Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

17.12.2008: MXR EVH Phase 90


Olen viime aikoina päivitellyt ns. live-pedaalilautani polkusimia. Homma lähti oikeastaan liikkeelle wah-pedaalin hajoamisesta, jolloin totesin, että muitakin uudistuksia voisi kokeilla. Laudassa ei tätä nykyä ollut entuudestaan phaseria, ja vaikka usein en sellaista tehostetta kaipaakaan, toisinaan kuitenkin kyllä. Aikaisemmassa bändissä oli tullut käytettyä "japanialaista" phaseria, joka kyllä oli ollut sopivan raju sen bändin menoon, mutta näin vanhemman soittajan korvin kuultuna vähän sellainen, että se tuppasi hukkaamaan kitaran & vahvarin oman soundin suhinansa alle. Oli vaikea sanoa soundin perusteella, millä kitaralla ja vahvarilla soitti, koska kaikki kuulosti vain sen phaserin ääneltä!

Tuo muisto mielessäni lähdin katsastamaan vähän hyvämaineisempia phasereita. Tai oikeastaan kaikki kiinnostavat mallit olivat käytännössä vanhojen klassikkomallien reissueita. Pienen arpomisen jälkeen näistä kärkeen nousi MXR Phase 90, joka on varmaan historian jäljitellyin phaser-pedaali. Maineeltaan vähemmän raju kuin jotkin muut pedaalit, mutta lämminsoundisempi. Ainoa ratkaisematon ongelma oli: mikä niistä? MXR Phase 90 kaunokirjoituslogolla vai pölkkykirjainlogolla? Vai kenties Phase 100? Loppuratkaisu olikin sitten, että ei mikään näistä vaan Eddie Van Halenin signature-versio.



Rakkalla lapsella on monta nimeä... ja soundia

Tässä vaiheessa lienee hyvä kerrata vähän phaser-teknologian perusteita. Niiden tuntemus auttaa myös eri MXR-versioiden erojen ymmärtämisessä. Phaser on flangerin tavoin signaaliviiveeseen perustuva efekti. Mutta siinä missä flanger käyttää alkuperäisen signaalin viivästettyä versiota, phaser perustuu aaltomuodon vaiheviiveeseen. Korvin kuultuna sanoisin, että tyypillisen flangerin kieputtava ääni "kitisee" kun taas vastaaviin asetuksiin säädetyn phaserin kieputtava ääni "suhisee". Flanger toimii oikeastaan hyvin samalla tavalla kuin chorus-efekti, ja onkin toisinaan yhdistetty samaan pedaaliin choruksen kanssa. Pelkkää flanger-pedaaliakin voi usein käyttää miedoilla asetuksilla myös jonkinlaisena chorus-pedaalin korvikkeena.

Phaser-pedaalin sisäisessä toimintalogiikassa puhutaan asteista (stage). Tyypillisiä asteiden määriä vanhoissa analogipedaaleissa ovat 4, 8, 10 ja 12 astetta, joista 4 lienee yleisin. Joissakin laitteissa kuten TC Electronicsin vanhassa phaserissa asteiden määrälle on jopa oma valitsimensakin. Mitä enemmän asteita on käytössä, sitä tasaisempi ja pehmeämpi phaser-efekti yleensä on. Kun käytössä on vain 4 astetta, phaser-efekti tuppaa olemaan jyrkempi ja terävämpi kuin muuten samalla tekniikalla toteutetulla 12-asteisella phaserilla. Toki siis muutkin tekniset yksityiskohdat kuin asteiden määrä vaikuttavat phaser-laitteen soundiin.

MXR:n klassikko Phase 90 on 4-asteinen phaser, mutta ei siitä radikaaleimmasta päästä. MXR Phase 100 sen sijaan on 10-asteinen phaser. Se on myös ainoa tällä hetkellä tuotannossa oleva MXR:n nimeä kantava phaser, jossa on potikoita muunkin kuin efektin nopeuden säätöön. MXR Phase 100 ei siis ole sama kuin MXR Phase 90 monipuolisemmilla säädöillä, vaan soundi on tasaisempi ja pehmeämpi kuin Phase 90:ssä. Phase 100 sopii siistiä ja sivistynyttä phaser-efektiä hakeville soittajille. Itse olin kuitenkin enemmän kiinnostunut perinteisestä Phase 90 -soundista, joten tämä ratkaiseva ero sulki (säätömahdollisuuksiensa puolesta muuten kiinnostavan) MXR Phase 100:n pois laskuista. Siispä katseet MXR Phase 90 -valikoimaan.

Nämä MXR Phase 90- ja MXR Phase 100 -tuotenimillä nykyään uutena myytävät tuotteethan eivät muuten ole MXR-nimisen firman valmistamia vaan Dunlopin. Dunlop osti oikeudet tuotemerkkiin ja uudellenjulkaisi MXR:n klassikkopedaaleja. Teknisesti ottaen siis eri pedaaleja kuin MXR:n vanhat vintage-klassikot: nämä ovat reissueita, joissa saattaa olla soundieroja alkuperäisiin verrattuna.

MXR Phase 90 on Dunlopin valikoimissa tarjolla kolmena eri versiona: MXR Phase 90 kaunokirjoituslogolla, MXR Phase 90 pölkkykirjainlogolla ja rajoitetun valmistusmäärän MXR EVH Phase 90, jonka merkittävimmät erot perusmalleihin ovat EVH:n tuttu Frankenstrat-raidoitus sekä nappi, jolla voidaan valita toimiiko pedaali kaunokirjoituslogolla vai pölkkykirjainlogolla. Älkää naurako! Tässä on nimittäin sellainen pointti, että myöhempi pölkkykirjainlogollinen versio on myös soundillisesti hieman erilainen kuin vanhempi ja klassisempi kaunokirjoituslogollinen versio. Eli Eddien signature-pedaalissa on tavallaan nuo kaksi muuta kapistusta samoissa kuorissa, ja napilla voi valita, kumpaa haluaa käyttää. Eddie Van Halen ei kyllä itse käyttänyt tietääkseni koskaan tuota uudempaa versiota, joten sikäli tuo ominaisuus on vähän erikoinen juuri tässä signaturessa. Kuriositeettina lisättäköön, että kuulopuheiden perusteella EVH:n signature-phaser on sisuskaluiltaan ihan sama kuin nykyinen kaunokirjoituslogollinen MXR Phase 90 (josta vain puuttuu nappi, jolla vaihtaa pölkkykirjaintilaan).

Minulle juuri tuo valintanappi ratkaisi helposti päätöksen kolmen eri version välillä. Ei tarvinnut yrittää kuunnella eroja kahden eri laitteen välillä ja yrittää päättää kummasti tykkäsi enemmän, kun sai molemmat samoissa kuorissa. Sen sijaan tuo EVH-mojon arvo nyt oli minulle merkityksetön, vaikka Van Halenia suuresti arvostankin. Turhan räväkkä värityskin minun makuuni.



MXR EVH Phase 90 testipenkissä

Soundillisesti MXR Phase 90 EVH on mannaa. Joidenkin multiefektien ja japsispedujen ääriphasetukseen tottuneille MXR Phase 90 voi olla hienoinen pettymys, sillä efekti todellakaan ole siitä voimakkaimmasta päästä. Mutta varsinaisen musiikin tekemisen kannalta tämä on pelkästään hyvä asia. MXR Phase 90 ei jyrää kitaran ja vahvarin soundia omalla soundillaan vaan antaa sille oman luonteenomaisen lisänsä.

Ja kyllä se hyvin selvästi erottuva phaser-efekti kuitenkin on. Erinomaisen esimerkin pedaalin ominaissoundista saa Van Halenin ensilevyn Atomic Punk -raidan alusta (suosittelen kuuntelemaan nimen omaan alkuperäiseltä CD:ltä, sillä phaser on sellainen efekti että jotkin mp3-kooderit saattavat laimentaa/"korjata" sen). Raidan alussa oleva veikeä soundi muodostuu siitä, kun Eddie hinkkaa kieliä ranteellaan mikin yläpuolelta ja MXR Phase 90 on päällä. Tuollainen suhiseva kieppuva soundi on MXR Phase 90:n luonteenomainen ja helposti tunnistettava tavaramerkki säröllä soitettaessa - ja juuri se löytyy tästäkin signaturepedaalista. Muutkin Van Halenin varhaisten levyjen phaser-soundit (Eruptionit ja muut) löytyvät helposti, kuten myös monien muiden MXR Phase 90:n käyttäjien phaser-soundit.

Puhtailla ja pikkurosolla soitettaessa Phase 90:n soundi muuttuu sihinästä pyöreämmäksi ja nestemäisen sulavaksi. Erittäin mehukas soundi tämäkin. Sen verran mieto phaser MXR kuitenkin on, että kun kokeilin sitä vahvarin edessä, sen olemassaoloa hädin tuskin huomasi. Vasta efektilenkissä (särön lähteen jälkeen) se pääsi oikeuksiinsa ja sieltä tuollainen Atomic Punk -viuhunakin löytyi.

Säätimiä laitteessa on kolme. Päälle/pois-switchi, nopeuden säätö ja script-painike, jolla valitaan kumpaa MXR-versiota käytetään. Laitteen päälläolon osoittaa erittäin kirkas sininen ledi, jota ei voi olla huomaamatta kirkkaissakaan valoissa. Nopeuden säätö on järkyttävän herkkä. Puolen millin siirto voi muuttaa äsken loistavan phaser-soundin aivan liian nopeaksi. Ja tämä sattuu hyvin helposti vaikka pedaalia siirrettäessä roudauksen yhteydessä. Melkein toivoisi, että nopeussäädön voisi jotenkin lukita, kun se oma suosikkiasento on löytynyt.

Script-painikkeen vaikutus on suhteellisen pieni. Rehellisesti sanottuna en varmaan sokkotestissä osaisi sanoa, onko nappi pohjassa vai ei. Eron voi huomata lähinnä, kun kokeilee kahta moodia vuorotellen. Perinteisempi eli kaunokirjoituslogollinen tila on soundiltaan paksumpi ja pehmeämpi, kun taas modernimpi pölkkykirjainlogollinen tila on terävämpi ja kulmikkaampi. Molemmat ovat hyvinkin käyttökelpoisia.

MXR EVH Phase 90 ei juurikaan väritä soundia ollessaan kytkettynä pois päältä, vaikka onkin puskuroitu eikä true bypass. Puskurit on toteutettu hyvin. Sen sijaan, kun efekti kytketään päälle, soundissa voidaan havaita hienoinen muutos erityisesti matalien keskitaajuuksien osittaisena leikkautumisena. Tämä muutos esintyy lähinnä script-painikkeen ollessa ylhäällä (eli pölkkykirjaintilassa) ja erityisesti silloin, kun soitetaan luontaisesti tummasoundisella kitaralla (Gibson SG BKP Warpig/Gibson Iommi -mikeillä) luontaisesti tummasoundiseen vahvariin (Mesa/Boogie). Sen sijaan jollain kirkkaampisoundisella kitaralla johonkin kirkassoundiseen transistorivahvariin ero ei ole niin merkittävä, kun matalia taajuuksia ei soundissa muutenkaan ole paljon.



Yhteenveto

MXR Phase 90 on pedaalimaailman klassikko. Sitä kuulee useilla legendaarisilla levyillä ja viimeistään Van Halenin ensilevy teki siitä kuolemattoman. Sen perussoundi on hyvin luonteenomainen phaser-soundi, vaikka ei maailman räikeimpiä phaser-efektejä olekaan. Ehkä juuri siksi se istuukin niin hyvin moniin eri musiikkityyleihin. Sopii särölle, sopii puhtaalle, sopii komppiin, sopii sooloon. Erottuu mutta ei häiritse ja riko.

MXR EVH Phase 90 on kunnianosoitus yhdelle Phase 90:n kuuluisimmista käyttäjistä. Tai rahastusyritys, joku voisi sanoa - hintaahan tällä pedaalilla on tuplasti (tai ylikin) johonkin japanilaiseen phaseriin verrattuna. Kyseessä on kuitenkin klassikkosoundi, johon muita phasereita yleensä verrataan, eikä syyttä. Script-painike on hauska lisä niille käyttäjille, jotka eivät osaa päättää kumman version Phase 90:stä haluavat.

Dunlopin mukaan MXR EVH Phase 90 -signaturespedua valmistetaan vain rajoitettu määrä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa jää nähtäväksi. Voihan se tarkoittaa vaikka sitä, että sen jälkeen samat ominaisuudet paketoidaan johonkin (yksiväriseen ja mahd. halvempaan) ei-signaturespeduun, vrt. Peavey 5150 -> 6505. Tai sitten pedaali todellakin joskus poistuu kokonaan markkinoilta - tämä vaihtoehto tulee varmaan kyseeseen lähinnä siinä tapauksessa, että se ei Dunlopin mielestä myynyt riittävän hyvin.

Tämä ei välttämättä ollut viimeinen phaser-pedaali, jonka elämäni aikana ostan. Jos jotain haluaisin muuttaa tässä pedaalissa, niin tunnustettakoon, että vähintään yhtä laadukasta mutta rajumpaa phaseria joskus haluaisin ja efektin syvyyden säätökin olisi tervetullut (ehdotuksia vastaanotetaan). Mutta vain vaihtoehdoksi tämän pedaalin rinnalle, en tämän tilalle. Tämä kyllä saa jäädä pedaalisettiin.


Hyvät puolet
+ Tervesoundinen phaser, sopii moneen musiikkityyliin - alansa klassikko
+ Melko neutraali, ei jyrää perussoundia
+ Ei turhaa säätämistä, valmis käyttöön suoraan pakasta vedettynä
+ 2 pedaalia yksissä kuorissa
+ Jopa Bossiakin lujempaa tekoa(!)

Huonot puolet
- Soundista joko tykkää tai ei tykkää; säätövaraa ei ole
- Soundimuutokset matalissa taajuuksissa phaserin ollessa päällä
- Hinta

Kenelle suosittelisin:
+ Kenelle tahansa hyvää perusphaseria etsivälle, jos kukkaro kestää. Ei tällä pahasti metsäänkään voi mennä, oli musatyyli mikä hyvänsä.
+ EVH-faneille (tietysti!).

Kenelle en suosittelisi:
- Hunajakorville/"hifistelijöille". Ei ole TBP. Phasesoundi on hieman erilainen.
- Säätäjänörteille. Yksi nappi ja yksi potikka eivät tarjoa paljon säätömahdollisuuksia.
- Äärimmäistä ufo-phasetusta hakeville. Tämä on maukas ja musikaalinen phaser, ei mikään StarWars-tehoste.

(Pahoittelen heikkolaatuista kuvaa, käytettävissä sattui kirjoitushetkellä olemaan vain rakeinen kännykkäkamera.)



Ääninäytteitä Dunlopin sivuilla: http://www.jimdunlop.com/index.php?page=products/pip&id=259

Kirjoittanut LesPaul70 17.12.2008

            800×600  -  57 kt.


Arvostelu

4,84,84,84,84,8    (45 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Dunga: Hyvä artikkeli ja hyvä spedu. Viis tähteä!
Funkyshiva: Kattava ja hyvin jäsennelty artikkeli mielenkiintoisesta spedusta, 5 tähteä täältäkin.
myslique: Erinomainen arvostelu.
L.Ruoska: Hyvänmittaisen jutun kirjoitit, kiitti :)
mikkojii: Aivan erinomainen artikkeli! Tässä oli monta asiaa jota en tiennyt vaikka tuollaisen omistan.
Painajaismainen: Hyvä ja erittäin kattava artikkeli! *****
rosberg: Loistava artikkeli, ostin omani stripiltä Mesan myymälästä. Siitä hyvä efekti, että siinä on säätövaraa uskomattoman paljon.
Trendkeel: Teipillähän tuon "sweet spotin" voi "lukita", jos helpoimmasta päästä lähdetään. Mainio artikkeli!

Yhteensä 8 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle