Muusikoiden.net
10.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

03.08.2008: Jermaine - Hope Dies Last


Tämä artikkeli kertoo Jermaine-yhtyeen toisen pitkäsoiton Hope Dies Last valmistumisesta. Levy äänitettiin kesällä 2007 ja julkaisupäiväksi tuli lopulta 20.08.2008.

Kappaleiden työstäminen oli alkanut heti edellisen Knives Out -levyn ilmestyttyä syyskuussa 2006. Tammikuussa 2007 pidettiinkin jo ensimmäinen demosessio, jossa äänitettiin kahdeksan kappaletta. Yhdeksäs kappale hylättiin äänitysten aikana, ja kaksi niiden jälkeen. Loput päätyivätkin albumille asti.

Kappaleita tehtiin kovaa vauhtia lisää, ja toukokuussa niitä oli kokonaista 13 kappaletta. Tarkoituksena oli, että heikoimpia voitaisiin pudottaa pois lopullisesta albumikokonaisuudesta. Kappaleet demotettiin uudestaan ja tehtiin tällä kertaa huolellisemmin loppuun asti. Päätimme pitää nämä versiot omasta mielestämme lopullisina ja lähetimme demon tuottaja Jonas Olssonin kuultavaksi.

Seuraava vaihe oli kaksipäiväinen esituotantosessio Kokkolassa. Kaikki kappaleet soitettiin läpi ja niihin tehtiin muutoksia tuottajan ehdotusten mukaan. Kaksi omasta mielestämme hitikkäintä kappaletta saivat uudet kertosäkeet, mutta muuten hiomiset kohdistuivat sovituksiin ja rakenteisiin. Kaksi kappaletta pudotettiin tässä vaiheessa kokonaan pois, mutta jotkut kappaleet menivät esituotantoseulan läpi lähes muuttumattomina. Erityisen suurennuslasin alla olivat rumpukompit, sillä levyn äänitykset alkaisivat niillä.

Itse äänitysten pariin päästiin lopulta Elokuussa. Rummut äänitettiin suuremmitta ongelmitta Turun Noisecamp-studioilla neljän päivän aikana, päivää nopeammin kuin oli ennakoitu. Settinä käytettiin studion omaa Yamaha Recording Customia, ja peltejä oli lainassa moneltakin ystävälliseltä rumpalilta. Molempiin slovareihin päädyttiin äänittämään rummut ja pellit erikseen. Tämä mahdollisti tilasaundin radikaalin hyödyntämisen rumpuihin. Jo esituotannossa ongelmalliseksi muodostunut Keep a Secretin kertosäe sai äänitysten viimeistä päivää edeltävänä yönä toisen kehitysasteensa, jonka mukaan rummut sitten soitettiin sisään.

Äänitykset jatkuivat viikon tauon jälkeen Kokkolassa Victory Audio -studiolla. Aluksi purkkiin laitettiin rytmikitarat. Peten soittamilla Telecaster-soinnuilla saatiinkin kappaleille hyvä selkäranka jonka päälle rakentaa muut soittimet. Keep a Secretin soinnutus muuttui jälleen viimeisenä yönä, mutta muutos oli jälleen kerran parempaan suuntaan.

Saman viikon aikana ehdittiin myös purkittaa basso-osuudet. Rytmiset kielisoittimet saatiin sisään neljässä päivässä, joten taas saatiin nipistettyä budjetista yksi äänityspäivä säästöön tuleviin sessioihin.

Seuraava viikko olikin varattu lead-kitaroille ja muille jäljelle jääneille soittimille. Siinä missä rytmikitarat oli rouhittu samalla saundilla alusta loppuun, nyt hifisteltiin erilaisilla saundeilla ja soittotavoilla. Jokaiselle päivälle otettiin teemaksi tietty saundi, jolla tehtiin sitten kaikki levyn kyseistä saundia käyttävät osuudet. Loppuviikosta purkkiin laitettiin myös hieman Rhodes-sähköpianoa pariin tunnelmallisempaan palaan ja torvia levyn päätösfanfaariin. Akustisia kitaroita ei ehditty äänittää, mutta ne ehdittäisiin tehdä laulusessioiden lomassa.

Laulusessiot kestivät reilun viikon ja jälki oli huikeaa. Pete oli kehittynyt laulajana, ja moni biisi sai sessioissa uudistetun, komean laulumelodian.

Äänityssessioiden päätteeksi saimme shokeeraavan uutisen: Levy-yhtiö oli päättänyt laittaa pillit pussiin ja siirtää vastuun levyn julkaisusta muulle, toistaiseksi tuntemattomalle taholle. Kenelläkään bändistä ei ollut levyn masterin ostamiseen riittäviä rahoja, eikä Opintolaina Recordsin perustaminen houkutellut.

Levy oli äänitetty ja sessiot luvattu maksaa, joten ei auttanut kuin siirtyä miksaamiseen. Kappaleet miksattiin biisi/päivä -tahdilla. Bändi ei osallistunut sessioihin suoraan, mutta joka iltapäivä saatiin netin kautta kuultavaksi miksaus, johon oli sitten mahdollista antaa loppuillan aikana kommentteja ja saada mahdolliset korjaukset läpi seuraavana päivänä. Monen hikisen messenger-palaverin päätteeksi levy saatiin miksattua ilman suurempia riitoja tai ongelmia lukuunottamatta yhteen kappaleeseen melkein unohtunutta synaa, joka oli tarkoitettu äänityksiin laulamista auttamaan. Masterointi hoidettiin niin ammattimaisesti Chartmakersilla, ettei sinne suuntaan ollut kenelläkään mitään sanomista.

Syksyllä olo oli epätodellinen - kädessä oli mahtavalta saundaava levy, mutta julkaisijasta ei ollut tietoakaan. Neuvotteluja käytiin usean tahon kanssa, mutta mikään ei tuntunut onnistuvan. Lopulta julkaisija löytyi lähempää kuin osasimme odottaa - keikkamyyntiämme aiemminkin hoitanut GAEA otti homman hoitaakseen. Julkaisu tosin siirtyi kaavaillusta Helmikuusta Elokuuhun, mutta "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" tuntui varsin sopivalta ajatusmallilta.

Tässä vielä lyhyet kappalekohtaiset tunnelmat ja kitaranörttäilyt:

1. Finders Keepers
Vauhdikas ja aurinkoinen rokkikappale, joka sopii täydellisesti avauskappaleeksi. Biisissä oli aluksi hidas ja eeppinen kertosäe, mutta uusi kertosäe muutti biisin luonteen ja teki siitä onnistuneen. Äänityssessioissa uusitut laulumelodiat nostivat kappaleen vielä korkeammalle tasolle. C-osasta voi plokata Morricone-henkistä kitarointia ja maansiirtokone-henkisen bassosärön.

2. Way Out
Ilmava ja haikea biisi. Sai esituotannossa uuden kertosäkeen. C-osassa on varsinainen kitarameri Queen-stemmoineen. Säkeistön avaruuskitaran muljinki on lähtöisin Line6 POD XT Liven phaserilla varustetusta delaysta. Kertosäkeeseen puolestaan soitettiin Roland Space Echon läpi näppäilyt oktaavituplauksen kera, joten lopputulos kuulostaakin hieman jopa pianolta.

3. Keep a Secret
Levyn selviytyjä. Kappale syntyi yhdistämällä hyvät osat kahdesta hylätystä kappaleesta uudella indiedisko-sovituksella. Kertosäe muuttui ensin esituotannossa ja sitten kahteen kertaan äänityksissä, mutta laulukoukku ja kitaramelodia säilyivät hämmentävästi alkuperäisestä asti. Kitaran lead-saundin fuzz saatiin Podista ja kertosäkeessä hyödynnettiin jälleen Space Echon heleyttä. C-osassa taas on piilossa takaperin soitettu melodia.

4. Best Mistakes
Keikoilla vuoden 2007 alusta saakka soitettu kappale, joka yhdistää indieriffittelyt powerpop-kertosäkeeseen. Kitarasoolossa kuuluu taas Space Echoa.

5. Worlds Away
Yksi ensimmäisistä levylle valmistuneista kappaleista, jota niin ikään soitettiin pitkään keikoilla. Kappaleesta piti tulla vielä enemmän härskisti pop, mutta onhan tässäkin sovituksessa sellaista sävyä, mitä ei muista biiseistä löydy. Teeman saundi löytyi Rat-pedaalista, ja C-osassa on jälleen Space Echo-muljinkia Small Stone-phaserin kanssa. Poikkeuksellisesti soitin Peten sijasta itse tähän rytmikitarat, vieläpä vuoden 1962 Fender Deluxe -vahvarini läpi.

6. Take it as it Comes
Levyn vedenjakajaslovari, jota höystettiin lopulta kauniilla naisvokaaleilla. Kitaroiden sovitus on kaikessa minimaalisuudessaan toimiva. Slidea ja akustista lukuunottamatta biisissä on vain yksi kitararaita.

7. Alive
Ensimmäinen levyä varten tehty kappale, meille kummallisessa keskitemmossa. Ei muuttunut treeni- ja esituotantoprosessin aikana juurikaan. Säkeistön soinnuissa on jälleen Space Echo, tosin koko riffin juju on plugarilla tehty U2-tyylinen pistellinen kahdeksasosanuotti -delay. Introssa ja outrossa seassa on myös Small Stone.

8. Hope Dies Last
Lyhyt ja ytimekäs punk-rykäisy. Teeman kitarasovitus on mukavan monikerroksinen, vaikkakin lopulta kovin yksinkertainen. Ei vaatinut mitään kitaraefektejä.

9. Safe Distance
Levyn ainoa pudotusuhan alle joutunut biisi, mutta puolustaa paikkaansa jämeränä ja monimutkaisena altsu-biisinä kahden vauhtirallin välissä. Jonasin laulamat stemmat toivat kappaleeseen lisää kaivattua eloa.

10. Note to Self
Melko ADHD-henkinen kappale joka poukkoilee osiosta toiseen ylinopeudella oudoin painotuksin, mutta groovaa silti. Biisin teeman synakitara on Peten säveltämä ja soittama, vaikka sitten keikkoja varten osat vaihdettiin. Viimeisessä kertosäkeessä haettiin laulumelodiaan kantrihenkistä koukkua, ja onhan suurin osa biisin kitaroista soitettukin Telecastereilla. Itseäni jäi harmittamaan biisin teeman aikana soitettu korkeampi rytmikitaraosa, joka haudattiin miksauksessa vain varmuuden vuoksi äänitettyjen vitossointujen alle. Toisaalta luottamus tuottajaan oli kova, ja omat näkökulmat kitaraosuuksiin ovat varmasti vääristyneet.

11. In my Hands
Levyn itseoikeutettu päätösbiisi postrock-kasvatteluineen. Idea outron torviosuuteen oli keksitty jo ennen sessioita, mutta varsinainen sovitus syntyi jossain vaiheessa äänityksiä melko odottamatta. Lopputulos kuulosti aluksi hulvattoman hauskalta, mutta toisaalta myös älyttömän mahtipontiselta, niin kuin pitääkin. Kappaleen kertosäkeessä ei tietääkseni ole koskettimia, vaikka niin voisi luulla, vaan avaruusäänet ovat kahdella efektoidulla kitararaidalla aikaansaatuja. Tähänkin biisiin saatiin monta hyvää avaruusääntä PODin tarjonnasta.

Kaikenkaikkiaan koko bändi oli levyyn täysin tyytyväinen. Ensimmäisen levyn kohdalla oli resursseista pula, nyt saatiin tehdä kaikki huolellisesti ja asianmukaisissa puitteissa, ja jälki on sen mukaista. Voi olla, ettei seuraavalla levyllä ole mahdollista näin mittaviin resursseihin, mutta ehkä on parempikin lähteä hakemaan toisenlaista saundimaailmaa, tästä kun on vaikea pistää paremmaksi samaan suuntaan.

Kirjoittanut Exhausted 03.08.2008

            550×413  -  39 kt.


Arvostelu

3,73,73,73,73,7    (7 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Ei kommentteja. Lisää kommentti!

Artikkelit: Bändipäiväkirja

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti