Kertoilen alla tärkeimmistä soittovehkeistäni. Kaikista en jaksa tarinoida kerralla, kun jostain kumman syystä tuota roinaa on matkanvarrella kertynyt nurkkiin vähän enemmänkin...
Eko classic
Ensimmäinen kitarani, veljeltä lainailin aluksi, mutta sittemmin on ollut minun hallussani. Muistaakseni hankittu 1998-1999 vaihteessa. Ei mikään helmi, aika julmetun leveä kaula ja vanerinen. Nauhat ovat Ekossa jotain käsittämätöntä, kuluneet suhteellisen vähällä soitolla aivan loppuun.
+halpa
-heikot nauhat
-vanerisoundi, ihmekös tuo...
Epiphone AJ-15
Tämän ostin vuoden, pari Ekon hankinnasta. Todella jämäkkä ja hyväsaundinen kitara. On palvellut täysin moitteetta. Ulkonäkö on mieleeni, näyttää siltä, miltä kunnon akustisen pitääkin:) Soundia kuvailisin heleäväksi, kirkkaan solisevaksi, passaa moneen lähtöön. Melko kapea kaula, ei ehkä sovi kaikkein suurikouraisimmille.
+helpposoittoinen
+hyväsointinen
-hitusen liian kapea kaula
Epiphone Les Paul Standard
Ostin vuonna 2003 myytyäni ensimmäisen sähkökitarani, Ibanez GRX170:n. Tuo GRX oli muuten kammottava kapistus, ei pitänyt virettä alkuunsakaan ja mikit olivat jotain aivan kauheaa. Mutta lespa on sangen eri maata. Loistokitara kaikinpuolin, jopa mikit ovat vakiokamaksi hyvät. Kaula on tyypillinen les paul -kaula, sopii vallan mainiosti minun kouraani. Hiljainen, ei surise eikä pörise kovillakaan säröillä. Tämä on ehkä parhain investointi musiikkikamoistani. Tuntumahan lespassa on omaa luokkaansa, sanoisin, ja se on melkoisen painava. Sustainia riittää vaikka pieneen kylään. Virittimet ovat turvalliset groverit, jotka yhdistettynä hyvään satulaan ja tune-o-matic-tallaan takaavat loistavan vireyden.
+soitettavuus
+pitää vireen loistavasti
+lespasoundit
-potikannupit irtoilevaa mallia, korjattavissa esim. sinitarralla
Peavey Grindbass NTB6
Eka bassoni, hankin 2007 keväällä sikana säkissä Thomannilta. Herran, nimeltä John Myung, soittoon mieltyneenä kuusi-kielinen oli luonnollinen(lue: ainoa oikea) valinta. Ja tämä piivihän oli mukava yllätys, tehdasasetukset tuntuivat hyvältä kätöseen heti alkuunsa. Neck-through-body-rakenteinen, melko painava, mutta ihan jees soitella pitempiäkin sessioita kunnon hihnan kanssa. Mikit vähän tuhnut, huiluäänet eivät toistu hyvin, mutta ei voi valittaa tämän hintaluokan pelissä. Ulkonäkö iso plussa, on Vietnamin pojat osanneet hienon basson rakentaa!(lavan takapuolella teksti: "Handcrafted in Vietnam"), hyhym, että oikein käsin tehty;) Huomaa bodyn yhtenevyys Epiphone Prophecy EM-2:n kanssa(tärkeätä);)
+helppo soittaa koko otelaudan pituudelta
+pirun komia
-raskas
-tuhnut mikit
Laney TF200
Tämän hybridivahvistimen ostin vähän äkkiseltään. Ennen minulla oli Kustom KGA 30 wattinen pömpeli, joka oli puhtaan kanavan osalta ok, mutta säröt suoraan hanurista, ja syvältä. Noh, olin ostamassa tuota Epiphonen Les Paulia ja tyrkkäsin sen liikkeessä testatessani Laney TF200:seen ja sehän kuulosti melko hyvältä. Tiesin tuolloin myyväni pois silloisen Ibanezin ja ajattelin olevan sama päivittää vahvistinkin uuteen ja vähän parempaan. Niinhän siinä sitten kävi, lähdin kaupasta kotiin uusi kitara ja vahvistin mukanani. TF200 lukeutuu myös niihin parhaimpiin sijoituksiin. Erittäin pienellä hoidolla palvellut lähes moitteetta. Kerran ainoastaan on veto loppunut kesken, ja silloinkin vika paljastui kuulokeliitännän hapettumiseksi, joka korjaantui hiekkapaperilla ja ruuvimeisselillä. Vahvistimessa on kolme kanavaa, clean, drive 1 ja drive 2. Kanavia voi helposti vaihdella mukana tulleella jalkakytkimellä. TF200:ssa etuaste on toteutettu yhdellä ECC-83 putkella, jonka vaikutus mielestäni kuuluu ja tuntuu dynamiikkana särökanavissa. Olen kokeillut lukuisia eri putkia ja omaan korvaan ja soittotuntumaan parhaiten sopii electro-harmonixin ja mesan ecc-83/12ax7 -putket . Tehoa öytyy 65W, riittoisa kotihommiin ja kevyeen bänditoimintaan.
+monipuolisuus
+saundit löytyy helposti
+putkietuaste
-kuulokeliitännän oikuttelut
-särökanavien eq:n lievä mutaisuus
Warwick Blue Cab 60
Thomannilta basson yhteydessä hankittu. Ihan soiva peli. Vähän välimallin maineessa, ja sitä kai se varmaan onkin. Kotona luottaisi huomattavasti pienempikin, mutta toisaalta bändiköyttöön saisi olla lisää tehoa. Päädyin tähän, koska pienissä harjoitteluvahvistimissa ei minusta löydy alakertaa tarpeeksi. Tehoa löytyy 60W. Tyylikkään näköinen ainakin, jos ei muuta(tärkeää kamarunkkarille). Monipuolista bassosaundia tästä löytää kun jaksaa ruuvata equa. Vahvistimen takaosassa on vipuvarsi, jolla pömpelin saa kallistettua monitorimalliin, mutta vaikuttaa ehkä vähän huteralta käytettäväksi.
+perushyvät saundit kotihommiin
-tekstiilipäällyste, kerää likaa
YAMAHA PSR-220
Peruskoskettimet, kotioloihin sopivasti mukavaa. Rytmejä ja ääniä piisaa. Pientä miinusta kun ei ole pitchbend- ja modulationpyöriä.
Koskettimisto peruslerppu, ei mitään painotuksia tms. karvalakkivekotin siis. Tietokonehommissa osoittautunut käytännöliseksi, monet nauhoitukset soiteltu. Integroidut kaiuttimet todella paskat.
+edullinen
+monipuolinen kotioloihin
+käytön helppous
-pitchbend-/modulationpyörien puute
-tunnoton koskettimisto
-kaiuttimet
Bespeco Weeper & Dunlop Cry Baby GCB95F
Bespecon ostin aikoinaan wahihimojen tyydytykseen rahanpuutteessa. Pari vuotta jaksoin veivata, mutta sitten päätin, josko kokeilisi vähän muka parempaa poljinta. Kirk Hammettin naalinkiljunta-wahiin mieltyneenä piti tietenkin valita originaalin sijaan classic, eli se fasel-versio. Johan on wahit taittunueet, ehkä liiakseenkin, tulee joka paikkaan viljeltyä...Liekkö sekin Hammettin peruja... Bespecossa puolestaan on se hyvä puoli, että siinä on myös volume-toiminto integroituna.
Bespeco:
+halpa
+volumetoiminto
-heikkorakeinteinen
-paska wahi
Cry Baby:
+originaali soundi
+vankkarakenteinen
+kestävä potikka
Line 6 über metal
Ei ole yksikään maksettu euro kaduttanut. Sain todellakin, mitä halusin. Ihan julmetun monipuolinen vehje, sanokoot muut mitä sanovat(lue: älkää inttäkö vastaan)! Kasarihevin kuningas, suosittelen vilpittömästi metallica/pantera-saundia hakevalle... Noisegate syö tarpeentullen kaiken ylimääräisen suhinan ja pitää paketin tiukkana. Midejä skuuppaamalla löytyy monenlaista suhinaa. Tämä pedaali syö pariston aika nopeasti, joten verkkomuuntajan käyttö lähes välttämätöntä.
+komiat säröt
+vankkarakenteinen, insinöörin sydäntä oikein lämmittää, niin hyvin on suuniteltu:)
-patterirohmu (jos jotain negatiivista pakko keksiä...)
Vox Tonelab SE
Tilasin tonelabin Ranskasta todella edulliseen hintaan. Käytön opettelu oli vaivatonta, kaikki laitteen tarjoamat mahdollisuudet saa helposti hyödynnettyä. Testailin vuoden aikana lukemattomia kertoja noita lattiamallin multiefektejä ja tonelab se:stä muodostui selkeä voittaja. Putki tuo mielestäni tässäkin dynamiikkaa säröön vaikka se ei isojen poikien mukaan vaikuta millään tapaa. Laite on ainakin omassa käytössäni käyttäytynyt täysin moitteetta. Pedaaliefektejä löytyy 16 kpl, vahvistinmallinnuksia myöskin 16kpl, kaiutinmalleja 11kpl, sekä modulaatio-, delay- ja kaikuefektejä kaikkia 11kpl. Minun kohdallani erityistä kiitosta saavat modulaatiot ja delayt. Kaiutinmallinnoksia en käytä juuri lainkaan. TF200:n omia särökanavia buustaamalla löytyy monia mukavia säröjä. Käytän tonelabin lenkissä tuota über metalia, jonka voi lisätä helposti mukaan kokoonpanoihin. Tykkään modata saundit kohdilleen tietokoneella midi-piuhan välityksellä. Kokoonpanot saa myös kätevästi talteen koneelle. Vox Tonelab SE on selkeästi helpompi operoida kuin esimerkiksi line 6 pod xt live. SE:ssä kaikki säätö tapahtuu omista fyysisistä napeista/potikoista, ei siis mitään menusurffausta yhdellä tatilla. Ja on se vaan komia kampe, oikeen kaks kontrollipedaalia!
+helppo operointi
+yleissaundit
+modulaatiot ja delayt
+pedaaliefektit
+kaksi ohjainpedaalia
-kaiutinmallinnukset
-osittain mutaiset vahvistinmallit
Yamaha DTXpress IV Special sähkörummut
Ostin ensimmäiset rumpuni vuonna 2005. Setti oli tummanvihreä Tama Swingstar 20-tuumaisella bassorummulla, teräsvirvelillä, kolmella tomilla, hi-hatilla, crashillä ja ridella. Soitin niillä kome vuotta, jonka jälkeen päätin siirtyä sähkörumpuihin. Tutkin erilaisia vaihtoehtoja puolisen vuotta ja päädyin lopulta yamahan vähän reilumpaan settiin. Settiin kuului vakiona aivon lisäksi kolmialueinen virveli, bassorumpu, kolme tomia, rolandin lättyjä selvästi parempi hi-hat oikealla telineellä, kaksi kolmialueista symbaalia ja yksi monosymbaali. Sain lisäksi mukaan Gibraltar Avenger tuplapedaalin ja Yamaha MS50RH monitorit.
Saman hintatason rolandeihin verrattuna symbaaliäänet ovat mielestäni selvästi heikompia tässä yamahassa, mutta rumpuäänet taas parempia. Aivo on yksinkertainen ja helppo käyttää. Suurin vaiva oli saada triggeröinti sopivaksi omaan soittoon. Settien rakennus on helppoa ja aivosta löytyy paljon melko käyttökelpoisia ääniä. Toisaalta turhaa paskaakin on yhtä paljon...
Myöhemmin lisäsin settiin yhden tomipädin ja symbaalipädin. Mesh-pädejä en ole kaivannut laisinkaan. Kolmialueinen virveli on mielestäni täydellinen. Kaikenkaikkiaan olen ollut hyvin tyytyväinen hankintaani.
Lopulta soundeihin tylsistyneenä hankin Toontrack Superior Drummer softan, joka nosti setin taas uudelle tasolle. Ensikokeilu SD:llä oli lähes tajunnan räjäyttävä, todella hyvät soundit. Ainoastaan symbaalien choke-toimintoa jäin kaipaamaan.Kirjoittanut Hössö 05.06.2007 | |  
|
