Muusikoiden.net
05.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

11.02.2008: Roky Erickson Tavastialla 18.12.2007


Vittu joo, plösöt! Tiesittekö muuten, että näinä savuttomien ravintoloiden uutena uljaana aikakautena täysi Tavastiallinen ihmisiä haisee ihan vitun pahalle? Todella. Jengi dunkkaa kuselle, hielle ja paskalle ja ne pieree ihan täysiä. Kuinka ne kehtaakaan, saatana. Yäk, yäk ja yäk.

Prologi: Olin sivarissa v. 1988, tai siis mut potkittiin silloin pois sieltä, mutta en tässä nyt kerrokaan siitä, vaan siitä, että tapasin itsenäisyyspäivänä 06.12.1988 tulevan hyvän ystäväni Merikapteeni Repon. Tai siis ei se sillon vielä mikään merikapteeni ollu, vaan kemiantyöläinen. No, joka tapauksessa sivarikaverini Plösö-Vellu raahas munt ystävänsä J. Repon eli Jyrän luokse Tampereen Pispalaan, jossa Jyrällä oli kiva puukerrostaloyksiö ilman mukavuuksia. No, vesivessa oli, mutta toisessa rapussa. Siellä sitten ravattiin kusella. Kaljaa meinaan kului koreittain niinä 3 päivänä, jotka siellä luudattiin ja kuunneltiin Jyrän levyjä. Pulteri-nimisessä huippuräkälässäkin tuli roikuttua ja juotua Tequila Slammereitä. Ei mun tolkuttomasta pämppäämisestämme kyllä pitänyt selittää mitään, vaan siitä, että Jyrällä oli Roky Erickson-nimisen sekopään bootleg-levyjä, joita pyöritettiin ahkeraan ja jorattiin täysiä. Jäin oitis koukkuun Rokyn kiljuvan viiltävään tenoriääneen sekä höyrähtäneisiin laulunsanoihin, joissa laulettiin piruista, ufoista ja 3-päisistä koirista. Kun sitten palasin kohtuullisen romuna Tampereelta kotio Stadiin, niin eikös himassa ollut vastassa silloinen muijani kaulimen (oikeesti!) kanssa. Olin (kuulemma) epähuomiossa unohtanut ilmoittaa Tampereen-reissustani eukolleni, joka ottikin sitten hatkat. Jotenkin mielessäni yhdistin jälkeenpäin tapauksen aina Rokyyn.

Vuosien saatossa kävin useahkosti Tampereella Jyrän luona, ja aina pyysin saada kuulla Rokyn levyjä, joita en löytänyt mistään ostettavaksi. Sitten Jyräys muutti jossain vaiheessa Stadiin, kouluttautui kapteeniksi ja meni naimisiin, ja erosi, ja meni naimisiin jne. Pidimme yhteyttä aina silloin tällöin ryyppymerkeissä. Jokavuotinen Lauttasaaren kiertue on ollut keskikesän kohokohta: kussakin raflassa vaan yhdet ja sitten seuraavaan mestaan.

Pääsisinköhän kohta jo itse asiaan?

Joo! Nyt muistankin. Löysin viimein Roky Ericksonin levyjä vinyylinä ja cd-muodossa ja kaikki tuli ostettua. Opettelin jossain vaiheessa jopa skulaamaan skittaa ja/tai skebaa, ja Rokyn monotoniset mutta iskevänkulkevat biisit olivat harjoittelussa hyvänä apuna. Päätimme Jyrän kanssa joskus, jossain, kännissä varmaan, että mikäli Roky joskus saapuu Suomeen keikalle, niin katsomaan on mentävä, maksoi mitä maksoi. Ja tietenkin, perkele, missasimme yhtäaikaisen putkiremonttimme takia Rokyn kesän 2007 Ruisrock-keikan, josta positiivisesti ilahtuneena kuulimme, että Roky oli vetänyt kuulemma pirtsakan setin. Mutta sitten, jumalauta, tuli hyvissä ajoin tieto, että Roky Erickson vetää pändeineen Hgin Tavastia-klubilla 18.12.2007 ja liput vain vaivaiset 48 euroa/kpl. Ostin oitis kapt. Repolta mitään kysymättä 2 lippua ja ilmoitin viileästi textarilla, että ”varaa päivä kalenterista”.

Viimein koitti tuo odotettu päivä, jolloin näkisimme vitun legendaarisen Roky Erick-sonnin keikalla. Lämmittelijänä oli Cosmo Jones Beat Machine, joka oli mulle entuudestaan tuntematon. Vetivät siitä huolimatta tiiviin energisen suoblues-setin. Tykkäsin ja ostin jonkun niiden levynkin. Ihan kiva.
Roudaustauolla näytettiin ilahduttavasti joku hieman omituinen dokkari isolta screeniltä. En oikein saanut selvää, mutta jotenkin se sivusi Rokyn elämää. Kävin ylihintaisen Roky-paidan sekä lyriikkakirjan ostamassa myyntipisteestä.

Roky saapui keski-ikäisine pändeineen. Kamat:
- Rokyllä ruma harmaa Gibson 135-sähkis, jossa mikkien kelat näkyvissä, yäk, styrkkarina Fenderin Blues Junior-combo
- harmaantuneella (hyvin skulanneella) leadkitaristilla oli 3 mikkinen paljonsoitettu G&L-Tele + Vox AC30
- basistilla oli natural Pajatso, joka roikkui liian ylhäällä, styrkkaria en nähnyt
- silmälasipäisellä rumpalilla moposetti, joka sai hyvää kyytiä

Roky lauloi edelleen hyvin, vaikka ikää ja vuosia mielisairaalassa onkin kertynyt. Tuttu särmä oli edelleen tallella. Roky hoki huvittavasti aina biisien välissä yleisölle ”Thänk Jyy”, eikä sitten mitään muuta. Ristin äijän jo mielessäni Roky ”Thank You” Ericksoniksi.
Kaikki legendaariset biisit tuli esitettyä, en niitä nyt tähän listaa, fanit tietää ne kyllä. Lisäksi äijät heittivät pari todella puolivillaista hitaahkoa hel-ve-tin tylsää bluesia, joissa Roky skulasi selin yleisöön (!!!) pliiplääplöö-sooloja. Tunnelma laski kyllä noiden biisien aikana selvästi. Muuten loppuunmyydyn salin meininki oli hyvä, kaikki Stadin rokkarit ja muut silmäätekevät olivat toki paikalla. Bongasin monta tuttua ja puolisellaista. Poistuimme tyytyväisinä setin päätteeksi, vaikka lippujen hinnat olivat suoraan sanoen melko korkeat. Roky on nähty, nyt voi sitten delata rauhassa.

Loppukaneetti: ”Älä jätkä piere” – Maho Neitsyt (Tän vois laittaa kaikkiin Tavastian pääsylippuihin, munsta).

Kirjoittanut hemmo 11.02.2008

            800×600  -  39 kt.


Arvostelu

5,05,05,05,05,0    (8 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

fx: muuten, voxac30 päällä oli POD XT, jota äijä räpläili aina biisien välillä...ja rokylla oli joku booster/overdrive pedaali
J.Hollström: Hyvä juttu. Hajunkin olin tuntevinani.
Tympee Huttunen: Hieno keikka oli tuo. Bändi näytti todella olevan otettu yleisön reaktioista. Rokyn hymy oli varsin leveä "Thankyouthankyou"-kohdissa. Lääkitys kunnossa tai elämä hymyilee:)

Yhteensä 3 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Keikkatunnelmat

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti