Muusikoiden.net
05.12.2016
Musamaailma.fi - Soittimet helposti netistä 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

12.02.2008: kunnasja - Soundin ruuvausta keskihintai...


Artikkelin aiemmat osat:

Osa 1: http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=790
Osa 2: http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=940

Tilannekatsaus 17.08.2007

Huokaus. Kaikki oli jo niin selkeää kun edellisen artikkelin näpyttelin. Mutta sittemmin on romua eikun kertynyt vaan. Meinaa mennä vallan mahdottomaksi, kun on tullut hankittua selvästi useampia mulinexeja kuin edes aikoo käyttää. Edelleen (lähes) kaikki hankinnat on tullut tehtyä ns. keskihintaluokassa, eli enintään viidensadan hintalappujen valikoimassa. Ajattelin kirjoittaa kolmannen osan tähän kalustosirkukseen ihan oman järkenikin säilyttämiseksi... terapeuttisista syistä... ja vaikka varoittavaksi esimerkiksi laitteiston ylenmääräisestä hamstraamisesta ja ilmiön sivuvaikutuksista.

Tämän hetken kalustotilanne

Täytyy listata vahvistinromelexit näkyviin, niin saadaan jonkinlainen käsitys vallalla olevaan kaaokseen.

Etuasteet:
Rocktron Piranha
Rocktron VooduValve
Tech21 Sansamp PSA-1
Engl 530
ART DST-4
Mesa Formula Pre

Efektit ja spetaalit:
G-system
BBE Sonic Maximizer
Boss DD-3
Boss TU-2
Modattu Boss MT-2

Päätteet:
Peavey Classic 50/50
Lee Jackson Perfect Connection
Mesa 20/20

Että näin. Bossin pedaalit tuli hankittua tuurauskeikalle To/Die/For:in jenkkirundia varten, sinne kun ei mitään kokonaista räkkiä voinut ottaa. (Teoriassa kyllä olisi, mutta tämä on pitkä juttu.) Paikallisia rokkijameja varten on vielä lisäksi olemassa Line6 Flextone II -combo, joka on helppo ja roudausystävällinen yleispeli. VooduValve Tarttui hihaan samaista jenkkirundia silmälläpitäen, mutta sitä ei siis pystynyt ottamaan mukaan. Mesa Formula Pre johtuen puoliksi uteliaisuudesta, puoliksi hyvistä käyttökokemuksista, ja kolmasosan verran mahdollisesti studiolaitteeksi jos soundi sattuisi olemaan kelvollinen. Mesa 20/20 Perfect Connectionin ja Peaveyn korvaajaksi, eli putkisoundia pienessä koossa.

Näistä pitäisi nyt rakentaa toimiva paketti. Tällä hetkellä alustava suunnitelma etuasteiden osalta on, että Engl on menossa toiselle kitaristillemme, Sansamp on ollut "vuokralla" kaverilla (maksu varmaankin nesteytettynä), ART ei varmaankaan mene mihinkään kun ei sitä kukaan osaa ostaa, Mesa mahdolliseen myöhempään studiokäyttöön ja Rocktronit omaan käyttöön.

Engl 530 on kelpo laite. Toisin kuin artikkelin osassa 2 tarinoin, Piranha on itselleni parempi vaihtoehto, ja siksi voinen luopua tästä toisen kitaristimme hyväksi. Soundi on erittäin hyvä, laite on helppokäyttöinen - mitä muuta voisi etuasteelta toivoa? Täydellisyyttä ehkä, mutta eipä sitä taida mistään löytää.

Periaatteessa en haluaisi myydä mitään, koska kaikkea tulee kaipaamaan kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin. Ja kuitenkin toisella kitaristillamme olisi tuolle käyttöä. Noh, eiköhän tässä jotain keksitä.

Sansamp PSA-1, jota olen siis "vuokrannut", on loistava yleispeli. Ei pelkästään soundillisesti vaan monipuolisuudeltaan sekä soundilliselta joustavuudeltaan (tämänhetkinen vuokraajakin on basisti), sekä kytkennöiltään: studiossa tätä on käytetty D.I.-boksina ja linjasignaalin konvertterina ja ties minä muuna laitteena. Liian hyödyllinen hukattavaksi. Ei kuitenkaan kuulu vakiokalustoon tällä hetkellä.

Mesa Formula Pre oli mysteeri, eli ei sikäli pettymys. Clean-kanava on aivan loistava, yksi parhaita puhtaita soundeja joita olen kuullut. Tätä käytetään ehdottomasti studiossa, kun tulee tarve ja tilaisuus.

ART on hyvä laite, siitä ei oikeastaan puutu kuin noisegate, ja laite olisi menovalmis peli. Soundi ei ole maailmanparas, mutta sanotaan, että maailman kolmanneksi paras. Eli paljon parempi kuin voisi odottaa. Tätä ei tunnu saavan kaupaksi, kun kukaan ei tiedä minkälainen peli on kyseessä - kaikille pitää olla jotain minkä ennestään tuntee.

Piranha, tuo punainen paholainen. Hyvää soundia, (midi-)monipuolisuutta, persoonallisuutta, sekä luotettavuutta. Tämä olisi varmaankin ykkösvalintani, ellen olisi käymässä vanhaksi ja laiskaksi, nimittäin...

VooduValve, artikkelin pääsyyllinen ja uusi 'weapon of choice', on kutakuinkin Piranha ja G-system samassa paketissa. Helppokäyttöisyydessä ja efektipuolella Voodu häviää selvästi TC:n laatutuotteelle, mutta yllätys yllätys, lähtösoundin EQ-valikko on Voodussa _niin_ monipuolinen että se kääntää kokan kohti Rocktronin alttaria. Tietenkin yhdessä sen tosiseikan kanssa, että Voodu + pääte on pienimmillään 2U kokoonpano, äärimmäisen helppo roudata... kun taas Piranha vaatii G-systemin lisäksi vielä päätteen, ja nippu on sitten 4U. Ja sitten alkaa taas nälkä kasvaa syödessä ja kohta nippu on taas pahasti ylisuuri.

Voodun EQ on siis kaksiosainen, on PRE-sekä POST-vaihe. Yhteensä siis 6 kaistaa taajuuskorjainta, joista 5 kaistaa täysin parametrisiä, 1 puoliparametrinen. Näillä mennään, sanoisi Jutila, nimittäin jälki on melkoista nannaa kun pääsee vähän tuntumaan laitteen sielunelämästä...

Säätövaraa Voodussa on muutenkin mukavanlaisesti, gainia piisaa yli oman tarpeen, efektit ovat monipuolisesti ruuvattavissa. Joskin kaikki tapahtuu valikoiden ja edelleen alavalikoiden kautta, mikä hieman vähentää intuitiivisen käytön mahdollisuuksia. Sille joka tietää etukäteen jo hieman mitä tekee ja hakee, on laite varmasti helpompi käyttää ja antaa paremman lopputuloksen.

Alla lyhyt plussat ja miinukset -lista Voodusta:

plussaa
+ EQ!!
+ perussoundi (putki, mitä muutakaan voi odottaa... Rocktron osaa asiansa)
+ monipuolisuus, niin soundeissa kuin efekteissäkin
+ wahi sisäänrakennettuna, ja on vieläpä laadukas (erittäin harvassa multipaavossa ylipäänsä on wahia)
+ yhden unitin multimulinex, korvaa etuaste&efektilaite -yhdistelmän
+ HUSH integroituna on toimiva ratkaisu, EI nimittäin kohise

miinusta
- käyttöliittymä on hankala
- ei viritysmittaria sisäänrakennettuna (enpä ajatellut koko juttua ennenkuin luin Harmony Centralin arvosteluista maininnan asiasta)
- wahin käyttäminen on äärimmäisen hankalaa, tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja ekspressiopedaalin vaatimuksetkin ovat tapissaan. Käytännössä on helpompi käyttää erillistä wahia
- Erillinen muuntaja, Rocktronin omalla virtajohdon pistokkeella

Perfect Connection vs. Mesa 20/20 vs. Peavey Classic 50/50

Pääteosastolla yksi ratkaisu on selvä: Peavey pidetään studiokäyttöä varten. Soundi on kerrassaan mahtava, mutta livenä (ja treeneissäkin jopa) pääte on volumeltaan hieman turhan kesy. Siksi Peavey jää odottamaan tulevia studiokoitoksia.

