| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | cozmo |
| Alue: | Studiotyöskentely |
| Aihe: | Kaikki säröstä.. |
| Aika: | 26.05.2010 14:43 |
| Mors, on laaja aihe kieltämättä. Tästä oli pari kuukautta sitten mielettömän hyvä juttu Sound On Soundissa, kannattaa hankkia jos vain mahdollista. Vastaan tietojeni mukaan osaan kysymyksistä, eli lähinnä raapaistaan pintaa cosmob83: Heips! Tämmöistä melkeinpä aloittelija kysymystä teille viisaammat ja kokeneemmat tarjoaisin: Olen käyttänyt miksatessa säröä efektinä esim. bassossa, basaarissa, virpassa yms, joka on auttanut nostamaan niitä hiukkasen enemmän pinnalle. Ymmärtääkseni tämä toimii niin että särö korostaa näitä harmonic overtoneja (mikäs tälle on suomenkielinen termi?), jotka on siis tuon perusäänen kerrannaisia (eli sama sävel eri oktaaveilta?). "Harmoonisia kerrannaisia". Ei vain korosta vaan nimenomaan luo näitä. Särön luonne tosiaan riiippuu näiden kerrannaisten suhteesta, ja toisaalta se vaikuttaa sekä särön havaitsemiseen että siihen pidetäänkö niitä miellyttävinä. Olenko oikeassa vai ihan hakoteillä? Jos olen ymmärtänyt niin erilaiset säröt (putki, transistori yms) käyttäytyvät eritavalla noiden harmoonisten äänien esiintuomisessa? Osaisiko joka avata minulle tätä särön käytön teoreettista puolta hiukkasen enemmän? Tiedän että on hyvin laaja kysymys ja pahoittelut siitä. Olet ymmärtänyt pääpiirteissään oikein, mutta sellainen yleinen käsitys on jostain syystä valloilla, että "putkisärö" on aina parillisia ja "transistorisärö" on aina parittomia kerrannaisia, mikä siis ei tietenkään pidä paikkansa. Särön luonne riippuu puhtaasti vahvistinkytkennästä. A-luokan vahvistinkytkentä (missä siis on yksi vahvistava komponentti, putki tai transistori, joka on jatkuvasti johtavassa tilassa. Ts. vahvistaa signaalin positiivisen ja negatiivisen puolijakson ajan) tuottaa pääasiassa parillisia (2,4,6,8,10.... x perustaajuus) kerrannaisia. Ja B-luokan vahvistinkytkentä (missä on erilliset vahvistinkomponentit kummallekin puolijaksolle, joista kumpikin on vuorollaan johtavassa tilassa) tuottaa pääasiassa parittomia (3,5,7,9,11... x perustaajuus) kerrannaisia. Toki putket, bipolaaritransistorit ja fet-transistorit säröttävät eri tavoin. Putkikytkentöjen leikkautuminen on "pehmeämpää" ja siinä muodostuu pääasiassa alempia kerrannaisia (esim rutkasti 2.harmonista, hiukan 4. harmonista, mutta ei enää merkittävästi 6. kerrannaista). Ja toisaalta usein korkeammat kerrannaiset koetaan häiritsevämmiksi ja toisaalta helpommin havaittavammiksi kuin matalammat. http://apaja.dyndns.org/vintage/harmon3.htm Tietty määrä toista harmonista säröä koetaan usein miellyttäväksi ja tekee monista instrumenteista "lämpimämpiä", eikä sitä kuitenkaan tulkita säröksi, luonnollisesti mitä monimutkaisempi signaali särölaitteelle syötetään voi lopputulos lähestyä ei-toivottua nopeamminkin. Toinen esimerkki on kaikki "Jännityttimet", kuten Aphex Aural Exciter, joka luo uusia kerrannaisia puhtaasti säröttämällä. Eli laitteen sisääntulosignaali ylipäästösuodatetaan, ajetaan särölle, ylipäästösuodatetaan uudestaan ja tätä säröä miksataan alkuperäisen joukkoon. - Niko | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=16&t=190991 | |