Muusikoiden.net
09.12.2016
OGRE | Klikkaa tästä lisätietoa ja jälleenmyyjät 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

30.09.2008: UAD-1 Ultra pack


UAD Perinne velvoittaa.

Kun puhutaan Universal Audiosta, on syytä muistaa firman pitkä historia, joka juontaa juurensa varhaiselle viisikymmenluvulle jolloin kyseisen firman perustaja Bill Putnam seniori rakenteli studiossaan sellaisia viritelmiä, että mm. Frank Sinatra, Ray Charles, Ella Fizgerald ja monet muut pitivät miestä luottoäänimiehenään. Miehen käsialaa ovat esimerkiksi legendaariset LA-2A ja 1176LN kompressorimallit, joiden nimeen vannovat tänäkin päivänä monet (jolleivat kaikki) maailman studiovelhot. Puhumattakaan siitä että hän kehitti ensimmäisenä monialueiset ekvalisaattorit ja keinotekoisen kaiun. Lisäksi hän oli ensimmäisiä jotka puljailivat sellaisen modernin hömpötyksen kanssa, kuten stereofoninen äänite.
Sanalla sanoen: Mies käytti ensimmäistä kertaa studiota instrumenttina, vanhan koulukunnan laboratoriomeiningin sijaan.

Historiapuoli on siis kunnossa, mutta mitenköhän perinteen jatkajilla onkaan moderni DSP osasto on hanskassa?
Mitä studiotyöskentelyyn tulee, menee mielestäni soundi ja fiilis aina ns. kamarunkkauksen edelle. Jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvä. Tältä pohjalta ei kannata pyrkiä vertailemaan seuraavia plugareita fanaattisesti esikuviinsa, josko löytyisi vihreään vivahtavaa mutaa kompressorin ääri asetuksilla varrattaessa tätä alkuperäiseen malliin, semminkin kun itselläni ei nyt satu lojumaan nurkissa kauheasti ylimääräisiä pultekkeja tahi fairchildeja, niin kuin ei juuri muissakaan Suomen studioissa ja vaikka löytyisikin, vanhat laitteet tuppaavat olemaan aina yksilöitä ominaissoundeineen. Painotankin, että tämä on subjektiivinen mielikuva ko. tuotteesta useamman levyn miksausprojektien kokemuksella. Toki minulla on omat mielikuvani useista näiden plugareiden esikuvista, joita olen aiemmissa levytys-sessioissani käyttänyt. Rima on siis korkealla, tai ainakin vauhti on pitkä.

Töissäni minulla on ollut käytössä UAD-1 Ultra pack, jonka mukana tulee paketin sydän, eli PCI-kortti, jonka oma prosessori hoitaa bitin murskauksen, jättäen studiokoneen omat resurssit muuhun käyttöön.
Kortin lisäksi pakettiin kuuluvat seuraavat plugarit dynamiikan hallintaan:
1176LN, 1176SE, Fairchild 670, LA-2A, Precision Limiter.
Ekvalisointiin:
Precision EQ, Pultec EQP-1A, Pultec Pro, Cambridge EQ.
Ja kaikuefekteistä mukana ovat,
Dream Verb, Plate 140, sekä RealVerb Pro.
Lisäksi paketista löytyy CS-1 Plug-In Suite paketti ja Nigel Plug-In Suite, kitarahärpäke.

Tämän lisäksi plugareita voi ostaa tarvittaessa lisää yksittäin, mikä on näppärää näinä kytkykaupan aikoina.



Koneet tulille ja projekti auki!

Jos olet etsimässä neutraaleja ääniprosessoreita, jotka tekevät soundiin tarvittavat korjaukset huomaamatta ja lisäämättä äänekseen mitään omaa karaktääriään, voit suosiolla skipata nämä vimpaimet ylitse, oxfordia ja precision sarjalaisia lukuunottamatta. Nyt on nimittäin kyseessä se kuuluisa rouheus ja muna, joka luvalla sanoen tuntuu monista nykyajan laitteista ikäväkyllä puuttuvan. Tai no kaikkihan riippuu käyttötarkoituksesta.
Kuulokuvaa tukee plugareitten graafinen ilmekin, joka on uskollisesti kopioitu alkuperäisistä malleista ja sehän on vain hyvä asia. Jos osaat käyttää toista, niin myös toinen taittuu.

