| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | velipesonen |
| Alue: | Rock, pop, alternative |
| Aihe: | Hauku oma suosikkisi! |
| Aika: | 04.07.2009 10:33 |
| Hieman yli kaksisataa vuotta sitten saapui Bonnista Wieniin pianoa pimputtava jonkinlaisia sävellysyritelmiä harrastava Ludwig van Beethoven. Wienissä jopa itse Mozart yritti opettaa hänelle minkälaista musiikki voisi olla, mutta oppi ei oikein mennyt perille. Tästä ei kulunut kauaa siihen kun Mozart kuoli. Beethovenin sävelkyhäelmien kohtuuton karkeus ja muunkinlainen kohtuuttomuus pääsivät lopullisesti valloilleen, kun hän toi orkesterin harjoiteltavaksi järjestyksessä kolmannen "sinfoniansa", joka koostui loputtomiin toistettavista yliyksinkertaisista fraaseista, jotka lahjomattomasti osoittavat tekijänsä musiikillisen kuvittelukyvyn olemattomuutta. Sinfonian toista osaa harjoiteltaessa puolet muusikoista nukahti ja puolet lähti pakoon. Jollain epämääräisellä ja arvatenkin laittomalla keinolla Beethoven sai vanhuudenhöperön Joseph Haydnin puoltamaan tekeleensä esittämistä. Seurasi joukko toinen toistaan itsekeskeisempiä ja omahyväisempiä typerryttävän karkeita sävelteoksia, joiden partituureja itseään kunnioittavat kapellimestarit suostuivat sormeilemaan vain hansikkaat kädessä. Huhuttiin säveltäjällä olevan vikaa korvissa, mikä selittäisi teosten vastenmielisen luonteen. Harva kuitenkaan älysi että ongelma taisi olla korvien välissä, siinä vasemman korvan oikealla puolella. Tuohon aikaan Euroopassa riehuivat Napoleon Bonaparten masinoimat valloitussodat, ja mielitautispesialistit keksivät käyttää Beethovenin sävellyksiä sokkihoitona sotaneuroosista kärsiville. Tämän kuunteluelämyksen jälkeen oli suorastaan mukava palata etulinjaan, mitä nopeammin sen parempi. Eurooppaan saatiin lopulta rauha, eikä Beathavenin, kuten eräs englanninjuutalainen mesenaatti häntä kutsui, musiikille ollut enää luonnollista kysyntää. Sävelnikkari vaikeni ja Wienin taidetta rakastava yleisö huokasi helpotuksesta. Kuitenkin kymmenen vuotta tämän jälkeen Beethoven toi esille kaksi teosta, joita voisi nimittää mittasuhteiltaan massiivisiksi ellei niiden musiikillinen painoarvo olisi niin vähäinen: Yhdeksännen sinfoniaksi nimittämänsä kyhäelmän ja raskassoutuisen messun Missa Solemnis, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Molemmat teokset ylittävät jopa Beethovenin itsensä aiemmat hillittömyydet ollen täydellisen tunneköyhiä pelkkiä soitannollisia kliseitä loppumattomiin toistavia mielipuolen harhailuja. Vaikka äänilevyjen aikakausi oli vielä edessä päin, onnistuvat nämä tuotokset kuulostamaan vuoron perään liian pienellä ja liian suurella kierrosluvulla pyörivältä äänilevyltä joka vouvaa. Ei mennyt kauaa kun Beethoven sitten lopulta itse kuoli, mutta vielä oli viimeisillä voimillaan ehtinyt kirjoittaa muutaman rääpäisyn, joissa musiikillisen materiaalin vähyyden kanssa kilpailee ainoastaan musiikillisen ajatuksen vähyys. Musiikki sananmukaisesti kuivuu ja romahtaa kokoon kuuntelijan silmien edessä, niin heikkoa tekoa sekin on. Musiikkia arvostava maailma ei ole milloinkaan saanut osakseen sellaista nöyryytystä kuin L. van Beethovenin luokattomien sävellysten esittäminen ja kuunteleminen. Beethovenin tekemisiä häpeää koko sivistynyt maailma. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=180012 | |