| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | kiippariippa |
| Alue: | Koskettimet |
| Aihe: | Sähköiset koskettimet ja temperointi? |
| Aika: | 15.12.2010 10:27 |
| MauCer: . ...Jos piano on muuten yleisesti kunnossa, niin voiko joku valaista mitä vaikeaa siinä virittämisessä sitten loppujen lopuksi on?... Temperoinnissahan on kai kyse siitä että 12-säveljärjestelmään ei sovi täysin puhtaaksi viritetyt intervallit. Esimerkiksi 7 oktaavia on periaatteessa sama asia kuin 12 kvinttiä, mutta jos virität 7 puhdasta oktaavia yksi kerrallaan ylöspäin pianon alimmasta C:stä ja sitten 12 puhdasta kvinttiä samaan tyyliin niin lopputuloksena on kaksi eri säveltä. Temperointi on siis tarkoituksellista pieleenvirittämistä, jotta intervallit saadaan sopimaan 12-säveljärjestelmään. Ja pieleenvirittäminen voidaan tehä tietenkin monin tavoin. Siksi siis on useita temperointitapoja. Tasatemperoinnissa oktaavin jokainen sävel on yhtä kaukana toisistaan jolloin pieleenviritys jakautuu intervallien välillä tasan. Kaikki sävellajit ovat tällöin periatteessa samanlaisia sointiväriltään. Ei siis liene ihme että tämä on standardiratkaisu sähkökiippareissa. Jos halutaan mennä klasari-hifistelyyn jossa pyritään mahdollisimman autenttiseen sointiväriin tasatemperoinnista poikkeavalla temperoinnilla, niin ehkä sitten on jo käytössä hiukan autenttisempi soitinkin kuin sähkökiippari... (tai sit ei, mut tää nyt oli oma mielipide) Pitää huomata että temperointi on eri juttu kuin virityksen "venytys". Temperointi koskee oktaavin sisäisiä asioita ja venytys laajempia yksiköitä. Akustisessa pianossa on viritystä venytettävä, koska pianon kielissä on inharmonisuutta. Ideaalitilanteessahan kaikki osasävelet ovat perussävelen tarkkoja kerrannaisia, mutta pianon kielissä näin ei ole. Käytännössä osasävelet asettuu korkeammalle kuin niiden matemaattisesti "pitäisi", eli siis esimerkiksi perussävelen eka kerrannainen on korkeammalla kuin puhdas oktaavi. Oktaavit pitää virittää siis kulloisenkin inharmonisuusmäärän mukaan leveiksi, jotta piano ei ala kuulostamaan epävireiseltä. Tätä inharmonisuutta on erilaisissa ja eri kokoisissa pianoissa erilaisia määriä. Yksittäisessä pianossa keskialueella on vähemmän inharmonisuutta kuin ala- ja yläpäässä. Näitä päitä siis pitää venyttää enemmän kuin keskialuetta. Kyllä pianonvirittäjällä on siinä ihan haastetta, että vaikka tasatemperointi olisi lähtökohtainen valinta, niin sitten vielä toteuttaa tuon temperoinnin käytännössä hyvin ja löytää kulloisellekin pianolle sopivan venytysmäärän jne, vaikka kuinka olisi käytössä viritysmittarit sun muut. Ja tietenkin siltä viritysmittariltakin vaaditaan paljon. Itse en pianonvirttäjä ole enkä ole koko koskettimistoa oikeassa akustisessa pianossa virittänyt. Oma virittely on jäänyt Rhodesin virittelyyn joka sekin jo antaa aivan riittävästi haastetta niin korvalle kuin mittarin käytölle ja niiden yhteispelille. Vaikka Rhodesissa ei ole periaatteessa edes tuota inharmonisuutta huomioon otettavassa määrin. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=36&t=196482 | |