| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | levesinet |
| Alue: | Klassinen |
| Aihe: | Ketkä säveltäjät neroja? |
| Aika: | 06.11.2010 16:08 (muokattu 06.11.2010 20:28) |
| Nero on melko individualistinen käsite. Minun on vaikea nähdä Einsteinin välitöntä vaikutusta tosielämään. Ilmeisesti merkittävien ideoiden konkreettiset seuraukset esiintyvät vahvasti sovellettuina ja ovat jatkojalostuneet pikemmin yhteisöissä kuin harvojen yksilöiden toimesta. Vaihtoehtoisesti Einsteinin ideoilla onkin arvoa lähinnä fysiikan kaltaisille tieteille, ja jos ei kuulu tiedeyhteisöön, Einstein jää vain noiden tieteilijöiden ylistämäksi 'neroksi'. Ymmärrän kyllä jos Einstein henkilönä kiehtoo porukkaa, joka on kiinnostunut muuttamaan maailmaa nopeasti, sillä tiede tarjoaa poliittisesti korrekteja vaikutuskeinoja. Kävin läpi nerouteen viittaavia musiikkiaiheisia sitaatteja ja panin merkille, että lausuntojen takana on ollut kovin usein johtajatyyppejä. En ole koskaan varsinaisesti perehtynyt Albert Einsteiniin, mutta käsittääkseni hän itse ei ollut luonteeltaan johtaja. Varmaan yhteisö loi häneen moraalista ja eettistä vastuuntuntoa, mikä lähtökohtaisesti ei ole vahvalla sijalla INTP:ssä. Yritän kai sanoa, että ajattomassa musiikissakin merkittävimmät ilmiöt esiintyvät yleisesti eivätkä yksilötasolla. Niinpä olen taipuvainen pohdiskelemaan, voisiko musiikillisia ilmiöitä mallintaa tieteen puitteissa nykyistä yleispätevämmin - pikemmin kuin arvioimaan, keitä yksilöitä pidetään tai tulisi pitää neroina ja millä perustein. Hallinto fragmentoi tieteitä kapea-alaisiksi siiloiksi. Olen kuullut sanottavan, että tiede kehittyy, kun laitoksen johtava professori jää eläkkeelle. Koulutustaustani pohjalta odottelen mullistuksia musiikinteoriaan ja vakavaan musiikkituotantoon perustuen musiikin psykologian, semiotiikan, estetiikan ja varsinaisen musiikkitieteen oppien yhdistämiseen moniulotteisemmiksi malleiksi, mikä tulee toivottavasti rikastamaan varsinkin säveltäjien hyödynnettävissä olevaa käsitteistöä. Mutta ensin tullaan näkemään uudenlaisia käytännön työkaluja ja niissä parhaiten toimiva käsitteistö tunkeutuu vähitellen vanhoillisimpiinkin piireihin. Miksi sävellajin vaihdos tuntuu joskus niin maittavalta? Aivoissa äänen käsittelyn ensi vaiheissa esiintyy neuroneja, jotka ovat taipuvaisia aktivoitumaan tietyillä taajuuksilla. Kun musiikki soi pitkään tietyssä sävellajissa tietyissä asteikoissa, muut samantasoiset neuronit jäävät paitsioon. Ja osa niistä neuroneista, jotka ovat erikoistuneet juuri kyseisen sävellajin taajuuksiin, adaptoituvat eli väsyvät, aktivoituen yhä laiskemmin. Kun sävellaji sitten muuttuu radikaalisti, aktivoituvat paitsioon jääneet neuronit sitäkin voimakkaammin. Siksi muutos signaalissa lienee niin vaikuttava. Itse asiassa neuronit ovat enimmäkseen erikoistuneita reagoimaan muutoksiin. Se mikä jää muuttumattomaksi eli kehittyy invarianssiksi suodattuu vähitellen kokonaan pois tietoisuudelta. Aivot myös ennustavat musiikin etenemistä useilla taajuuskaistoilla eli useissa eri tarkastelumittakaavoissa. Ollakseen kiinnostavaa ja aivoja virkistävää musiikin tulisi olla toisaalta riittävän ennustettavaa ja toisaalta riittävän kehittyvää eli muuttuvaista. Samaa hahmoa identtisenä toistava äänilähde on täysin ennustettava eli se ei välitä aivoille kuulon välityksellä mitään informaatiota. Täysin ennustamaton signaali taas on kohinaa. Informaatioteoreettisesti voisi esittää, että ihanteellinen taidemusiikki on mahdollisimman informatiivista. Kuitenkin välittyvän informaation määrä riippuu vastaanottajastakin ja eri vastaanottajien eli kuuntelijoiden välillä on eroja. Hienossa musiikissa tapahtuu muutoksia kaikilla tasoilla eli signaali on likimain jaksollinen samanaikaisesti useassa eri mittakaavassa. Yksilöllisenä vastaanottajana tunnistan useita säveltäjiä, jotka ovat tehneet hienompaa musiikkia kuin J. S. Bach. Heidän musiikkinsa kykenee ruokkimaan mielikuvitustani, mikä tarkoittaa, että ainakin katseeni lasittuu ja aivojen näköalueella emergoituu dynamiikkaa, jolla on semanttinen perusta. Nimittäin sen mitä kuulen täytyy tarkoittaa minulle jotain voidakseen tunkeutua gestaltteina osin visuaalisellekin alueelle. Vaikutelma on unenomainen. Musiikin opiskelijat ja erityisesti nuoret säveltäjät, kehittäkää uusia teorioita. EDIT: Okei, selvitin itselleni pikaisesti Einsteinin epäsuoraa vaikutusta arkielämään. Sovelluksia ovat CD- ja DVD-levyt, optinen tiedonsiirto, laserleikkaus, lasertutka, digikamerat, videokamerat, skannerit, aurinkokennot... Ei tosiaan ollut turha tyyppi, jos hän teoriaa uudelleen muotoilemalla loi edellytyksiä tälle kaikelle. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=195055 | |