Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:megatherium
Alue:Klassinen
Aihe:Mahlerin sinfoniat eivät sytytä
Aika:24.08.2010 18:12   (muokattu 24.08.2010 19:01)
levesinet: Ja minä kun olen pannut merkille, että täällä on joku viime aikoina kirjoitellut erityisen ahkerasti sinfonikko Jean Sibeliuksesta liittäen hänet melkeinpä aiheeseen kuin aiheeseen. Delius vaan katosi jälettömiin. :D
 
Ei ne Mahlerin sinfoniat muakaan hirveästi innosta. Ongelman ydin on oikeastaan se, että ne ovat sinfonioita. Minusta tähän maailmaan mahtuisi nyt enemmän vaikkapa romanttisia serenadeja.
 
Nooh, Sibben "g-molliserenadi" on kyllä jotenkin raskasta kuunneltavaa. Serenadinhan pitäisi olla vähintään neliosainen teos vailla operaattisen ylidramaattisia paisutuksia, joita inhoan sinfonioissa. Ja toisen ihmisen kunniaksi eikä oman egon paisuttamiseksi... Sitä paitsi Sibben "g-molliserenadi" loppuu kuin seinään. :D

 
Käsitit hieman toisin esteettisfilosofiset formulaationi ja tendenssini kuin olin tarkoittanut, sillä olen joskus verrannut siban sinfonioiden tekemää vaikutusta ja niiden herättämiä tuntoja syksyisen koleaan sadesäähän, harmaudesta, ikävystyttävyydestä ja jäätävästä kylmyydestä johtuen, johtuen niiden kait klassistisen objektiivisesta viileydestä ja ylhäältä annettuja teemojen odottamisen inspiraatiovaatimuksesta huolimatta niiden tietystä teoretisoivasta kirjoituspöytämäisyydestä alkusolun luonnetta koskevassa muotoiluprinsiipissään, joista kaikki sinfonian tai sen yksittäisen osan tärkeimmät teemat ovat johdettavissa ja siihen palautettavissa muodon kasvaessa orgaanisesti teemoista beethovenia pelkistetymmin.
 
brahmsilla sinfonian parin sävelen motiivista rakentuvan tai sointukulun muodostavan ydinaiheen liikkuessa äänestä toiseen, muodoastaen välillä bassoa melodialle, tai säestyksessä ikiaikaisen cantus firmus-tyylin mukaissti.Berliozilla se kiteytryi idee fixen itsetarkoitukseksi kun brucknerilla ja melartinillakin se kaavoittui kehysteemojen ja johtoteemojen sinfonian rakentelua edesauttaviksi klisheiksi. Kai maasaloa mukaillen.
 
Sen sijaan suhteeni lukemattomien muidenkin entuudestaan tuntemattomienkin suomalaisten säveltäjien musiikkiin on muuttunut kielteisestä myönteiseksi, esimerkkinä armas launis ja hänen postwagneriaaniset oopperapyrkimyksensä tai agnostismista luopumiseni taiteellisesti kunnianhimoisemmpaan tuotantoon kykenevän sinfonikko melartinin kohdalla joka ylitti kaikki odotukseni profiilikkailla teoksillaan siiokajokea ja muita sinfonisia runoelmia tai pianopreludeja, atonaalisia koskenniemi-lauluja tai joiytakin jiousikvartettojakin myöten joissa näiden kaikkien säveltäjien teoksissa on intohimon kieliä värisyttävää hengenpaloa ja objektivoituja sydämenliikkeitä, joka puhuu dionyysisen hurmion kieltä saaden kuulijaparan ekstaasiin hyvänä päivänä otollisessa viretilassa.
 
On kai tarpeetonta sanoakaan että etenkään viime vuosisadan säveltaiteessa teosten emotionaalinen hehku ja ekspressiivinen melodiseen kauneuteen liittyvät melodisilmaisulliset ansiot eivät ole ole niiden ainoa repertoaariin hyväksymisen oikeuttava tekijä vaan ennemminkin sinfonisen ankaruuden ja logiikan vaatimus sävelkieletään konservatiivistenkin säveltäjien kohdalla luodessaan kaikkien aiheiden välille sisäisen siteen millä tekijä'llä eio kuitenkaan ole suoraa yhteyttä musiikin kompetenssiin vaikuttaa kuulijan intohimoihin, tunteisiin ja affekteihin sillä välittömyydellä ja emotionaalisella musertavuudellakin johin ns. suoraan kuulijan sydämeen musiikiaan toivoen säveltämään voivat säveltäjät kykenevät niin tekemään
 
Uskokaa tai älkää mutta minulta kesti vuosikymmeniä herätä ja tajuta käsittämään ja löytämään ne säveltäjät jotka sittemmin olen kokenut henkilökohtaisesti itselleni tärkeiksi ja niihin joihin suinkin on ollut rajallisen levytarjonnan vuoksimahdollisuus, olen palannut yhä uudestaan ja ja jotkla ovat tarjonneet henkistä nautintoa ja pakaduttavia kokemuksia ja sieluntiloja niin kuin ei koskaan ennen suomalaisessa säveltaiteessa näin kohdallani ollut tapahtunut.
 
Englannissa arvokasta kansallista musiikkiperintöä riippumatta kuuluuko se repertoaariin tallennetaan paljon ahkerammin kuin meillä. velvoittaako sivistys vai aateluus?
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=192398