Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	kimurantti1
Alue:	Kitarat: soittaminen
Aihe:	Steve Lukather
Aika:	09.01.2008 11:49   (muokattu 09.01.2008 11:55)
Luke on levyillä kova tyyppi, ja 90-luvulla vielä livenäkin, mutta viime aikoina on livesoitto ollut vähän niin ja näin, ainakin edellisten Ratinan ja Jäähallin keikkojen perusteella. Kuten myös toisinaan Live In Amsterdam -dvdn perusteella, jolta toi Jucciksen linkittämä cover-vetokin on. Levyt onkin sitten täynnä niitä Jucciksen mainitsemia kuningassooloja. Yksi mun suurimmista esikuvistani kyllä, mutta pakko se on myöntää, tuntuu että herralta on kadonnut se tietty näkemys musiikkiin, joka vielä kuuluu 80-luvun tuotoksilla.   En mä ole Luken soundeista ikinä oikein pitänyt. Ehkä karmivin esimerkki on Till The Endin kitarasoolo ja soundit yleensäkin. Miten ihmeessä sellainen on päästetty levylle? Ymmärrän toki että siinä on ihan kunnolla ylikorostettu oman aikakautensa yhtä kliseetä, mutta ei herranjumala silti? I:n ja Hydran soundipolitiikka taas on vertaansa vailla. Kuitenkin Luken soundit on aina olleet aika uskollisia aikakaudelleen. Ekoilla levyillä omanlaisensa, sitten tuli kasarivaihe ja chorus/delay-surinat, ysäri oli sitä itseään, ja tämänkin päivän soundit ovat aikalailla sitä samaa, mitä muuallakin kuulee.   Musta Luken paras puoli kitaristina on se kontrolli jokaiseen yksittäiseen ääneen, joka tuossa "While My Guitar Gently Weeps" -vedossakin kuuluu, ainakin ennen lopun pilityksiä kuuluu. Alkuperäisen Rosannan puolivälin sekä lopun sooloissa on ideaa enemmän kuin monella muulla yhteensä, kuten myös esimerkiksi Girl Goodbyessa. Kun Luke vaan ottaisi soittoonsa mukaan taas tämän saman kontrollin, niin soitto edustaisi taas sitä mitä se mulle aikanaa olikin.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=158455