Muusikoiden.net
05.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

26.03.2008: Seymour Duncan: SH-5 Custom ja SH-PG1n m...


Ostin taannoin Tokain japanilaisen LP-kopion, joka on liimakaulainen ja runko ja kaula ovat mahonkia, ja rungossa on vaahterakansi.
Kitarassa tuli mukana halvat Gotohin paf-kopiot, jotka eivät sinänsä olleet erityisen huonot, mutta tallamikki oli hieman liian kirkas, ja kaulamikki liian tumma. Tämä ongelmahan on ilmeisestikin myös Gibsonin moninkertaisesti (X*950 ¤) hinnoiteltujen mallien mikrofoneissa.

Päätin siis ostaa uudet mikrofonit, ja Seymour Duncanin foorumeilla minulle suositeltiin Customia tallaan, ja Pearly Gatesiä kaulaan. (Ja ko. foorumilla ei sorreta muita valmistajia, vaan jos esimerkiksi DiMarziolla olisi jonkun mielestä ollut parempi vaihtoehto, hän varmasti olisi ilmaissut sen.)

Tilasin mikrofonit Thomannilta muiden rojujen yhteydessä, ja saatuani ne asennettua kitaraanitestasin niitä. Aluksi mikrofonit kuulostivat liian kirkkailta, mutta se johtui vain uusista kielistä, asiasta, jota ei Gotoheista kuullut. Niissä oli selvästi vajetta korkeammilla taajuuksilla.

Seymour Duncan SH-5 Custom

Ominaisuudet:
- Resistanssi: 14,1 kilo-ohmia
-Taajuuspiikki (resonance peak): 6 kHz
-Magneetti: keraaaminen
-SD:n sivujen eq:
Basso: 7 Middle: 6 Treble:9

Customia kuvaillaan Duncanin sivuilla P.A.F:iksi steroideilla, voiman, sustainin ja särön oikealla suhteella. Tästä olen samaa mieltä, mikrofonin ääni on todella samantapainen kuin pafeissa, mutta toisaalta siinä on hiukan enemmän diskanttia ja paljon enemmän brutaalia voimaa - tosin enemmän kasarihengessä, eli ei kuitenkaan totaalista massatuhoa tee.
Siinä on myös joitain samoja piirteitä kuin EMG:n 81:ssä, mutta on kuitenkin paf-henkinen, sillä samalla voimakkaalla keskialueella (ekvalisaattorista huolimatta), mikä on pafeissakin. Huiluäänet ovat voimakkaita, ja mikrofonissa on myös todella suuri ja tiukka basso, joka soveltuu metalliin loistavasti. Bluesiin ja perinteisempään (hard) rockiin ei aivan yhtä hyvin, mutta se ei kuitenkaan häiritse.
Mikrofoni on hiukan kompressoitunut, mutta ei haitallisen paljon.
Kirkkaudesta saa liian pois kääntämällä tone-potentiometriä pienemmälle, kuutoselle 500 k potikallla. 300:n kilon potikalla "ongelmia" ei pitäisi ollakaan.
Liidit ovat mukavan kirkkaita, mutteivät kuitenkaan läheskään jääpuikkomaisia, vaan mukavalla annoksella keskialuetta ja kuultavaa ylämiddleä ja diskanttia.

Puhtaat saundit säröttyvät helpohkosti, mutta muuten ne ovat aika hyvät ja kirkkaat, sekä varustettu tukevalla keski-keskialueella. Yhdessä kaulamikin kanssa saa loistavia akustisen tapaisia saundeja, mutta siitä lisää myöhemmin..

Sanoisin, että Custom on loistava valinta Gibson-tyylisiin kitaroihin rokkiin ja heviin tai metalliin. Tosin sillä vetää myös bluesia, mutta se ei ole paras valinta pelkkään bluesiin.
Stratossa tai super-sellaisessa mikki antaa varmastikin lisää tukevuutta bassoon ja keskialueeseen, sekä hyvät hevisaundit.

http://www.seymourduncan.com/products/electric/humbucker/progressive/sh5_duncan_cust/
,
http://www.seymourduncan.com/comparetones/view/33


Seymour Duncan SH-PG1n

Ominaisuudet:
- Resistanssi: 7.3 kilo-ohmia
-Taajuuspiikki (resonance peak): 7,5 kHz
-Magneetti: AlNiCo II
-SD:n sivujen eq:
Basso: 6 Middle: 5 Treble:9

Seymourin sivuilla sanotaan epäsuorasti tämän mikrofonin olevan kopio Billy Gibbonsin Les Paulista (nimeltään Pearly Gates) löytyvistä pafeista. Mikrofoni on myös Duncanin paf-tyylisistä mikrofoneista voimakkain, mutta kelojen epätasaisuus (toisessa kelassa enemmän lankaa) aiheuttaa mikrofonin kirkkauden ja raa'an saundin.

Mikrofonin saundi ei ole yhtä bassovoittoinen kuin normaali paf, vaan sen ylimääräiset keskiäänet ja diskantti antaa mikrofonille loistavan selkeyden puhtaisiin sekä säröihin, riffit saavat muhkean, mutta selkeän sävyn, ja sooloissa on hieman Stratocaster-tyylistä yläpäätä, mutta saundi on kuitenkin puhdasta Les Paulia. Huiluäänet lähtevät todella hyvin, vaikka mikrofoni onkin kaulamikki.

Puhtaat ovat kirkkaat, mutta tone-potikkaa rullaamalla pienemmälle saadaan myös jazzahtavia saundeja.
Yhdessä mikrofoneista saa hyvän akustiselta kuulostavan saundin, ja säätämällä mikrofonien volumien suhdetta ja tonepotikoita saadaan hyvin monenlaisia sävyjä, hyvinkin kirkkaasta kuuluu-viereisestä-huoneesta-saundeihin.

Pearly Gates on loistava kaulamikki niin bluesiin, rokkiin kuin metalliinkin.
Kirkkaus antaa mikrofonille loistavan selkeyden, ja soolot kuulostavat hunajaakin makeammilta ja pehmeämmiltä, AlNiCo II magneettien ansiosta, loistavalla selkeydellä ja dynamiikalla.

http://www.seymourduncan.com/products/electric/humbucker/vintage/shpg1_pearly_ga/
,
http://www.seymourduncan.com/products/electric/humbucker/progressive/sh5_duncan_cust/


Jos arvostelette, niin kommentoikaa!

E: ja kärpänenhän tulee kaikkien Seymour Duncanin tuotteiden mukana.

Kirjoittanut Iron Horse 28.10.2007

            640×480  -  50 kt.


Arvostelu

3,63,63,63,63,6    (14 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Räbbänä: Customista ainakin suhteellisen samaa mieltä, kun semmoinen juuri yhdessä entisistä kitaroista oli. Kyseinen mikki toimii myös melko hyvin puolitettunakin, kun muuten meinasi puhtailla soitellessa olla hiukkasen liian "naseva/napakka" saundi.
Razorth: Auttoiko toi kärpänen sua tossa arvostelussa, vai onko vaan siipeilijä? ;D
santeriha1990: mutta tallamikki oli hieman liian kirkas, ja tallamikki liian tumma------WTF?
Iron Horse: ^Korjattu.

Yhteensä 4 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti