Muusikoiden.net
06.12.2016
ROKKAA MERKONOMIKSI - liiketalouden perustutkinto 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

29.04.2008: Atlas Guitars: Queen of Andaman


Atlas Guitars on thaimaalainen kitaranvalmistaja jonka tuotoksia taitaa nykyään saada myös kotimaiselta maahantuojalta, omani tuli vielä brittien kautta koukaten.


Kauppoja hieromaan

Silmiini osui viime vuoden lopulla ilmoitus M.netissä myynnissä olevasta Atlaksen vastaavasta kitarasta ja tämä herätti mielenkiintoni, olin juuri suunnittelemassa mihin harrastevälineisiin hassata veronpalautukseni. Kitara vaikutti sen verran erikoiselta että alkoi perusteellinen tiedonhaku netistä ja kohtapuoliin lähti ensimmäinen maili Atlaksen pajalle thaimaahan.

Vastaus tuli nopeasti Atlaksen englantilaiselta diileriltä Paul Cummingsilta (eli täältä: www.atlas.dymani.com). Hän kertoi avuliaasti Atlaksen kitaroista ja avusti eri speksien valinnassa, jonka pohjalta hahmottelimme oman custom-kitarani. Asiointi hänen kanssaan oli erittäin antoisaa ja luottamusta herättävää. Missään vaiheessa ei tuntunut epävarmalta iskeä toista tonnia kiinni kitaraan jota en ole edes kokeillut ja josta ei ole mitään kokemuksia.

Ennen lopullista tilausvahvistusta soitin vielä Atlasta M:netissä kaupitelleelle herrasmiehelle ja kyselin kokemuksia Atlaksen kitarasta ja itse puljusta (Harmony Centralista löytyy loistava arvio vastaavasta kitarasta hänen kirjoittamanaan, vielä kerran suurkiitokset avusta).

Kokeneena custom-kitaran ostajana jätin tietysti tilaukseni typerimpään mahdolliseen aikaan eli joulukuun alussa. Tällöin en vielä arvannut kotimaisen kansanedustajan joululoman tuntuvan jopa kohtuulliselta Thaimaalaisen kitarasepän rinnalla. Toimitusaika siis venyi melkoisesti.

Pitkään odotteluun lohtua toivat säännölliset mailit Mr Paul Cummingsilta, sisältäen aina mukavasti kuvia kitaran sen hetkisestä tilasta. Viimeinkin pääsiäisen jälkeen kuriiri kantoi laukun kotiovelle.

Pakettia avaamassa

Kitara laukkuineen oli kääritty uskomattomaan määrään kuplamuovia joka todellakin antoi suojan vaikka junasta heitettäessä. Kädet täristen laukku auki ja tadaa, siinä se viimein oli. Ensivaikutelma sai kädet hikoamaan, parempaa kuin olin kuvitellut.

Laukku jossa kitara toimitettiin tosin voi jakaa mielipiteet. Boxi on kuin suoraan jostain Louis Vuittonin katalogista, tyyliä jota voisi kuvailla termillä ”classic boutique”, vaimonkin mielestä ”tosi kivan näköinen”. Vaaleanruskea keinonahka kultaisilla soljilla vaihtuu varmasti jossain vaiheessa perus mustaan, mielellään miehekkäillä naarmuilla varustettuun.


Kitarasta

Runko

Kitaran muoto on lähes suora kopio PRS:n Carlos Santanalle rakentamasta signature-kepistä. Muotoilua voisi kuvailla adjektiivillä ”comfort”. Tuntuu hyvältä istuen soittaessa sekä seisten, kitara on melko kevyt ja viisteet juuri oikeissa paikoissa. Runko ja kaula on rakennettu liimaliitoksella samasta mahongin kappaleesta, en tiedä onko moisella yksityiskohdalla sen enempää soinnillista vaikutusta. Mahongin päällä on yli sentin paksuinen loimuvaahterakansi johon kyhätty abalone-helmiäisestä todella yksityiskohtainen Marliini, mielestäni äärimmäisen kaunis.

Juuri tuosta vaahterakannen luokittelusta väänsimme kättä myyjän kanssa. Hän lähetti minulle kuvia eri vaihtoehdoista ja päädyimme 4A-luokan kanteen. Syy tähän oli että halusin Marliinin erottuvan selkeästi taustastaan enkä hukkuvan kirkkaiden loimujen joukkoon. Dali näyttää yksinkertaisesti paremmalta blankolla seinällä kuin keskellä graffitia. En tiedä noista kansien luokittelusta kuin sen että omassa kitarassani ei ole yhtään vaaleampaa kohtaa, loimut levittäytyvät tasaisesti kannen yli.

Atlaksen sivuilla oleviin valokuviin verrattuna kansi on pari astetta tummempi, enemmänkin turkoosiin vivahtava. Kannen värjäyksestä löytyi ensimmäinen kauneusvirhe, väriä löytyy myös hiusta hienompina viiruina muutamasta kohtaa kannen reunoilta. Tämän havaitsee tosin suurennuslasilla. Lakkausmenetelmästä en osaa sanoa mutta olettaisin käytetyn jotain muovilakkaa.

Kaula

Kaulaprofiiliksi Atlas ilmoitti ”wide-thin”, jonka jokainen voi tulkita tavallaan. Kaula on aika lähellä Gibsonin 60´s tyylin profiilia, ehkä hivenen enemmän ”flat-D”. Mukava mutta ei liian ohut (Ibanez) ja istuu omaan pieneen käteeni erinomaisesti toisin kuin testaamani PRS:t joissa kaulat tuntuvat melko jykeviltä. Maku- ja totuttelukysymyksiä.

Otelauta on eebenpuuta, varustettu jumbonauhoilla ja satula Graphtechin Trem-Nut. Otelaudan puu on ensiluokkaisen mustaa, tuntuen hassusti joistakin nauhaväleistä joltain synteettiseltä materiaalilta. Otelautamerkkeinä on huolitellut, pienet abalone-marliinit. Nauhojen osalta työnjälki on ensiluokkaista, hyvin pyöristetyt päät. Lapa on varustettu myös vaahteraviilulla ja Schallerin M6:lla, joissa myös eebenpuiset nupit. Lapaan isketty Marliini tosin mielestäni muistuttaa ehkä enemmän tonnikalaa kuin merten kuningatarta.

Muu hardware

Tallaratkaisuna päädyin Wilkinsonin ”wraparoundiin” vakiona tarjotun tremolon sijaan. Syynä tähän mieltymykseni kyseisen tallatyypin yksinkertaisuuteen ja virevarmuuteen, tosin myös pakko tunnustaa että kampeamiseni on aika hanurista. Wilkinsonin talla yllätti jykevyydellään, tosin intonaation säädön jätän tulevaisuudessa suosiolla ammattilaiselle johtuen säätöruuvien vaivalloisesta sijoittelusta (G- ja H-kielillä tallan päällä, ei takana.)

Potikoissa perus volume- ja tone, jälkimmäisestä mikkien kelojen puolitus nuppia nostamalla. Nupit ja mikkivalitsin on upotettu kanteen siististi loivilla montuilla kannessa. Speksejä säätäessä menin tietysti unohtamaan niinkin yksinkertaisen itsestäänselvyyden kuin hihnalukot, jotka tulen varmasti asentamaan nykyisten nuppien tilalle.


Soittamaan

Kitaraa on äärimmäisen kevyt soittaa johtuen jumbonauhoista ja kevyestä kielisetistä (9-46). Aluksi piti totutella kevyempään soittotatsiin, joka ilmaisi tarpeensa sointujen vääristyessä liiallisen innon (eli älyttömän kielten painamisen) seurauksena. Kitaran akustinen sointi on todella vahva ja puut resonoivat hienosti hennolla ja syvällä värähtelyllä, eivät tärisemällä. Ja sustainia löytyy.

Mikit ovat Atlaksen omaa tuotantoa, mukavan erottelevat ja kirkassointiset. Selkeästä soundista johtuen tuo kelojen puolitusmahdollisuus tuntuu hieman tarpeettomalta. Kelan puolittuessa soundi muuttuu asteen heleämmäksi, pysyen kuitenkin kirkkaan tukevana äänenvoimakkuuden laskiessa vain hieman. Olisin toivonut puolituksen tuovan radikaalimpaa muutosta mikkien sointiin, vielä enemmän singlecoilien suuntaan. Joka tapauksessa mikit ovat laatukamaa, eivät kaipaa vaihtoa. Humpparit ovat täysin hurinattomat, potikat rahinattomat.

