04.08.2008: WASP 1.8.2008@ Oulu,Teatria
Sirkkelihevin pioneerit ovat kuuluneet suosikkeihini jo useita vuosia ja bändi oli nähtävä jälleen kerran livenä. Yhtyeen kokoonpano on vaihtunut hyvin paljon vuodesta 82 ja tällä kertaa nokkamies Blackie Lawless saapui mukanaan 13-vuotisen WASP-taipaleen omaava basisti Mike Duda sekä parin vuoden sisällä liittyneet kitaristi Doug Blair ja rumpali Mike Dupke. Tämä oli siitä epätavallinen WASP-konsertti, että yhtye soitti Crimson Idol-albuminsa kokonaisuudessaan keikan aikana.
Kiertueen Taustaa:
2007 WASP aloitti Crimson Idol Live-kiertueen, jonka tarkoitus oli juhlistaa 15-vuotta täyttäneen monen fanin suosion tavoittanutta konseptialbumia. Kiertueen kappalelista on koostunut Crimson Idol albumin sisällöstä, joka soitetaan keikoilla kokonaisuudessaan alusta loppuun, pakollisista klassikoista ja muutamasta uudesta kappaleesta. Albumin sisältämän tarinan mukaan filmattiin myös täyspitkä elokuva, jota ei kuitenkaan julkaistu ja bändi on näyttänyt tätä videomateriaalia Crimson Idol Live-kiertueen esityksissään albumin kappaleiden ajan. Harmiteltavaa, että bändin pyynnöstä kaikki valo- ja videokuvaaminen on kielletty Crimson Idol-konserttien aikana. Crimson Idol kertoo Jonathan Aron Steel-nimisen rock-muusikon traagisen tarinan. Kertomus on fiktiota.
Itse konserttiin:
Ovet avattiin klo 19.00 saavuttuani paikalle hyvissä ajoin. Eturivissä keikka tulikin lopulta seurattua. 20.30 Barbe-Q-Barbiesin oli määrä nousta lämppäämään “isoja poikia”, kuten he asian ilmaisivat. Naiset soittivatkin kokonaisuudessaan asiallisen keikan perus kitararockia, joten lämppäristä ei jäänyt paha maku suuhun. Annan vielä erikseen plussaa hyvin toteutetuista livesaundeista. Vähäinen väki tosin latisti tunnelmaa.
Itse WASPin oli määrä aloittaa 22.30. Tähän mennessä ihmisiä olikin tullut normaali klubikeikkamäärä. WASP nousi pimeälle lavalle aloittaen tunnelmallisesti Titanic Overturella ja jatkoi soittamalla Crimson Idol-albumin ilman välispiikkejä niin kuin se levyllä kuullaankin. Jo ensimmäisten säkeistöjen jälkeen pystyi toteamaan, että Blackien laulussa oli soundi yhä tallella. Lavan ylle ripustetulta suurelta näytöltä pystyi seuraamaan videomateriaalia, joka oli kuvattu Crimson Idolin pohjalta. Tämä tehokeino loi fanille syvällisemmän kokemuksen konsertista ja albumista. Ensimmäiset kappaleet olivat tunnetusti albumin raskaimmat ja bändi esiintyi tähän mennessä aika hillitysti, vaikkei lavakarismaa siltikään tuntunut puuttuvan. Crimson Idol-ohjelmiston ajan valaistus oli tyylikkään himmeää. Mike Dudan runttaava basso toi enemmän munaa kitarapainotteiseen ohjelmistoon. Doug Blairin esiintyminen ja kitarointi oli koko keikan ajan mielekästä katsottavaa. Chris Holmesia on tietysti ikävä, mutta Blair pääse tällaisessa ohjelmistossa paremmin oikeuksiinsa taitojensa takia. WASPin kitaraosastolla oli kuitenkin paljon vireongelmia ja niitä ilmeni melko usein. Pistetään nyt suurin osa asennehevin piikkiin. Toisena kappaleena kuultu The Invicible Boy ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini Crimson Idolilta, mutta tällä kertaa homma toimi ja Blairin, Dudan sekä nauhoitetut blackien kakkosvokaalit toimivat taustalauluna mukiinmenevästi. Lempikappaleisiini lukeutuva Arena Of Pleasure oli hunajaa korville ja eturivin meno oli jo tässä vaiheessa katossa. Moottorisahojen pärinästä päätellen kaikki tiesivät, mitä oli seuraavaksi luvassa. Chainsaw Charlie on WASP-keikan taattua tavaraa, josta kiitokset vielä Mustin rääkymiselle. You still got it. Ralli kuultiinkin tällä kertaa kokonaan. Tätä kokonaisuutta seurasi ensimmäinen herkempi kappale eli Gypsy Meets The Boy. Biisi ei päässyt mielestäni niin hyvin oikeuksiinsa kuin levyllä. WASPin soittovolyymi oli sen verran suuri, että akustiseksi kitaraksi simuloitu soundi alkoi särkemään ja esimerkiksi jousitaustat jäivät vähän taka-alalle. Tunnelmaa tämä ei kuitenkaan kerennyt latiskaa, kun seuraavaksi ilmoille pärähti Crimson Idolin rock-henkisin kappale Doctor Rocter. Tämähän toimi kuin tauti livenä ja bändikin sai hieman vipinää jalkojensa alle. Mike Duda oli poikkeuksellisen eloisa koko esityksen ajan. Dupke hoiti rumpalin paikkansa ihan tarpeeksi hyvin, vaikka olisinkin nähnyt Stet Howlandin mieluummin hänen pallillaan. Tällä kertaa yleisö pääsi laulamaan kunnolla mukana, kun bändi nosti ilmoille loistavan I Am Onen. Omaa konserttielämystä tällä kertaa oli kuitenkin pilaamassa muutama päihtynyt häirikkö, joita passitettiin järkkäreiden toimesta toiseen suuntaan. Illan päätteeksi joku oli vielä ehtinyt saada kyydin poliisiautolla parempaan paikkaan. Crimson Idolin kolme viimeistä kappaletta saivat minutkin sitten hiljentymään. The Idol toimii aina hienosti ja sai minut aina välissä vilkaisemaan valkokankaalle. Hold Onto My Heartin falsetit toimivat näemmä myös livenäkin. Crimson Idol-ohjelmisto päättyi kymmenminuuttiseen The Great Misconceptions Of Me:n tahdeissa ja tunnelmoissa. Koen kappaleen tavallaan levyn kertaajana. Siinä on kuin pieni pätkä kaikkea. Crimson Idol-ohjelmiston päätyttyä bändi päätti pitää pienen tauon ja sillä aikaa valkokankaalla näytettiin Elvis-showta. Humoristinen, mutta toimiva veto näytti tehoavan yleisöön.
Bändin palattua tauolta ja Blackien jutusteltua ensimmäistä kertaa yleisön kanssa, Blackie ilmoitti, että: ”All I need is my love machine”. Tässä vaiheessa myös ne, jotka eivät ole Crimson Idolia kuulleet ja ostaneet, saivat luvan villiintyä. Bändi tuntui saavan melkoisen piristysruiskeen loppua kohden ja esiintyi erittäin energisesti. Take Me Up toimi uudelta Dominator-albumilta hyvin, mutta jäin kaipaamaan Heavens Hung In Blackia, jota WASP on kuitenkin kiertueella aikaisemmin soittanut. Lopuksi bändi tarjoili rutiinilla pakolliset Wild Childin, I Wanna Be Somebodyn ja Viimeisenä Blind In Texasin. Texas päätti hienosti kasaritunnelmissa hienon illan. Kotiin lähdön aika koitti tyytyväisissä merkeissä, vaikka olisinkin halunnut vielä pari kappaletta kuullakin. Soittolista ei varmastikaan ollut pelkän kasarin fanien mieleen, mutta syvällisemmälle fanille toimi todella loistavasti.
Kuvia ei siis ole, koska kuvaaminen kiellettiin ja järkkärit kiskoivat kaikki mahdolliset kamerat ja puhelimet ihmisten käsistä.
Tässä vielä settilista, jonka pitäisi olla vieläpä oikein.
1.Titanic Overture
2.The Invicible Boy
3.Arena Of Pleasure
4.Chainsaw Charlie
5.Gypsy Meets the Boy
6.Doctor Rocter
7.I am One
8.The Idol
9.Hold Onto My Heart
10.The Great Misconceptions Of Me
--------------
11.Love Machine
12.Take Me Up
13.Wild Child
14.I Wanna Be Somebody
15.Blind In Texas
+Crimson Idol
+Blackie oli taas loistava ja muun bändin suoritus oli myös toivottu.
+Videomateriaali
+Poikkesi tavallisesta
-Soundit.
-Kitaraosaston vireongelmat
+/-80-luvun WASPin faneille ei suotu paljonkaan kasaria, mutta Crimson Idol-fanit nauttivat varmasti keikasta.
Tässäpä tämä. Antakaa sitten vain niitä tähtiä, kommentoikaa ja kertokaa omia tunnelmia :)Kirjoittanut Icy-Sun 04.08.2008 |
Arvostelu
Kommentit
|  | | Artikkelit: Keikkatunnelmat Tulostettava versio Lähetä pikaviesti kirjoittajalle |
