräistä näppärämmästä mnettiläisestä ) pystyy sen tekemään Fishmanin ohjeen mukaisesti.

Kotona testasin ensimmäiseksi perinteisen stratotoiminnan monokaapelilla: kaikki toimii, ja monokaapeli ottaa siis magneettimikkien signaalin aivan kuten ennenkin. Vibrakoneisto pelaa jopa mekaanisesti pehmeämmin ja äänettömämmin kuin entinen. Uuteen kampeen on vielä totuteltava (tai vaihdettava), varsi tuntuu nyt tulevan vähän liian lähelle kieliä.

Myös tallan eli koko kitaran soundí on ensi kokeilulla aavistuksen pyöreämpi mutta jotenkin kiinteämpi, enemmän vintagea ehkä? Ihan kuin siihen olisi tullut myös lisää sustainia. Oikein hyvä tähän asti.

Minne vie piezon tie ?

Piezosignaali otetaan kitaran stereojakista stereokaapelilla: toisessa karvassa kulkee normaali magneettimikkisoundi ja toisessa se piezosoundi. Jos vastaanottopäässä on stereosisäänmeno, menevät signaalit siis tällaisinaan stereona myös sisään stereoplugia käyttäen. Haluan signaalit kuitenkin kokonaan erilleen, joten tilasin Beatmanilta stereo-Y-kaapelin (6,3 mm stereoplugi / 2 x 6,3 mm monoplugit). Normaalisignaalin otan sinne minne ennenkin eli alati kasvavan speduilukokoelmani alkupäähän ja piezosignaalin ihan omalle reitilleen.

Isot pojat ovat nimittäin kertoneet että tavallisen sähkökitaran vahvistukseen tarkoitetun putkivahvistimen (ja kartion) komponentit eivät tee täyttä oikeutta akustista kitaraa jäljittelevän audiosignaalin taajuusvasteelle, mikä saattaisi tarkoittaa sitä että akustinen kuulostaa paskalta putkivahvarin läpi.

Siksi olinkin jo aikaisemmin hankkinut DTAR Mama Bear -nimisen akustisen kitaran esivahvistimen/DI-boxin (hintaluokka 400 EUR, ainakin Musamaailma myy), jolla piezo- (tai kaikuaukkomagneettimikrofonin) signaalia voi syventää erilaisilla akkarimallinnuksilla. Piezoplugi siehen siis. Mitään efektointeja saati ekvalisointeja Mamalla ei voi tehdä, joten vien mallinnetun piezosignaalin tätä varten vielä pikkumikseriini, ja edelleen ulos Geneleceille, kuulokkeisiin tai äänitystä varten tallentimelle.

Näitä akustisen mallinnus- ym. boxejahan on aikamoinen valikoima mutta mitään en ole ottanut enkä niitä testannut. Townshend on käyttänyt tiettävästi ainakin Fishmanin omaa Aura-sarjaa.

Piezon soundi

No, kuulostaako Fender Stratocasteriin asennetun Fishman PowerBridgen piezosignaali akustiselta kitaralta?

Ensin pelkkä strato:

PlainStrat

Sitten pelkkä piezo:

PlainPiezo

Juu ei kuulosta akkarilta, vaan kuulostaa juurikin piezolta - Mama Bear on siis tässä vielä ohitettu. Tällaisellekin nasaalille quackille joku saattaa löytää jatkokäyttöä, itselleni tulee tästä mieleen takavuosien Ovation-livesoundi (esim. Paul Simon, Central Park 1981).

The Real Thing

Entä sitten Mama Bearilla mallinnettu piezosignaali?

ModelledPiezo

Hallelujah! Etukäteen tavoittelin vain tällaista plain-akkarisoundia äänittelyä tai muuten vaan soittelua varten, myös livetarkoituksiin. Voin sanoa että yllätyin näinkin hyvästä lopputuloksesta. Kyllä tämä nyt ainakin enemmän akustiselta kuin stratocasterilta kuulostaa! Tavoite oli siis saavutettu jo tässä vaiheessa. Ripauksella laatuprosessointia (kaikua ym. jota minulla ei vielä ole) vähintäänkin kelvollista akustista äänenlaatua on kuin onkin saavutettavissa näköpiirissä oleviin harrastustarkoituksiin.

On muutakin

Toki hyvään akkarisoundiin tarvitaan tietenkin myös hyvää soittoa, enkä puutu tässä siihen puoleen juurikaan. Sen verran kuitenkin että omaa lisävaikeutta tässä harjoituksessa aiheuttaa akustisen ja sähkökitaran fyysisesti (ehkä myös henkisesti :-)) erilainen soitettavuus. Erityisesti tietyntyypisissä kompeissa akustisen grooven aikaansaamiseksi olisi kitaraa soitettava niin kuin akustista kitaraa soitetaan, ja se ei välttämättä sähkökitaralla vaan onnistu yksi yhteen - se mekaniikka (ja dynamiikka) on vaan väkisin vähän erilainen. Itsestäänselvää on, että myös kielten vahvuus (erityisesti punottu g!) ja säädöt vaikuttavat totta kai soundiin ja tatsiin aika tavalla. Ja valitetaan ja selitetään nyt vielä ergonomiapointillakin: itselläni orientoitumishankaluutta aiheutti sekin että normaalisti soitan sähkökitaraa aina seisten ja akustista istuen - nyt siis joudun opettelemaan akustisen soiton seisaaltaan tai sähkökitaran istualtaan.

Tässä vielä pari feikkijuttua, ensin Mama Bearin "Gipsy Jazz" -mallinnuksella tehty pala ja sitten viitteellistä westerniä. Kaikki on siis soitettu stratolla + piezolla + mallinnuksella ja vain Hilipilin "pedal steel" straton magneettimikeillä.

Gipsy

Hilipili

Nythän se kokeilu vasta alkaa

Toki tiesin että magneetti- ja piezosoundit voi myös sekoittaa, mutta vasta tätä kokeillessa oivalsin sen huiman mahdollisuuden, että ainakin teoriassa sopivalla blendauksella (sinänsä ihan riittävän hyvää) stratosoundia voisi laajentaa uusiin ulottuvuuksiin: tarjollahan voisi olla esim. Gibson ES-335:n hollow-sävyä tai jopa 175:n syvää sointia (jota muuten voi ihastella esim. Teemu Viinikaisen taannoisessa Kitaraklubijaksossa). Tietenkään itse asiaa ei voi tavoittaa kuin oikeilla puilla, rakenteella ja mikeillä, mutta mihin asti päästään? Tai oikeastaan, mitä muuta vastaavaa voidaan saavuttaa kuin juuri nuo mainitut?

Koska Mama Bearissa on blend-säätö, jolla mallinnetun signaalin määrää voi annostella kuivan piezosignaalin sekaan portaattomasti 0-100%, voi arvata että minulla riittää kokeilemista pitkäksi aikaa. Mikseristä maun mukaan EQ:ta ja sitten lopullinen tasojen säätö. Niin ja puhumattakaan että erilaisia hyvätasoisia mallinnuksia Mamassa on juhlavat 16 kappaletta Parlorista Dreadnoughtin kautta Super Jumboon, Djangoon ja resonaattoriin asti.

Hollowbodyn sielun etsinnässä pääsen hard core -vaiheeseen sitten kun pystyn viemään kaiuista kuivat signaalit mikserin insertin tai auxin kautta samalle laadukkaalle kaikulähteelle, jolloin ne uskottavammin sulautuvat yhdeksi, näin luulisin.

Kyllä on mukavaa puuhastelua.

Ympyrä on sulkeutunut

Kitaran alkutaival oli pitkään puhtaasti akustinen, kunnes tätä luonnollista ääntä opittiin vahvistamaan sähköisesti. Seuraavaksi keksittiin umpipuinen sähkökitara, jonka ääntä opittiin muokkaamaan ja synnytettiin näin uusi varsinainen sähkökitara sellaisena kuin se nykyään tunnetaan.

Nyt tähän frankensteinin äpärälapseen on viimein asennettu vekotin, jolla saadaan aikaan taas se alkuperäinen akustinen soundi. Kehitys kulkee sykleissä ja ihminen on nerokas eläin.

Jatkohankinnat

Kotioloissa pärjää nykyiselläkin peruskytkennällä, mutta seuraavaksi on hankinnassa lisäkalustoa signaalien jakokohtaan. Yksi ratkaisu olisi laatuosista kasattu yksinkertainen splitteripedaali, jossa olisi kaksi sisäänmenoa ja niitä vastaavat kaksi ulostuloa sekä sopivat on/off -kytkimet. Tällaisia ei vaan meinaa oikein valmiina löytyä - Fishmanilla itsellään oli mutta sitä ei enää valmisteta.

Alkuun hommaan ehkä kuitenkin volumepedaalin, johon vien piezosignaalin ja säädän sitä siis 0-100%. Stratohaaraa hallitsen kitaran volumepotikalla ja/tai TU-2 -virittimellä (mute). Jos joskus tulee hankittua stomp box -politiikan ultimate solution eli GigRig, hoituisi sillä tämäkin kytkentä.

Kunnollinen perussignaaliprosessori (kompurointia ja kaikuilua varten) täytyy myös jossain vaiheessa hankkia.

ÄÄNITYKSIEN SIGNAALITIET

Normaali stratosignaali

Fender American Deluxe Stratocaster - mahdolliset efektit - Mesa Express 5:25 - AxeTrak - mikseri - Boss Micro BR

Piezosignaali

Fishman Powerbridge - DTAR Mama Bear - mikseri - BOSS Micro BR

LINKKEJÄ

www.fishman.com
www.d-tar.com
www.finlandiainstruments.fi

SANASTOA


Akkari. Akustinen kitara.

Blendaus, blendata. Engl. blending, to blend, sekoittaa (esim. kahta äänilähdettä), tässä merkityksessä sama kuin miksata (engl. to mix).

GAS tai G.A.S.. Engl. Gear Acquisition Syndrome, pakkomielteenomainen tarve ostaa (lisää) laitteita. Yleinen musiikinharrastajilla ja erityisesti kitaristeilla.

Groove. Musiikkiin ja erityisesti sen rytmiin liittyvä termi. Yleensä groovella tarkoitetaan yhden tai useamman muusikon soitollaan tai laulullaan aikaansaamaa erityisen mukaansatempaavaa rytmistä sykettä, joka synnyttää terveessä ihmisessä miellyttäväksi koetun, joskus hallitsemattoman tai jopa eläimellisen tarpeen liikehtiä tai tanssia tuon rytmin mukaan. Groove yhdistetään tyypillisesti afroamerikkalaiseen rytmimusiikin perinteeseen eli mm. bluesiin ja jazziin. Väitetään, että todellisen grooven syntyyn tarvitaan ihmisen (osin) tiedostamatonta ja ennustamatonta panosta, jota ei voi saada aikaan mekaanisesti, matemaattisesti, ohjelmallisesti tahi koneellisesti. Asiasta on myös vastakkaisia, eriasteisesti ns. inhimillistettyä konegroovea puolustavia näkemyksiä. Groovea pidetään voimakkaasti kulttuurisidonnaisena ja erityisen subjektiivisesti koettavana käsitteenä, minkä vuoksi sen määrittelyä voidaan pitää myös hedelmättömänä, mutta tulipahan yksi versio tehtyä.

Slash. Tässä: Guns N' Roses -yhtyeessä tunnetuksi tullut kitaristi.

Pete Townshend. Who-yhtyeen nokkamies ja kitaristi.

Two-Point Vibrato, Two Stud Vibrato. Myös -- Tremolo. Fender Stratocaster -kitaran vibratokoneiston moderni versio, jossa tallaa keinutetaan kahden ruuvin ja tallan reunan muodostaman ns. veitsenterän varassa. Vanhemmissa vintage-malleissa ruuveja on kuusi.

-------------------------

Päivitys 24.7.2009: ääninäytteiden linkit toimivat taas, siirretty Maihinnousuun.
14.5.2020: korjattu Townsend => Townshend.

Kirjoittanut krk 01.02.2009

            800×600  -  61 kt.


Arvostelu

4,84,84,84,84,8    (62 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

wildcat: Tässä se on: täyden 10 artikkeli. Tuo systeemi alkoi kyllä himottamaan itsellekin.
krk: Kiitoksia vaan. Kyllä sanoisin että on lelut on arvokkaat mutta ehdottomasti hintansa väärtit.
syndrome-: Joo-o, eipä tästä paljoa artikkeli enää parane. Melkeinpä pitää alkaa tilailla tallaa.
maza: laadukkaampaa ja asiantuntevampaa tekstiä kuin useimmissa musiikkilehdissä. vaikka itse olenkin uruttaja, oli tämä pakko lukea kokonaan. plussaa myös erinomaisista demoista!
hopeno: Kiitos mielenkiintoisesta aiheesta, perinpohjaisesti toteutetusta demosta ja sujuvasti kirjoitetusta tekstistä.
Marzi: Digailin tota plain-soundia eniten. :D Tarttis johonkin kitaraan asennuttaa kyl piezotalla...
MarkoA: Loistava artikkeli. Kiitoksia vaivannäöstä! Täydet pisteet.
jpousi: Loistava juttu, hyvää suomenkieltä ja lisäpojoja musanäytteistä!
J.Hollström: Huippujuttu. Ihamparas.
Hannu A: Hiano artikkeli, itellä odottelee Shadow-teletalla asennusta, alkoi ihan kuumottaa kun luki tätä artikkelia
krk: Kiitos kiitos. Kerrohan Shadow-kokemuksista - kitarakamapuolelta löytyy ketju "Piezotalla sähkökitarassa".
Simeoni: Startouchilta löytyy passeli A/B+Y switch stereona! Itse metsästin pitkään vastaavaa laitetta, mutta löytyihän se. Hienosti toimiikin.
krk: Katos vaan, niinpäs löytyykin. Tilasit siis jenkeistä?
Simeoni: Juu suoraan tilasin Jenkkilästä...
Tande: Ei toimi ääninäyttee
krk: Juu jos Maihinnousu tökkii niin ääninäytteet myös. Ainakin nyt toimii taas.

Yhteensä 16 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle