Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	samueld
Alue:	Kitarat: akustinen
Aihe:	Klassisen kitaran oppimateriaali
Aika:	31.05.2009 13:18
wedevirtanen: Yksi käyttäytymistapa on se, etä pidetään esim. klassisen kitaramusiikin opetus tiukasti sidoksissa oppilaitoksiin, ei esim. tuoda esiin tasotunkintojen sisältöjä. Onko mahdollisuuksia tenttiä näitä tutkintoja oppilaitoksen ulkopuolelta?   kylláhán námá vaatimukset saa helposti selville kun vaan ottaa yhteyttá vaikka konsalle, káyttáá googlea tai vaikka kyselee táállá kuten yllá nákyy. Ei ne mitáán salaisuuksia. MAhdollisuuksia tenttiá kannattaa kysellá paikallislta konsalta. Tampereella ainakin onnistuu. Kávisin kyllá silti náyttámássá soittoani opettajalle ennen tutkintoa, ettei nyt ihan tule paskaa káteen siellá. Vitoseen kun ei ihan riitá, ettá saa just menemáán nuotit oikeassa járjestyksessá. En tiedá missá se opetus pitáisi járjestá, jollei oppilaitoksessa?   Kaavamainen tekniikkaopetus, jossa jätetään hyödyntämättä mm. vasemman käden peukalotekniikka, oikea käden pikkurillin käyttö, oikean käden flamenco-tekniikka, tapping tekniikka, kielten venytykset. Opetetaankohan noita nykyäänkään klassisen kitaran soitonopetuksessa?   Kyllá kaikenmoista treenataan, mutta ei mulle ole vielá tullut kappaletta vastaan, jossa tarttisin oikean káden pikkurilliá jotain viisiáánisiá sointuja lukuunottamatta, saati sitten vasurin peukaloa. Kaikki on ollut sormitettavissa viisaamminkin. Sáhkkitara erikseen.   "Flamencotekniikoista" kyllá esim. rasgueoja káytetáán, mutta flamenco on Espanjan mustalaisten musiikkia. Sitá on aika turha sotkea klassiseen musiikkiin, vaikka mm. De Falla ja Granados siitá vaikutteita ovatkin musiikissaan káyttáneet.   Klassisessa ohjelmistossa ei táppáystá ja venytyksiá ole. Vibrato tehdáán muuten. Kuitenkin uudessa musiikissa náitákin tehokeinoja káytetáán ja tátá kautta ohjelmistoa harjoitellessa harjoitellaan.   Perinteet istuvat liian tiukassa sekä opetuksessa, että instrumenttien kehittelyssä ja käytössä. Soololovi tuntuu olevan kauhistus klassisen kitaristien parissa, kuten myös kitaran otelaudan asemamerkinnät, pyöristetty otelauta, kapeampi otelauta. Perinteinen klassinen kitara ei ole kai muuttunut juuri ollenkaan 50 vuoden aikana.   No perinteinen kitara ei ole mihinkáán muuttunut, mutta onko perinteinen cembalokaan? Mutta uusia rakentajia kun seuraa, niin tuntuu ettá klassisissa kitaroissa tehdáán enemmán kehitystytá kuin vaikka sáhkisissá, joissa kaikki soittaa 50-luvun vehkeillá.   Soololovi on aika turha, etenkin kun vaikutukset kitaran sointiin ovat kiistattomat. Itselláni on konserttikitarassa kaareva otelauta, joka on normaalia kapeampi ja skaalakin on vain 64 cm eiká sitá ole kukaan tuominnut mitenkáán vááráksi kitaraksi. Páin vastoin, erittáin helpposoittoiseksi ja kaunisáániseksi on sanottu.   Suosittelen kuuntelemaan uutta kitaramusiikkia vaikka ihan Einojuhani Rautavaarasta láhtien, niin kylá siellá muutakin káytetáán kuin vaan perusnáppáilyá. Vanha ohjelmisto on erikseen. Tosin voihan niistákin tehdá sovituksia, missá tarvii káyttáá vasurin peukaloa ja naputella kaulaa, mutta miká on lisáarvo? Sen joutuu jokainen sovittaja, kuulija ja esittájá pááttámáán ihan itse.   Ymmärrän, että perinteisellä klassisella soittoasennolla, jalka pallilla, saadaan ehkä ergonomisesti paras soittoasento teknikkaa ajatellen, mutta itse haluan soittaa paljon rennommassa, mukavammassa asennossa ja esim. soololovellisella klassisella voi ilman perinteistä asentoakin soittaa kitaran ylimmiltä asemilta.   No ei támákáán ole ihan náin. Esim. Scott Tennant ja Eliot Fisk káyttávát kitaratelineitá, jollaiseen olen itsekin siirtynyt (http://www.ergoplay.de/). Sitten vaikka Katona Duo soittaa ns. "Paco de Lucia" -asennossa. Sen lisáksi on náhty jalkapallia káytettáván oikean jalan alla. Pointti valitessa asentoa ei ole náyttáá joltain tai tehdá niinkuin kuuluu, vaan lytáá itselle rennoin ja paras asento ajatellen soiton vaivattomuutta kaikissa asennoissa ja eri tekniikoilla.   Klassisen musiikin sävellyksissä ärsyttää perinteiset muodot, joita vieläkin käytetään ja myöskin ylipitkät sävellykset monine osineen. Mielestäni klassisella puolella kitarasta on tehty liian 'hieno' soitin, kun sitä on puoliväkisin tuotu 'arvostetuksi' klassiseksi soittimeksi sopeuttaen sitä genreen. Parhaat kitarakappaleet ovatkin lyhyitä ja ytimekkäitä, korkeintaan muutaman sivun nuotinnoksia. Myöskään tabulatuureja ei juurikaan käytetä, vaikka kyse olisi erikoisvireistä!?   PAljonko olet tutustunut kitaramusiikkiin 20. ja 21. vuosisadalta?   Millá tavoin kitaraa on mielestási sopeutettu genreen? Mielestáni genreá on ennemminkin sopeutettu kitaralle tekemállá sovituksia vanhoista sávellyksistá ja luomalla uutta taidetta joka ottaa erittáin hyvin huomioon kitaran omat piirteet soittimena.   Sitten ovat nämä kitarakonsertot ym., nekin ilmeisesti pakollista opiskeltavaa. Omasta mielestäni se on ajanhukkaa, koska klassinen akustinen kitara ei edes sovi konserttoihin, vaan on etupäässä soolosoitin sekä laulujen säestyssoitin.   Onneksi aika monet konserttiohjelmat on tiedossa ennen konserttia, niin voi olla menemáttá kun náitá esitetáán. JA nuotit voi játtáá jos ostohetkellá kauppaan. Olen kyllá táysin eri mieltá kanssasi.   Eri asia on, mikáli táhtáá ammattilaiseksi nimenomaan klassisen kitaran kanssa. Silloin tulee soittaa myskin náitá, koska muusikon tulee hallita myskin námá tyylilajit. Pelkillá puolen sivun Tarregoilla ei ihan kuuhun pááse.   Vieläkin tuli mieleen, että nykyään kun on näitä opetus-DVD:täkin pilvin pimein, niin harvinaisen vähän on klassisen kitaran opetusvideoita. Tässä yhteydessä voisikin kysyä, onko hyvistä sellaisista kenelläkään tietoa?   Scott Tennantin Pumping Nylonit taas kerran ja sitten kollegansa LAGQ:sta, William Kanengizerin, Effortless Classical Guitar tuli ihan náin ensimmáisená ilman googlea mieleen.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=51&t=178897