Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	Antti1
Alue:	Aloittelijat
Aihe:	Vielä miksauksesta
Aika:	20.10.2009 17:11
Plööh, no mennään pitemmän kaavan kautta lyhyehkösti siis. :)   riniti: Mutta missä kerrotaan, missä asennossa kitaran volumepotikan on oltava? Täysillä? Ok.   Täysillä on väärä vastaus. Potikan tulee _lähtösoundia_ hakiessa olla just siinä kohtaa, kuin parhaalta tuntuu ja kuulostaa. Se on soittajan heiniä yleensä ja miksaajan/äänittäjän ei kannata instrumentin säätöihin juurikaan aikaansa kuluttaa. Tietty jossain määrin sekin kuuluu toimenkuvaan joskus, muttei puututa siihen nyt.   Kun sulla on se potikka nyt kuitenkin jossain asennossa ja vahvarista miellyttävä soundi korville, niin sitten mietit jonkun mikin siihen eteen. Se toimii, tai ei toimi - korvat, mieltymykset, taiteelliset näkemykset ja muu "turhanpäiväinen" ratkaisevat. Oikeaa asentoa, etäisyyttä ja mikrofonivalintaa ei ole. Joku viisas joskus sanoi (vähän vapaasti lainaten), että hyvän äänen saa millä tahansa mikillä talteen, toisilla se on vaan vaikeampaa.   Onko sitten kaikkien volumepotikoiden ja -faderien oltava täysillä? Ei? Aha.   Ei, minkään ei ole oltava täysillä. Parempi on jättää headroomia seuraavia työvaiheita varten, aina. Riippuu taas käytetyistä kamoista, asetuksista, äänitettävästä instrumentista, haetusta soundista yms. että mitenkä paljon ja missä kohtaa sitä tilaa jätetään äänenvoimakkuuteen. Joskus haetaan mahdollisimman kliinistä soundia säröttämättä yhtään mitään ja toisinaan taas halutaan vetää särökitara särölle vedetyn mikkietusen kautta pienellä säröllä olevaan kelanauhuriin. Riippuu mistä roikkuu.   Tietyt tasot eivät saa mennä rikki. No, mitkä niistä säädöistä sitten eivät ole täysillä? Ja missä suhteessa?   No sä voit lukea yksinkertaisen vastauksen edelliseen kappaleen lopusta: riippuu. Pääasiallisesti digitaalisessa ympäristössä kuitenkin näin: kanavakohtaiset volat, ryhmien volat, sendien volat ja masterkanavan volat täytyy olla alle nollatason. Määrä riippuu taas kaikesta. Yleensä -3 on hyvä lukema piikkitasoissa, jotkut pelaa suurilla bittisyvyyksillä vielä enempi varman päälle jättäen vaikka -16 tasojakin. Riippuu taas mittarin nopeudesta, tarkkuudesta ja mittaustavasta, mutta yleensäottaen DAW-softat on aika tarkkoja.   Niillä liukujen asennoilla ei sinänsä ole mitään merkitystä, ainoastaan sillä signaalin voimakkuudella. Signaalin piikkitaso voi olla vaikka -100, vaikka olisi kaikki mahdolliset liu'ut ja potikat täysillä. Päinvastoin taas jossain tapauksessa nollatasossa pitäminen vetää mölyn liian lujalle ja tulee taas inhottavan kuuloista digiclippausta. Signaalia voi voimistaa ja vaimentaa lukemattomilla eri tavoilla ja oikea keino on se, mikä parhaalta kuulostaa. Älä kuitenkaan mene siihen halpaan, johon aloittelijat ja pidemmälle ehtineetkin usein lankeavat: lujempaa voi kuulostaa täysin samalla soundilla paremmalta, vaikkei oikeaa eroa olekaan. Kannattaa siis seurata niitä mittareita taiteen luomisen lomassa ihan tosissaan, ettei myöhemmin ritinät ja rätinät harmita.   Onko kanavatason volume alisteinen main mix level -säätimelle vai päinvastoin? Vai ovatko ne tasa-arvoisia?   Riippuu laitteistosta. Jälleen kerran mä painotan sitä, ettei digiäänityksissä päästetä missään kohtaa signaalia clippaamaan. Säädä niillä kanavaliu'uilla balanssi sopivaksi raitojen kesken ja säädä mieluusti ainoastaan alaspäin. Seuraavassa pätkässä esimerkki.   Entä jos skitta on liian kovaa? Väännänkö volumea alas a) skitasta, b) kanavasta, c) main mixistä, d) puren hammasta, soitan liian lujaa ja hoidan ongelman myöhemmin virtuaalimikserin raitakohtaisella volumesäädöllä?   Äänitystilanteessa äänität sen äänitystilanteen vaatimalla tasolla. Lähempänä nollatasoa on digivehkeilläkin parempi, mutta bittisyvyyksien kasvaessa yli 16 voi sinne jättää helposti vaikka 6-10 deppaa varaa piikkitasoihin. Jos se kitara tulee kuunteluun liian lujaa, niin sun täytyy muuttaa kuuntelun äänenvoimakkuutta erillään siitä äänitysvoimakkuudesta. Jos se ei onnistu, niin sun tarvii rakentaa sopivista laitteista halutulla tavalla toimiva kuuntelu. Se ei oo mitään ihmeellistä, vaan ihan normaali käytäntö, mutta maksaa rahaa. Monesti tehdään jopa useampi erillinen miksaus: soittajille luureihin ja äänittäjälle kaiuttimiin. Nämä kaikki siis yhtäaikaisesti.   Jos äänityksen jälkeen kitara on liian lujalla, niin sä lasket kanavakohtaisesta volumesta sen voimakkuutta alaspäin. Se lienee helppo ymmärtää.   Yhdessäkään opuksessa ei kerrota, mikä näistä 120 tavasta on se oikea.   Mieti hetken aikaa noita sekavia ajatuksiani ja kelaa, että miksei näin ole. Vastaus: oikeaa vastausta ei ole olemassakaan. Vääriä löytyy kyllä, mutta toisinaan ne näennäisesti väärät tavat voivat tuottaa halutunlaisia lopputuloksia, joten onko ne sittenkään vääriä?   Miksaaminen, äänittäminen ja masterointi on taidetta. Taiteessa ei noinniinku lähtökohtaisesti ole sääntöjä ja väärinkäytökset voi olla varsin jees. Tietenkin pitäisi oppia tietämään miten ne laitteet toimivat, jotta niitä osaa käyttää luovasti väärin särkemättä niitä. Siihen auttaa ne lukemattomat tunnit studioalan opuksien parissa, perustietämys laitteiden toimintaperiaatteista, todella todella yksinkertainen sähköoppi jne. Netistäkin löytyy nykyään aivan äärettömästi hyvää informaatiota, mutta pitäisin siltikin kirjoja parempana lähdemateriaalina aloitteleville harrastajille. Tiedät varmaan keskustelupalstojen informaation vääristymisen vaarat.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=183367