Ensimmäiseksi voisi heittää tulille vaikka legendaarisen 1176LN:n joka on monen luotto- masiina dynamiikan hallinnointitehtäviin. Tässä on nimittäin purkki, joka tulee usein kaivettua räkistä niin basson, rumpuryhmien kuin vokaalienkin kompressointiin. Myös masterissa materiaalia voi lytätä pitkillä aika-arvoilla yllättävänkin kovalla kädellä ja soundi senkun paranoo. Tämä virtuaaliversio tekee ihan justiinsa saman asian, kuin rautainen veljensäkin. Emulaatio on sanalla sanoen loistava! Tällä saa aikaan juurikin sen fätin tiiliskivellä naamaan efektin, kuin pitääkin, toisaalta dynamiikka tasoittuu höyhenen keveästi tarvittaessa ja kyllä! Myös kaikki rationapit voi painaa pohjaan yhtä aikaa, aivan kuin esikuvassaankin!
Sama uskollinen käytös pätee myös toiseen klassikkoon LA-2A:han. Kaksi oleellista nappia ja nappi on soundikin. Tällä jos ei saa vokalistia nätisti kuriin ja soundiin läskiä, niin jo on kumma.

1176SE puolestaan on sama laite kuin 1176LN:kin, melkein.
Laite on DSP-edullisempi isoveljeensä verrattuna, kuormittaen vähemmän prosessoritehoa ja valmistaja sanoo sen olevan lähes yhtä hyvä kuin esikuvansakin.
Tiedä häntä. Minä käytän mieluummin SE versiota. Siinä on rehdimpi fiilis ja musta etupaneeli :D

Paketin neljännestä laitteesta joka kantaa nimeä Fairchild-670 minulla ei ikävä kyllä ole aiempaa rautapuolen kokemusta, johtuen lähinnä siitä että laite on äärimmäisen harvinainen ja vaikka moisen sattuisi käsiinsä jostain saamaankin, pyörisi sen hintalappu tuolla parinkymmenen kiloeuron paremmalla puolella. Kyseessä ei siis ole ihan joka studion peruskompura.
Vaan nytpä on!!!
Ja millainen onkin. Tämä plugari tekee soundiin gutaa, ilman että yhtään hanikkaa avaisikaan. Soundi saa kummaa lämpöä ja läheisyyttä ihan vain kulkiessaan mallinnettujen neljäntoista muuntajan ja parinkymmenen putken läpi.
Ai mitäkö tapahtuu sitten kun niitä hanikoita availee? Se pitää kuulla melkeinpä itse.
Sanotaanko vaikka näin että minä en ala nykyään millekkään, jos en saa tätä laitetta rumpubussiini. Tämä vehje nimittäin potkii! Toisaalta sillä voi myös lytätä materiaalia niin hienovaraisesti, että eräskin klassisen musiikin äänite sai sillä käsittelyn ja minä puolestani kehuja kapellimestarilta elävästä ja rikkaasta nauhoitteesta. Hän luultavasti olisi steriloinut minut mielellään, mikäli olisi saanut selville että dynamiikkaa oli manipuloitu.


Precision Limiter taas on, mitä nimikin sanoo, eli brickwall limitteri, joka tasaa kivasti piikit materiaalista, ääntä värittämättä. Erittäin hyvä masterlimitteri.
Itseasiassa musikaalisin, mihin olen softapuolella törmännyt.

Ekvalisaation ihmeellisestä maailmasta meille tulee paketissa mukana ensinnäkin
legendaarinen Pultec. Ja jälleen kerran kyseessä on laite joka tekee gutaa vaikkei mitään tekisikään. Mutta ans olla kun ruvetaan jotakin tekemään, niin homma hoituu kiitettävästi! Ah, yläpään keväistä raikkautta ja alarekisterin juhannuskokonkin syrjäyttävää lämpöä ja kun käyttöön otetaan vielä PRO-version keskialuekorjaimet, niin meillä on hyppysissämme kaikki neljä vuodenaikaa!
Jos olet joskus miettinyt, miten Britneyt ja Boyzonet saadaan niin ilmaviksi ja framille...

