Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:kimurantti1
Alue:Kitarat: soittaminen
Aihe:Miten harjotuttaa improvisaatiota, ja sit jotain muita ongelmia.
Aika:25.01.2010 18:41   (muokattu 26.01.2010 18:25)
r0b1n: Tätäpä juuri tarkoitinkin, että Friedmani ei osaa teoriaa oppikirjatermeillä opiskeltuna, vaan ilmeisesti itseoppineena ja osaa juuri sitä soveltaa soittoonsa. Enkä tarkoittanu ylemmällä kirjoituksella, että teoria on turhaa, koska joku stara ei sitä osaa. Itselleni ainakin on ollut teorianopiskelusta enemmän hyötyä kuin haittaa.
 
Hmm, mä en ole ihan varma mitä nyt meinaat. Ei teoriaosaaminen meinaa sitä, että osaat nimetä soittamasi soinnut tai hirveän määrän skaaloja. Teoriaosaaminen on sitä, että kuulet taustan soinnut ja tiedät mahdollisesti nimet niille, tiedät mitä ääniä niihin kuuluu, mikä asteikko vastaa mitäkin sointua. Ja tää on sellainen juttu jonka voi opettaa ihan kelle vaan. Isoin juttu on asioiden kuuleminen, sointuihin reagoiminen ja kaiken sen teoriatiedon soveltaminen käytäntöön. Ylipäätään toi "itseoppinut" on aika huvittava termi. Kyllä ne kaikki opistoissakin opiskelleet jampat on ne jutut ihan itse ja korkeimman omakätisesti joutuneet opettelemaan ja treenaamaan käytäntöön, vaikka joku toinen, mahdollisesti oppilaitoksen opettaja, olisikin kertonut että "näin tää juttu menee".
 
Oon moneen kertaan tätä selvittänyt ja tasan näillä sanoilla, mutta sanotaan vielä: Teoria on vain kokoelma niistä lainalaisuuksista, joita soivassa musiikissa esiintyy. Nämä lainalaisuudet kuullaan suhteessa toisiinsa soivassa musiikissa, joten ne suhteutetaan myös toisiinsa teoriassa. Niille lainalaisuuksille on sitten annettu nimet jotta niistä voidaan ylipäätään keskustella muitten muusikoiden kanssa, mutta ne nimet itsessään ei ole se teoria. Siispä kaikki noi "starat" osaa jossain määrin teoriaa, ajattelivat he sitä tietoisesti tai ei. Tää fakta voidaan päätellä siitä, että niiden starojen soitto ylipäätään kuulostaa siltä miltä kuulostaa. Esimerkiksi Zakk Wylde osaa pentatoniset asteikot ympäri otelautaa eri sävellajeissa aika hyvin ja se osaa soveltaa niitä soitossaan - ei Wylde niitä ihan mihin sattuu ja mistä tahansa sävellajeista soittele. Mary Friedmanilla on selvästi vieläkin enemmän teoriaosaamista. Se osaa reagoida soitossaan tarvittessa kaikkiin mahdollisiin sointuihin ja tietää tasan tarkkaan, että mitä ääniä niihin kuuluu. Jos tausta on pelkkiä kvinttisointuja, se osaa johtaa harmonian niistä sekä mahdollisesti muunnella sitä ja käyttää ns. vaihtoehtoisia sointusoundeja ensisijaisten sijaan. Tää kaikki tieto voidaan päätellä esimerkiksi siitä, että mitä ääniä ja missä kohtaa Friedman soittaa siihen legendaariseen Tornado Of Soulsin sooloon. Se ei ehkä tiedä opistotermejä kaikille osaamilleen jutuille, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että Friedman osaa paljon teoriaa ja osaa myös soveltaa sitä käytäntöön, koska ne termit itsessään ei ole se teoria.
 
Monet vaan ajattelee tota teoria-asiaa tosi kaksiulotteisesti. Kaikille niille kitaristeille jotka selvittää, että "mä oon itseoppinut enkä osaa teoriaa" mä haluankin sanoa: Paskan marjat. Sä soitat länsimaista rockmusaa ja se kuulostaa länsimäiselta rockmusalta, joten sun on pakko osata sitä teoriaa ainakin jossain määrin.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=187127