P-Connectionin ja Mesan välillä päätös onkin hieman vaikeampi. Mesa (joka muuten oli ainoa 500 euron kipurajan ylittänyt laite ... öh, G-System 1500 mutta sitä ei lasketa), tuottaa komeasti isommat volumet kuin P-Connection vaikka on tätä nimelliseti pienempitehoinen. Yllättävää kyllä, P-Connectionin soundi pärjää vertailussa melko hyvin. Ratkaistavaksi jääkin, kumpi pääte on luotettavampi - vaaka normaalisti kallistuisi helponlaisesti trankkuosastolle, joka on myöskin varmempi tapaus keikoilla jossa voi olla "mitä tahansa kaappeja". P-Connectionissa kun ohmit eivät ole kysymys, vaan on aivan sama kytkeekö laitteen 4, 8, vai 16 ohmiin.

G-System on ehkä paras efektilaite markkinoilla. Paitsi efektilaitteena, se toimii myös raskaan sarjan kontrollerina sekä optimaalisena signaalinreitittimenä. Ainoa syy hankkiutua eroon tästä olisi yksinkertaisesti pistää se 'lihoiksi', eli saada rahaa. Voi olla että näin tapahtuu, voi olla ettei. Riippunee myöhemmistä kokemuksista uudempien midiohjainten ja laitteiston toimivuuden suhteen.

Loppujen lopuksi taitaa olla niin että keikkareissuilla vähemmän, studiossa taas enemmän on enemmän. Suosittakoon keikoilla minimalismia ja funktionalismia, studiossa taas perfektionismi vallitkoon. Saatuani tämän kaiken suollettua ulos aivokuorestani, toivotaan että esitystapa oli ymmärrettävä ja että tästä voisi vieläpä olla jollekulle hyötyä.

Päivitys 4.11.2007

G-system
VooDu Valve
Mesa Formula
Lee Jackson

Siinä resepti, jolla mennään. Soundit tulevat lähes suoraan Voodusta, paitsi jotain cleania Mesasta. G-system hoitaa reitityksen ja efektit. Kompura eikä EQ käytössä, paitsi parissa soolosoundissa, jotka muodostuivat puolivahingossa käyttökelpoisiksi EQ:n kanssa, ja jossain cleaneissa. Efektit tulevat G-systemistä, koska ovat laadukkaammat, sekä helpommin ja järkevämmin muokattavissa kuin Voodussa.

On se Voodu vaan aika peli. Mureva (murea + muheva? :D ) soundi, sopivan kireä, sopivasti täyteläisyyttä särössä, kuitenkin erotteleva. Se on se EQ, ai tel juu... Siitä löytyy se mitä haen.

Mesan cleanit ovat käytössä vissiin vaan parissa soundissa, niistäkin osassa täydentävänä elementtinä. Mutta niin hyvä soundi se on, että halusin sen käyttöön.

Perfect Connection oli kuitenkin parempi pääte kuin Mesa. Soundi sopi paremmin yhdistelmään, ja käyttömukavuus on omaa luokkaansa.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen. Olen puhunut. How, sano inkkari.

Kirjoittanut kunnasja 18.08.2007

            496×187  -  9 kt.


Arvostelu

4,74,74,74,74,7    (16 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

sepisti: Hyvä juttusarja!!! Antoi apua omiin räkki pohdiskeluihin
McNulty: Tätä "trilogiaa" lukiessa ei voi kuin huokaista helpotuksesta, että on löytänyt oman soundinsa putkinupista. Kohtalon ivaa onpi se, että sen nimi on Trilogy, artikkelia mukaellen :)
Aamos: Myy mulle toi perfect connection, hinnasta saat itse päättää.
kunnasja: 4500 euroo tiskiin niin lähtee toi pääte ;)

Yhteensä 4 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Omat soittokamat

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti