Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	Sakmongkol
Alue:	Yleistä keskustelua musiikista
Aihe:	Millaista on sävelten ja sanojen yhteiselämä?
Aika:	30.10.2010 01:02
Itchy: Vangitsevista, riimittömistä suomenkielisistä teksteistä puhuttaessa Kauko Röyhkä on paras esimerkki.   Etsijät http://www.youtube.com/watch?v=b6JYu65gJQM   Siis, hä. Yritin kuunnella oikein tarkkaan ja kyllähän siellä loppusoinnut oli joka paikassa, vaikkakin olivat järjestään yksitavuisia ja melko heikkoja.   Kyllä se on niin että täysin loppusoinnuton lyriikka on paskaa. Kuka hyvänsä osaa kirjoittaa sellaista, ja verukkeeksi ei käy se että sanojen "merkitys" on jotenkin syvällisempi. Loppusoinnun tarkoitus on se että teksti ylipäätään kuulostaa lyriikalta. Muutenhan voitaisiin jossain toistuvassa melodiassa muillakin soittimilla soittaa loppuun aina eri nuotti, mielivaltaisesti valiten. Ei kuulosta musiikilta enää.   Tämän näkemykseni perustan sille, että laulu on ensisijaisesti instrumentti muiden joukossa, ja sen kuuluu soittaa melodioita oikeista nuoteista samalla tavalla kuin muidenkin instrumenttien, sillä lisähaasteella että myös riimien kuuluu mennä oikein. Sanojen merkitys on täysin toissijaista. Tämä on fakta musiikista puhuttaessa, muussa lyriikassa voi olla eri säännöt, ja onkin.   Ja vielä kaikkein parasta lyriikkaa on mitallinen runous, loppusoinnuilla tietty, ja musiikissa on se huono puoli että mitoissa voidaan kusettaa pitkittämällä lyhyitä tavuja tai ahtamalla liikaa tavuja lyhyeen tilaan. Valitettavan harvoin musiikissa mitat menee oikein, ja loppusoinnutkin on parhaimmissakin tapauksissa kaksitavuisia. Siksi instrumentaalimusiikki on parempaa, tai sitten sellainen laulettu musiikki jossa ei ole merkityksellistä sanoitusta tai sanoja ollenkaan, vaan pelkkiä tavuja, koska ne saa tyhmempikin menemään oikein.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=194537