| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | DVD-SOITIN |
| Alue: | Keskustelua raskaammasta musiikista |
| Aihe: | Death |
| Aika: | 08.09.2006 20:35 |
| Schuldinerilla oli käsissään jonkin sortin taikaa tämän suhteen. Aloin tuossa todella pohtia asiaa, ja perkele, Deathilla on monesti riffejä ja biisejä, jotka eivät ensi kuulemalta aiheuta kuin olankohautuksen. Että tollanen sitten tohon väliin, nojoo. Mutta kun aika kulu niin ne pirut jäävät jonnekin alitajuntaan, kaikki loksahtaa täydellisesti paikalleen ja alkuaan värittömiltä tuntuneet kohdat suorastaan räiskyvät. Hehkutustahehkutusta. Deathin ainoat heikot kohdat ovat pari ylipitkää tilusooloa SoP:lla. Ja niitä voi katsoa reilusti sormien läpi tässä yhteydessä! Sanokaa yksikin toinen yhtye joka on kehittynyt samalla tavalla, arvaamattomasti loikkien mutta samalla täysin loogisesti muodostaen täydellisen jatkumon..? Sellaisia ei ole. Sellaisia ei tule. Helppoa. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=44&t=132166 | |