Kitara oli omia mieltymyksiäni mukaillen säädetty erinomaisesti, mikä ihme kyllä osui kohdalleen sähköpostilla myyjälle lähettämieni ohjeiden perusteella. Hyvää työtä. Olisi hauska saada viiden tonnin PRS testattavaksi Atlaksen rinnalle ja katsoa missä muualla hintaero näkyy kuin katteessa.


Pohdiskelua

Oliko kannattavaa tilata ”sokkona” Thaimaalainen kitara valmistajalta jonka nimi ei sano useammalle asianharrastajalle yhtään mitään?

Kyllä oli. Vajaalla tuhannella punnalla sain erinomaisen laadukkaan soittimen josta löytyy kaikki se monipuolisuus jota kitaroissa arvostan (unohtamatta runsasta turhamaista bling-blingiä). Fasulta olisin samalla rahalla saanut laadukkaan Amerikkalaisen tai Aasialaisen tehdaskitaran tunnetulta valmistajalta, jokainen tehköön johtopäätöksensä mielensä mukaan. Suomalaiselta soitinrakentajalta olisin ehkä saanut Straton, muista custom-shop tuotteista vain haaveillen. Valitettavaa mutta todellista, sitten joskus asuntolainan jälkeen ehkä..

Eniten itseäni on mietityttänyt noiden soitinpuiden ja varsinkin otelaudan eläminen ilmastossamme, joka luojan kiitos on viimeinkin lämpenemässä. En tiedä miten paljon eebenpuinen otelauta elää verrattuna ruusupuuhun, uskoakseni vähemmän. Tiedustellessani asiaa myyjältä hän vaan totesi ettei ole vielä saanut palautetta moisesta vaikka myynyt Atlaksia ympäri eurooppaa. Varmasti toki soittimien säilytysolosuhteetkin vaikuttavat tähän ja uskon ettei wanha ja vetoinen kerrostalokämppämme ainakaan oleellisesti helpota säilytystä. Jos nauhojen päät alkavat pilkistellä ensi talvena, soitinkorjaaja saa fiksata ne huollon yhteydessä. Aika näyttää.

Kirjoittanut mkuusela 29.04.2008

            800×533  -  65 kt.


Arvostelu

4,54,54,54,54,5    (26 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Sensonic: Erittäin mielenkiintoista. On tuollainen Queen Of Andaman GASitellut mielessä jo pitemmän aikaa, mutta kun nuo hinnat ovat melko korkeita ottaen huomioon kitaran valmistusmaan, niin on toistaiseksi jäänyt haaveen asteelle.
mkuusela: Ottaen huomioon että kitara on veistetty käsin, ei työstökoneen läpi, hinta on häkellyttävän edullinen.
Kissa3: wwwwwau ! ihan hemmetin hienot värit, tuo silli vaan vois painua tuosta toisiin vesiin !
Hannu A: Onnistunut muotoilu ja upea väri, Ei se fisukaan musta pöllömpi ole tossa kannessa. Kaunis kitara kaikenkaikkiaan...
pekka: Siisti keppi, hyvä artikkeli!
S Savolainen: Toin vuodenvaihteessa 2009 Pattayalta kyseisen Atlas kitaran. Maksoi 550 ¤ kovalla laukulla, joten kannattaa yhdistää loma ja soittimien hankinta. Hintataso reilusti alle puolet välittäjien ja Suomen hinnoista. Esim. Gibson Les Paul jenkkiversio noin 750 ¤
ferkel: Omistan Queen of Andamanin ja haukkuu hintansa. Hyvä kitara on yksinkertaisesti hyvä kitara,Sama se että missä se on tehty, maksetaan laadusta samassa suhteessa pikku tekijälle kuin isoillekkin firmoille, eli sen mitä pyydetään.

Yhteensä 7 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti