Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:soihtu55
Alue:Lyriikka
Aihe:sanat: Ilon yllättämänä
Aika:24.11.2010 21:55
ILON YLLÄTTÄMÄNÄ (24.11.2010)
 

 
saatoin hänet taivaan rantaan
silloin tuulenhenki otti vallan
mut jälleen lähelleni pääsee hän
kun venho soutaa tyyneen poukamaan
 
taas nouse laine, ahnaasti syö hauki
mun sydän sykkii täynnä kaipausta
olen hälle täysin auki ja salaton
järvi vain hetken musta ja kalaton
nyt kiiltää täynnä hopeaa
 
mun hiukset hohtaa
mä kohtaan viimein illan
sillan luona morsiamen
hän valkoinen on kasvoiltaan
venhon pohjaan hän nukahtaa
 
kertosäe:
ei herää eloon laulupuut
vaan sulkeutuu lintujen suut
ei hohda järvenpinta hopeaa
kun venho soutaa tyyneen poukamaan
 
mä tunnen lämmön
kun kannan hänet ja kuun
hellin rannan kaislikkoon
mut väritön hän on jo iholtaan
hautaan morsiamen poveen maan
 
ei nouse laine, ei ahnaasti syö hauki
mun sydän sykkii täynnä ikävää
olen hälle täysin auki ja salaton
järvi on jälleen musta ja kalaton
vain hiukset kiiltää hopeaa
 
kertosäe:
ei herää eloon laulupuut
vaan sulkeutuu lintujen suut
ei hohda järvenpinta hopeaa
kun venho soutaa tyyneen poukamaan
 

 
-merja ritala-
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=19&t=195882