Cambridge EQ taas on hillitty Sveitsin linkkari. Se soveltuu niin kirurginomaiseen tarkkuustyöhön, kuin maansiirtotöihinkin ja kaiken tämän se hoitaa varsin huomaamatta. Soundi on terve ja transparentti. Vähän kuin silikonispraylla suhhuuttelisi. Hyvin luistaa.

Jos Cambridgeä voi verrata silikoonisuihkeeseen, niin Precision EQ taas on säämiskä,
jolla hienovaraisesti puunataan Rolls Royceä paraatikuntoon. Toisin sanoen... Tarvinneeko tuota toisin sanoa?

Tilaratkaisuihin paketti tarjoaa kolmea lähestymistapaa, joista kaksi ensimmäistä, DreamVerb sekä RealVerb Pro edustaa ns. sisustusohjelma koulukuntaa. Tarjolla on kaikkea kuviteltavaa lähtien lattialaattojen väristä tapettiboordien kukkakuviointien lajikkeisiin. Tai no ei aivan, muttei paljon puutukkaan ja hyvältähän ne kuulostaa.

Kolmas edustaa taas Sohvan tulee olla mukava, ei kaunis. koulukuntaa, johon itseni tässä tilanteessa istuttaisin ja siitä pitää huolen maan mainio Plate 140. Kyllä kajahtaa. Näin hyvin ei ole pelti soinut virtuaalisesti koskaan. Tai jos on, niin minä en ole kuullut. Instant Olavi Virta! Suitsukkeita, mirhamia, Beatles in da house!
Ja mikä parasta, bitti menee paljon pienempään tilaan, kuin alkuperäien 1.5x2.5x0.5m EMT:n pleittikaiku.

Bonuksena pakettiin tulee CS-1 Channel Strip, jossa on kaikki tarvittavat samassa paketissa esimerkiksi laulun käsittelyyn. Vehjes ei edes yritä esittää mitään vanhaa ja legendaarista ja sellaisenaan se on oikein mainio all-round multiprosessori.

Nigel-paketti taas on All-in-one kitaraefektisimulaattori. Varsin käyttökelpoinen ja maukas peli sekin. Itseasiassa tätä on tullut käytettyä kaikenlaisessa Lo-Fi revittelyssä varsin hämärin lopputuloksin. Oikeastaan ainoa kohde, johon en ole sitä testannut taitaa olla itse kitara :D (Jutun oikolukenut ystäväni, kehui sen toimivan kyllä siinäkin.)


Kaiken kaikkiaan loistava työkalulaatikko hyvästä ja tarvittaessa persoonallisesta soundista nauttiville äänityöläisille. Ainoa huono puoli, mitä löysin, menee sekin tavallaan kehumisen puolelle ja liittyy DSP-kortin tehoihin. Näitä plugareita tekisi mieli tunkea vähän joka kanavalle, mutta ahneus kostautuu pian. Näissä kun on algoritmi poikineen laskettavana ja se nostaa seinän pian vastaan.
Muutaman projektin jälkeen sitä oppii kuitenkin jakamaan resurssit jotensakin järkevästi eri plugareiden kesken ja saahan noita kortteja ketjuun lisää... rahalla.
Ja hinta? Jo fairchild itsessään on niin loistava kapine, että se yksinään olisi väärti!

*Jutun kirjoittamisen jälkeen UAD:lta on tullut uuden sarjan prosessorikortit, joissa on roimasti lisää tehoja*


Jasse Kesti

Kirjoittanut dewil 30.09.2008


Arvostelu

4,14,14,14,14,1    (7 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

AtukkA: Oi miksi tuo lihavointi?
dewil: olin panevinani lihavoinnin vain otsikkoon. Ei osaa ei.
250768: Kerrankin asiaa

Yhteensä 3 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti