Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:Tommi S.
Alue:Musiikin teoria ja säveltäminen
Aihe:Sävelmuistin kehittäminen
Aika:26.04.2008 10:40
Mistä tämä yleinen käsityst on peräisin? Tekeekö se siitä totuuden jos se on yleinen käsitys?
 
Mielestäni joku säveltäjä/teoria-guru on ihan selkeästi sanonut, että se on täysin kehitettävissä oleva kyky. Muistaakseni joku unkarilainen, oisko ollu Kodaly.

 
Se voi olla kehitettävissä, mutta esimerkiksi niillä aloituksessa mainituilla ohjelmilla se ei tule onnistumaan. Syy miksi sitä yleisesti pidetään mahdottomana onkin ehkä käytetyissä opettelumenetelmissä.
 
Kirjoituksessasi oli muuten hyvin paljon järkeä. Siinä David L. Burgen perfect-pitch hommassahan paneudutaan myös noihin sinun kertomiisi ongelmiin.
 
Minulla ei ole ollut aikaa perehtyä niin paljoa tuohon absoluuttisen treenaamiseen. Pitää treenata niin paljon muutenkin. Jossain vaiheessa kun tein sitä enemmän niin aloin hyvin selvästi kuulla eri sävelten sävyeroja. Täytyy yrittää jossain vaiheessa jatkaa sitä, jos vaikka loksahtaisi kohdillensa.

 
Ehkä yleisin väärä käsitys on se että absoluuttisen sävelkorvan voi opetella siten että joku soittaa pianolla säveliä yksitellen ja toinen yrittää arvata mikä sävel on kyseessä. Minun käsittääkseni myös tuo Burgen kurssi perustuu tähän, enkä siksi usko että siitä on juurikaan hyötyä.
 
Tuollaisella piano-menetelmällä voi kyllä oppia tunnistamaan säveliä melko hyvin, eli jos joku soittaa sävelen pianolla *pling*, niin voi kuunnella sitä ja arvata melko tarkasti mikä sävel on kyseessä. Mutta jos vaikka soitetaan pianolla sointu niin se kuulostaakin vain yhtenäiseltä äänimassalta, eikä sieltä seasta pystykään kuulemaan mitään säveliä. Eli vaikka kuulisikin sävelten sävyeroja, ja vaikka pystyisikin tunnistamaan yksittäisiä säveliä, ei silti ole mitenkään varmaa että tuo kyky on mikään absoluuttinen sävelkorva. Jonkinlainen sävelmuisti se on, mutta tällaisesta sävelmuistista ei ole juuri mitään hyötyä.
 
Yksittäisten sävelten merkityksettömyyttä ei usein ymmärretä. Tätä voi havainnollistaa aakkosilla ja kirjoituksella. Otetaan vaikka seuraava pätkä:
"kissa hyppii ruohikolla kissa on iloinen"
Tuossa on 35 kirjainta, jos jätetään välilyönnit laskematta. Tuon pätkän voi kuka tahansa lukutaitoinen opetella parissa sekunnissa, ja sen muistaa helposti vaikka 10 minuutin tai ehkä jopa puolen tunnin päästä. Kuka tahansa voi siis oppia 35 merkkiä pitkän kirjainsarjan ulkoa parissa sekunnissa, ja muistaa sen vielä kohtuullisen ajan päästä.
Miten tällainen kirjainmuisti toimii? Toimiiko se niin että vain luetaan kirjaimet yksitellen muistiin ja sitten muistetaan ne?
 
Tässä toinen esimerkki:
"kpssk ieoluo lsinarniyo hhiik ln psaaoii"
Tuossa on täsmälleen samat 35 kirjainta, ne ovat vain eri järjestyksessä. Tätä pätkää ei niin vain opetellakaan ulkoa, ja se tuskin pysyy muistissa kymmentä minuuttia, ellei sitten kovasti keskity sitä muistamaan.
Tästä esimerkistä nähdään että kirjainsarjoja ei käsitellä kirjain kerrallaan, vaan niitä käsitellään pidempinä pätkinä. Sama pätee musiikkiin. 35 säveltä pitkän sarjan muistaminen ei onnistu siten että opetellaan kuukausikaupalla tunnistamaan yksittäisiä säveliä, vaan opettelussa täytyy keskittyä suurempiin kokonaisuuksiin.
 
Sellainen opettelu jossa kuunnellan vain yksittäisiä säveliä, tai edes yksittäisiä intervalleja, on tehotonta verrattuna sellaiseen jossa opetellaan suurempia kokonaisuuksia. Jos harjoittelumenetelmä on sellainen jossa keskitytään yksittäisiin säveliin, se ei toimi.
Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=163473