Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:panadol
Alue:Roots
Aihe:Kohina joissain blues-biiseissä
Aika:11.02.2010 00:02
Rafis: Silloin kun joskus ensimmäisiä kertoja kuulin vanhaa delta bluesia, jossa välillä puolet melkein on kohinaa, en oikein päässyt siihen sisään, osaksi kohinan takia. Nyt kun olen kunnolla alkanut nauttimaan tästäkin musiikista, olen huomannut, että ainakin minulle kohina tuo jotain omaa tunnelmaa siihen eikä se häiritse ollenkaan. Mites teillä? Onko kohina vanhoissa blues-biiseissä asia, jonka "yli" täytyy päästä kuunnellakseen sitä musiikkia vai tuoko se teillekin jotain lisää biiseihin? Vai onko jopa niin, että se tekee biiseistä huomattavasti vähemmän mielyttävää tai jopa kuuntelukelvotonta?
 
Keskutella saa toki muistakin musiikkityyleistä kuin bluesista.

 
Nämä ns. race record-levytyksethän tehtiin aikoinaan halvemmalle ja huonommalle materiaalille, joka kesti sitten kulutustakin huonosti. Alkuperäisiä metallimastereita ei juurikaan ole säilynyt, joten useimmat remasteroinnit on tehty parhaiten säilyneistä savikiekoista.
Levyjä tehtailivat mm. kaikenkarvaiset huonekalufirmat jotka myivät gramofoneja, ja jakoivat levyjä jopa ilmaiseksi. Olikin tavallista että ihmiset, joilla ei ollut edes gramofonia, omistivat joitakin levyjä. Kun sitten järjestettiin pirskeet, joku gramofonin ylpeä omistaja raijasi sen paikalle, ja muut toivat omistamansa levyt.
II. maailmansodan aikana romumetallistakin oli pulaa, ja mm. Charlie Pattonin alkuperäisistä Paramount-metallimastereista tehtiin kuulemma mm. kanakoppeja(!)
 
Nykykuulijalle joka on tottunut hifi-äänentoistoon, kynnys tutustua ko. musiikkiin saattaa olla korkea. Vannoutuneena country-blues diggarina itse olen tottunut ilmiöön jo niin, etten kiinnitä asiaan edes huomiota, ellei kyseessä ole aivan pokkeuksellisen kauhea äänite äänenlaadultaan.
Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=187783