Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:unleasher
Alue:Jazz
Aihe:Wayne Shorter vs. John Coltrane
Aika:15.01.2011 17:00
uusikaveri: Sorry, ei ollut tarkoitus syyttää ketään mistään vaan venkoilemalla jotenkin ilmaista, että kyseessä saattaa olla äiti/tytärsyndrooma.
Annoin mielestäni Shorterille reilun mahdollisuuden kuuntelemalla 60-luvun Milesia, 70-luvun Weather Reportia sekä Spotifyilta Art Blakeyt ja soolotuotantoa. Tähän perään kuuntelin Coltranea eri aikakausilta ja minua koskettivat enemmän Coltranen intensiivinen soitto, upea tenori/sopraanosoundi sekä rytmiryhmien ansiokas tuki kuin varmasti taidokkaasti sävelletyt, kiventiukasti sovitetut Shorterin tuotokset.
Toivonmukaan sana ei leviä siitä, että minusta Nefertiti on aika tönkkö kipale tosin minä kuuntelen ns. puukorvalla eli minulle ei aukene kappaleen moodi tai sävellaji, eivät käytetyt soinnut enkä tiedä soolon kohdalla miten musiikkiteoreettisesti hienoja nuotteja soittaja on valinnut. Minulle ilmeisesti on tärkeämpää musiikin antamat emotionaaliset kiksit, joten onneksi täällä ei ole mainittu Jan Garbarekia.
Sen verran propseja on Shorterille annettava, että kuuntelin juuri Spottiksella The Best of Wayne Shorter eli Blue Note-kamaa 64-69 ja eikä noista kappaleista voi sanoa pahaa sanaa, jos eivät ne nyt mitään maailmaa mullistavaa olleetkaan.

 
Okei, eli siis et ole tuon kummemmin perehtynyt Shorterin tuotantoon. Ei sillä, että tässä nyt erityisen nipo yrittäisin olla, mutta näin essentiaalisten nimien kohdalla mielestäni tuotannon pikainen tarkistaminen (etenkin kun ottaa Shorterin erittäin keskeisen aseman jazzissa) vertailun vuoksi ei ihan riitä. Ei minulle nuo Shorterin huippulevyt todellakaan auenneet kaikessa loistossaan edes parin vuoden sisällä, vaan uusia ulottuvuuksia niistä löytynyt vuosien kuuntelulla (minä aikana myös Coltranen tuotanto ollut sulassa sovussa soitossa).
 
Ja itsehän en missään vaiheessa ole vihjaissut, että vertailisin näitä jostain puhtaan musiikkiteoreettisen analyyttisestä näkökulmasta. Ei ei ei. Kyse on nimenomaan siitä tuntemattomasta alueesta, missä vain intuitiivsesti jokin sinä soitossa kolahtaa nuottivalintojen, tulkinnan yleisen tatsin, ja näiden seikkojen luoman kokonaisuuden kautta.
 
Mutta siis tosiaankin, en itse kyllä vastaisi tällaiseen kysymykseen, jos olisin pitkään fanittanut vain toista näistä luomalla tunnesiteen yhden vaihtoehdon soittoon, ja sitten kylmiltään nopean neutraalisti tutustuisin toisen tuotantoon vain tyrmätäkseni erittäin subjektiivisesti värittyneen näkökantani kautta sen toisen vaihtoehdon.
 
Minulle Shorter antaa enemmän nautintoa musikaalisella tilan käytöllä, ja osoituksella siitä, ettei hän sorru siihen yleisimpään sudenkuoppaan jazzissa (eli oman soiton liialliseen rakastamiseen) liian pitkillä päämäärättmillä - toki teknisesti taitavilla - soololuritteluila, joiden substanssi loppujen lopuksi ei enää perustu musikaalisen kokonaisuuden kunnioittamiseen ja dynamiikan ymmärrykseen, vaan juurikin "mitä enemmän, sen parempi -ajatteluun, joka ei mielestäni ole hyvän musiikin esenssi.
 
Mutta lisää vastauksia vaan. :)*
 
* Olettaen, ettei tule enempää näitä "oon omistanu Coltraren pari levyy, Wayne mikä? tsekataanpas juutubesta." -tapauksia.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=55&t=197353