Muusikoiden.net
08.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

17.07.2013: Mordaxin kitarat ja tilpehöörit


Tämä artikkeli käsittelee soittimiani, käyttökokemuksia ja tunnelmia kitarismin saralla. Sen tarkoituksena on sekä informoida asiasta kiinnostuneita että toimia eräänlaisena muistiona allekirjoittaneelle.

KITARAT


PRS Santana SE

Ostin Santana SE:n heinäkuussa 2005 ensin testailtuani monia Stratocaster- ja Les Paul -mallisia kitaroita. Ostopäätöstä tehdessäni vakuutuin PRS:n laadusta ja kitaran tukevuudesta. Jo ensihetkistä lähtien kitara tuntui hyvältä, joskin sen viimeistelyssä oli lieviä puutteita.

Virittimet toimivat hyvin ja vire pysyy moitteettomasti, mikäli kampea ei käytä liikaa. Mikit ovat monipuoliset ja mikkivalitsimella sekä tone- että volumenappeja ruuvaamalla saa aikaan monia erilaisia soundeja. Yhteen ja ainoaan nappuloiden asetukseen ei kannata jämähtää, sillä tästä kitarasta irtoava soundimaailma on suhteellisen laaja. Tällä kitaralla on nautinto säädellä soundin säröisyyttä pelkästään nappien avulla.

Toki muutamia ongelmiakin on ollut; muutaman viikon soitellun jälkeen huomasin tone- ja volumepotikan rahisevan inhottavasti, mutta takuuseen menneen huollon jälkeen niistä ei ole ollut ongelmia. Ysisetillä soittaessa vire ei pysynyt kovin hyvin, joten vaihdoin siihen kymppisetin, joka käy kitaraan huomattavan paljon paremmin.

Tällä hetkellä kitarassa on Elixirin 10-46 -kielet


Yamaha C70

Vuonna 1999 ostin ensimmäisen nylonkielisen kitarani, joka on soitettavuudeltaan ja soundiltaan palvellut aina tähän päivään asti. Halpaan hintaansa nähden muistaakseni noin 1000 markkaa loisto-ostos. DAddarion Pro Arte kielet soivat tässä kitarassa todella hyvin.

Vaikka kyseessä onkin halpiskitara, olen siihen hyvin tyytyväinen. Pääasiallinen harrastus minulla on nimenomaan klassisen musiikin soitto, joten tuskin soittelisin tällä kitaralla miltei päivittäin, jos se ei tuntuisi hyvältä.

Viimeistely on yllättävän hyvä ja vire pysyy hintaisekseen sangen hyvin. Eritoten pidän tässä kitarassa sen pehmeästä kaulasta. Sitä on mukava ja pehmyt soitella.

Miinuspuolina voin mainita sen, että äänenvoimakkuutta ei tässä kitarassa kovin helpolla saa kohoamaan konserttilukemiin. Suurin probleema on kuitenkin se, että tässä kitarassa on kehnohkot virittimet ja huono intonaatio. Sen vuoksi virittimiä saakin ruuvailla suhteellisen pitkään ennen kuin vire on tyydyttävä eri soinnuissa. Mutta koska kyseessä on halpa aloittelijakitara, nuo ongelmat eivät ole tietenkään yllättäviä. Kitaran ikä vaikuttaa tietysti tässä asiassa. Harjoituskitarana C70 toimii kuitenkin erittäin hyvin.


VAHVISTIN

Fender Blues Junior

Kesäkuussa 2006 ostin Fenderin 15 wattisen putkivahvistimen. Sen soundi on miellyttävä ja monipuolinen. Periaatteessa Blues Juniorin kanssa ei tarvitsisi äänensärkijöitä ja erilaisia soundin sävyttäjiä, sillä soundimaailma on ilmankin sangen laaja.

Vahvistimesta saatavien äänien säätäminen on yksinkertaista ja tehokasta. Bass-, middle- ja treblenappulat - chicken headeja tietysti - vaikuttavat soundiin hyvin. Aidon putkisärön saaminen ei vaadi kovia äännenvoimakkuuksia, mutta parhaimmillaan soundi on tietysti äänekkäämmin soitettaessa. Reverb on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun sitä on säädettynä vain hieman. Kun säädintä kääntää yli puolen välin, reverb menee mielestäni liian sotkuiseksi mössöksi.

Vahvistimen Fat -nappia en ole oppinut käyttämään. Ymmärtääkseni sen tulisi alaspainettuna säröyttää soundia enemmän kuin napin ollessa ylhäällä. Kaiketi se on hyödyllinen soittaessa kovemmilla äänenvoimakkuuksilla, jolloin soundin säröytymistä halutaan säädellä säröpedaalin tavoin. Koska en omista sille sopivaa jalkapoljinta, pidän sitä aina alaspainettuna.

Fender Blues Junior on minulla käytössä makuuhuonevahvistimena. 15 watilla ei naapurin hermoja onneksi revitä äärimmilleen. Parhaimmillaan soundi on toki silloin kun pöhinä alkaa heilutella hiuksia. Bändisoitosta minulla ei ole kokemusta tämän vahvistimen kanssa.


PEDAALIT JA MUUT EFEKTILAITTEET

Digitech Bad Monkey

Tästä tubescreamer-mallisesta overdrivepurkista olen saanut paljon iloa. Hintaansa nähden Bad Monkey on loisto-ostos, josta saa paljon erilaisia soundeja kevyesti säröytyneestä vikinästä rouheaan bluesmurinaan. Etenkin paremmat äänensäätömahdollisuudet edesauttoivat valinnassa, sillä esimerkiksi Ibanezin TS7 overdrivessä on vain yksi tonenappi. Etukäteen olin hieman epäileväinen Digitechiä kohtaan, mutta käyttökokemuksen perusteella en tule sivuuttamaan kyseistä merkkiä uusia pedaaleita ostaessa.


Korg DT-10

Enpä keksi tästä Korgin pedaalimallisesta virittimestä äkkiseltään mitään pahaa. Se on tukevarakenteinen ja tarkka pedaalimallinen viritin ja Bossin vastaavaan verrattuna se on hivenen halvempi. Kotona treenaillessakin tätä on mukava ja hyödyllistä käyttää, sillä puhdas vire on tunnetusti parhain efekti. Kaksi outputtia on myös nerokas juttu. Toista käyttäessä päälle polkaistu viritin hiljentää vahvistimen ja toisessa vahvistin toimii kuten virittimen ollessa pois käytöstä. Helpompi olisi tietysti, jos kyseisiä ominaisuuksia voisi säätää napein tai vipujen avulla, mutta meneehän se kyllä näinkin.

Myös treeniksellä soittaessa tämä toimii hyvin, sillä laitteen ledit ovat todella kirkkaita ja näyttöä on helppo tulkita myös pimeässä. DT-10 toimii suhteellisen nopeasti ja sitä on mahdollisuus säätää välillä 438 Hz - 445 Hz, mikä on itselleni kyllä aivan yksi ja sama. Perusarvo, 440 Hz, kun toimii ja kuulostaa mielestäni aina parhaimmalta.


Behringer Ultra Flanger UF100

Behringerin halpisflangeri on halpa. Pedaali ei ole hinnalla pilattu, sillä 20 euroa melkein mistä tahansa toimivasta pedaalista on vähän. Tässä tapauksessa olen hyvin tyytyväinen ostokseeni, sillä soundi on hintaan nähden hyvä ja säätövaraa on riittävästi.

Ainut kyseenalainen osa-alue tässä pedaalissa lienee kuoren kestävyys, sillä ohut muovi ei todennäköisesti kovia iskuja tule kestämään. Elektroniikasta ja kytkennöistä joku voi tietenkin olla huolissaan, mutta itse en niistä mitään osaisi sanoa vaikka sisältöä tutkisinkin.

Flanger oli minulle oikeastaan heräteostos ja niinä harvoina kertoina kun haluan kyseisellä efektillä leikkiä, Behringer hoitaa homman mallikkaasti. Ultra Flanger on ihan mukiinmenevä lelu ja varmasti toimiva kapistus, jos flangeria sattuu tarvitsemaan tai haluamaan. Itselläni se tosin toimii lähinnä koristeena.


Line 6 Pocket Pod

Oiva peli hiljaiseen soitteluun.

Kirjoittanut Mordax 10.07.2007

            800×600  -  53 kt.


Arvostelu

4,04,04,04,04,0    (6 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Ei kommentteja. Lisää kommentti!

Artikkelit: Omat soittokamat

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti