Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

14.01.2008: Warwick Corvette Std. 4 Bubinga


Kukapa ei olisi kuullut tuosta komean tuplaveen bassomerkistä. Basistit ympäri maailman ovat nauttineet jo parin vuosikymmenen ajan tämän saksalaisen soitinfirman tekeleistä. Warwick on muodostunut käsitteeksi, josta ensimmäisenä tulee mieleen W-bassoille ominainen muriseva saundi.

Turhien löpinöiden jälkeen jatketaan aiheesta, ei niinkään sen vierestä. Entisen basson saundimaailmaan turhauduttuani päädyin etsimään ratkaisua. Rahaa oli käytössä rajallinen määrä ja hakusessa pääasiassa raskaampaan musiikkiin taipuva kepakko. Noh, Warwick oli minulle merkkinä tuttu, sillä olinhan kuolannut jo bassonsoittourani alusta alkaen näitä jykevän näköisiä soittimia.

Uuteen ei olisi varaa, mutta tori tarjosi antimiaan runsaasti. Hakusanalla Warwick löysin jo lukuisia myytävänä olevia bassoja, hintahaarukassa 500-1600e. Oma varallisuuteni painottui ennemmin alkupään rahasummiin, mutta siitä huolimatta ehdokkaita ostokseksi oli puolenkymmentä.

Lopulta päädyin Bubinga 'Vetteen, täysin passiivisena. Ideana olikin kokeilla, miten passiivibasso taipuu kädessä (ja korvassa) kahden aktiivietuasteellisen soittimen jälkeen. Voisihan sitä sitten rikastuttuaan viritellä uusilla mikeillä ja etuasteella, jos innostaa. Kotisoittelun ja bändijammailun jälkeen havaitsin, ettei etuaste ole tarpeellinen, tarvittava jyrinä ja murina irtoaa passiivisenakin.

Basso on ulkoisesti jylhän näköinen ja painoinen. Vaikka lankku onkin suhteellisen ohut, kertyy koko hökötykselle painoa valmistajan mukaan 4,6kg. Bubingalla on omat taipumuksensa olla erittäin tekstuuririkasta materiaalia. Tämän vuoksi saman basson eri yksilöiden välisissä kuvioinneissa voi olla radikaalejakin eroja. Omassa kepissäni puunsyyt menevät suorassa linjassa kaulan kanssa. Kaula on Warwickin nykyisten valmistustapojen mukaisesti Ovangkolia, joka on ilmeisen läheistä sukua bubingalle. Otelauta on taas tuttuun tapaansa Wengeä.

Kaula on ns. U-mutoinen, tuttavallisemmin sanottuna paksu, mutta ei niinkään leveä. Jos mahdollista, kannattaa ennen hankintaa kokeilla edes jotain Warwickia, kaula kun saattaa yllättää paksuudellaan. Kaulan olemus huokuu samaa rujoa uskottavuutta koko basson ulkomuodon kanssa. Omat maskuliiniset haluni rusikoida kuulijoiden korvat massiivisella bassosaundilla heräsivät heti, kun sain tuon pesäpallomailan käteeni.

Ulkoisista seikoista muita mainittavia ovat talla, jossa on säätövaraa vaikka mihin suuntaan.

Sisäisesti soitin työllistää kaksi MECin Dynamic Correction J-tyyppistä mikkiä. Kokemukseni erilaisista jatsimikeistä ovat vähäiset, joten suuremman tiedon puutteessa jätän käsittelemättä mikkien huonouden/erinomaisuuden/kaiken muunkin. Itselleni mikit kelpaavat loistavasti, ainakin näin alkuunsa. Lisäksi kielien ja vahvistimen välissä on volume-, mic pan- ja tone-potikat. Volume on... No kaikki tietävät mikä volume on. Mic pan- potikka säätää mikkien osuutta signaalissa, aivan ääriasennossa (kummassa tahansa) on käytössä ainoastaan yksi mikki, keskellä olevan kynnyksen kohdalla molemmat. Tonella säädetään ulostulevan metakan sointiväriä.

Bassosta irtoava ääni on murakka, middleä löytyy riittävästi. Myös bottne on tukeva, eikä yläpäässäkään ole valittamista. Tonea ja mikkien keskinäistä suhdetta säätämällä saadaan toisistaan eroavia saundeja, mutta murina on mukana, halusit tai et. Humppabassona tämä vehje ei ehkä ole aivan elementissään, mutta rokki ja hevi taipuvat ongelmitta. Myös toimivuus särön kanssa oli mielestäni erittäin hyvä.

Bändin kanssa soitellessa havaitsin soittimen leikkaavan läpi erittäin miellyttävällä tavalla. Volumea ei vahvistimesta tarvinnut nostaa kymppiin, että pääsee osingoille äänimaailmasta. Lisäksi basson sustaini on jotain, mitä en uskaltanut edellisten bassojeni aikana edes kuvitella.

Soittomukavuus oli kohdallaan. Jykevä kaula ei häirinnyt, pikemminkin tykkäsin, kun kädessä kerrankin oli jotain. Corvettejen sanotaan olevan kaulapainoisia. Itse en ole kuitenkaan kokenut tätä ongelmaksi, mutta epäilen myös, että bubinga ja saarni- versioilla on eroja tässä suhteessa, ensin mainitun ollessa huomattavasti raskaampaa. Raskaampi lankku vetää maata puoleensa tehokkaammin, jolloin kaulan sukeltamista harvemmin on tapahtunut. Tietysti asia on myös soittajasta ja soittoasennosta kiinni. Karhea nahkahihna kuitenkin auttaa jo pitkälle.

Yhteenvetona bassoa voisi kuvailla sanoilla loistava ja kiitettävä. Saundipolitiikka, ulkonäkö ja soitettavuus ovat makuasioita, mutta omaan korvaani, käteeni ja silmääni tämä vesseli sopii kuin valettu. Kokonaisarvosanana 9+.

Kirjoittanut pekezu 14.01.2008

            450×600  -  51 kt.


Arvostelu

3,83,83,83,83,8    (24 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

pardy: Hyvä artikkeli. Ei ollut sitä uutuudenviehätyksen aiheuttamaa ylistystä.
Hannu A: Hyvä ja neutraali arvio, mitä maksoit jos saa kysyä?
arppah8: Ostitko SirHäröltä?
pekezu: Ostin, kauppamies ei tosin paljasta hintojaan, maksoin sopivasti :)
Sir Härö: Hjuva artikkeli. Ja komias basso ;)
discominister: katoin, että tossahan on samanlainen basso kuin Pekalla ja samahan se olikin :D hei aika mukava artikkeli!
Fist: loistava arvostelu.
nykäne: Osuva artikkeli hyvästä vehkeestä! Keneltä lie SirHärölle kulkeutunut...;)
mr. bass: Hyvä artikkeli, plussaa paukkuu
Blain: Mulla on samanlainen. Täydellinen basso.
L.Ruoska: On varmasti erinomainen basso kun siirtyy jatkuvasti omistajalta toiselle m.netissä :) Ei vaan, itsellä myös ysikytlukunen W jo kolmisen vuotta ollut eikä parempaa ole vielä löytynyt :)
basinisti_: Hyvä basso ja artikkeli :) Lienee tämä kyseinen komistus nykyään meikäläisen ;)
metlica: Omistan ks basson ja musta kaula ei tosiaankaan oo paksu. Tuo kapeus saattaa huijata mut uskomaan näin, samapa tuo, loistava vekotin

Yhteensä 13 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle