| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | JET |
| Alue: | Klassinen |
| Aihe: | Viha ja klassinen musiikki |
| Aika: | 31.12.2010 21:51 |
| Aloitetaan barokista: tuskin koristeluun ja kauneuteen pyrkinyt barokkimusiikki halusi ilmaista vihaa. Viha on musiikissa ilmaistavana tunteena hieman epäkiitollinen, helposti musiikista, joka ilmaisisi vain ja ainoastaan vihaa, tulisi pahanpäiväisesti yksitotista ja barbaaria. Barokkimusiikki ilmaisi paremminkin surua ja iloa ja toivoa, joiden ilmaisuvälineiksi soveltuivat loistavasti ajan sävellajikäytänteet, kokoonpanot jne. Barokkimusiikissa passasi olla yksi tunnetila per biisi. Klassismi: Nyt painotettiin, että ihmistunteilu on vilkkaasti liikehtivää ja että yhden kappaleen ei tarvitse olla vain iloa puiva ja toisen surulla mässäilevä. Donna Elviran aarioissa Mozart tuo esiin taidokkaasti, itse asiassa nerokkaasti, sen miten Elviran ylpeys ja ylväys hiljentävät tämän vihan ilmaisua. Beethoven toi oman persoonansa musiikkiinsa ennenkuulumattomasti ja hänen teoksissaan on usein kovakouraista mutta hallittua mättöä. Mielestäni klassismin ihanne siitä, että musiikin sisällä tapahtuvan vihanilmaisun tulee olla kauneuden ja maltillisempien sivuteemojen ympäröimää, kontrastoitua ja balanssoitua, on pysynyt romantiikassakin. Viha ei ole se ensisijainen tunne, jota musiikin tulisi ilmaista. Musiikki on liian ylevä taiteenmuoto pelkän pikkupoikamaisen vihan purkuun. Sellainen puretaan juoksulenkillä. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=195223 | |