| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | V1lleK |
| Alue: | Klassinen |
| Aihe: | Erik Satie |
| Aika: | 14.05.2006 13:47 (muokattu 14.05.2006 19:31) |
| Gymnopedies, Gnossiennes.. Kuuntelin taas eilen illalla Erik Satien musiikkia, jota tuolla kertaa tulkitsi pianisti Jean-Yves Thibaudet. Satien musiikki koskettaa minua tavalla, johon vain harvat kykenevät. Siinä on jotakin sellaista alakuloista kauneutta, joka välittyy niukan ja vähäeleisen ilmaisun kautta korostaen ja tehostaen musiikin herkkyyttä. Kuuntelin ja tunsin suorastaan pakahduttavaa kaipuuta, väristykset hiipivät kehollani ja silmäni kostuivat hieman (ei, tällä kertaa en itkenytkään). Onko Satien musiikki liiankin yksinkertaista, tylsää ja nukuttavaa? Vai onko Satie sittenkin kaikessa koruttomuudessaan kyennyt tavoittamaan musiikissa sen olennaisimman, välttäen turhaa tiluttamista? Thibaudet´n soitosta täytyy sanoa, että en kertaakaan jäänyt miettimään hänen soittoaan tai ajatellut häntä soittajana lainkaan. Musiikkiin oli niin helppo tuudittautua, oli vaivatonta antautua sen vietäväksi. Mielestäni hän onnistuikin välittämään musiikin niin, että saatoin kokea sen suoraan. Tai sitten en vain ole kriitikko tai asiantuntija, joka analysoisi kaiken kuulemansa kuunteluhetkellä. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=124206 | |