| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | Juntunen |
| Alue: | Tuottaminen ja sovittaminen |
| Aihe: | Muutama ajatus (ja kysymys) sovittamisesta/tuottamisesta bändiss |
| Aika: | 05.04.2006 12:06 (muokattu 05.04.2006 12:07) |
| Kirjoittelen tätä siitä lähtökohdasta että olen bändin jäsen, en yksin asioista päättävä diktaattori tuottaja vaan kitaristi jonka hommiin nauhotusten miksaaminen (ja jossakinmäärin sovittaminen) kuuluu. Täysin samat lähtökohdat. =) Itse olen tullut siihen tulokseen että soitti minkälaista marginaali musiikkia tahansa on musiikissa oltava koukkuja ja ylipäätänsä musiikin tulee tarjota jonkinlaista tarttumapintaa kuulijoille. Se minkälaisesta tarttumapinnasta on kyse liittyy lähinn genreen. Huomasin kuitenkin bändin kanssa tämmöisen seikan että (soitamme ei niin mainstream musaa.) koukkujen tai "tarttuvien kertsien" mainitseminen aihettaa paikoiteillen perimusiikko reaktion elikkä että olisi paha juttu. Mikäli sinänsä mielenkiintoista että kaikki haluaa tehdä hyviä biisejä, mutta kaupallisuus, koukut tai yms yms tuntuu olevan kova kirosana. Oletteko törmänneet vastaaviin ongelmiin oman bändinne kanssa? Tämä on nimittäin siinämielessä piinaavan typerä kysymys, että se tarttumapinta on kuitenkin elinehto bändille että saadaan jengi kuuntelemaan musaa. Oletteko miten ratkaisseet kohdallanne ongelman? Olen törmännyt. Itsekin soitan bändissä, joka ei ainakaan myönnä tekevänsä aivan perusrokkia. Vaikutteita tongitaan millon ennen niin vihaamastani nyky-r'n'b:stä, milloin Nirvanalta. Olemme hakeneet niitä tarttumapintoja ja koukkuja sillä periaatteella, että jospa ne jutut korostuvat kun niitä viljellään vähän vähemmän. Eli EI niinkuin nyt Suomessa on muotia tehdä tätä hevi/gootti/glamrock/whatever-särökitaraiskelmää, jossa jokainen biisi tuntuu olevan kaunis, melodinen, ihana, hitti, radioveto ja samalla meikän mittapuussa kerran kuunneltava. Jotenkin niitä koukkuja pitää mun mielestä viljellä sillai tosi varovasti. Toinen ajatukseni/kysymykseni liittyy sovittamiseen. Itselläni on tämmöinen ajatusmaailma ollut että sovituksella voi hyvänkin biisin ryssiä täydellisesti mutta fiksulla sovituksella voi keskinkertaisemmankin biisin saada kuullostaa perin mielenkiintoiselta ja vähintäänkin "myyvältä" (enkä tässä yhteydessä tarkoita listahitti myyvää vaan musiikkia joka saa keskiverto ihmisen kuuntelemaan enemmänkin kuin 15 sekuntia biisistä). Oletteko mitä mieltä asiasta? Toki siitä nyt sitten voidaan keskustella että missä menee sovittamisen ja säveltämisen raja. Omalla kohdalla se menee siinä että lead melodia on se mikä on, ja kaikkea muuta minä voinkin sitten venkslata. Eli stemmojen lisääminen, soittimien lisääminen yms on mielestäni ok. Joo tässäkin on asiaa. Joskus biisi ei kertakaikkiaan kuulosta bändillä vedettynä miltään. Sitten kun vokalisti ottaa pikkukännissä akustisen kitaran ja hoilaa biisin läpi pelkällä kitaran säestyksellä, ni avot. Se on siinä eikä muuta tarvi. Minä pystyn muuttamaan/luovuttamaan biisistäni yleensä aika paljon, mikäli sovitus sitä tuntuu vaativan. Tulevalla EP:llä pistin yhden kohdan riffit ja bassokuvion uusiksi vielä rumpunarutusten jälkeenkin kun ei miellyttänyt. Sitä se on kun ei heti kerralla osaa tehdä hyvää. :) Kolmas kysymykseni koskee soundeja. Miten koette että vintage/retro soundit vaikuttavat keskiverto kuulijaan? Koetteko että nämä soundit rajaa automaattisesti pois tietyn kuulijakunnan? Joo jollain tavalla ehkä. En tiedä miten nykynuoriso tykkää kuunnella esimerkiksi just vaikka Nirvanaa. Niillähän on tosi meneviä ralleja ihan nykymittapuussakin, mutta varsinkin vanhempien levyjen soundit on melko rujot. Viimeinen kysymykseni (ja ehdottomasti järjettömin näistä): Miten kuulostaa siltä että musiikkia ei ole "tuotettu" vaan että se kuullostaa mahd. naturel? Tämänkin voi tulkita miljoonalla tavalla, mutta kertokaa toki mielipiteitänne. Tää liittyy tuohon edelliseen. Pidän siitä, että levyllä kuuluu häröääniä. Jotain rujoa, roskaa, paskaa siellä seassa. Kitarasoolo saa olla epävireinen, jos sen soundi on muutenkin aivan uskomattoman paska(=hyvä), ja se tukee biisin tunnelmaa. Jotenki mä oon samaa mieltä kaikista muistakin instrumenteistä ja yleensä siitä kliinisestä hinkkaamisesta. Rujompi otto toimii jos se tukee biisin fiilistä. Kliinisen puhdas meininki on jotain mistä itse haluan pyrkiä pois tulevissa äänitteissäni. Ehkä tää tulee mun henkilökohtaisesta mieltymyksestä 90-luvun alun grungemeininkiin. Ei Cobain tai Alice in Chainsin Layne Staleykään vetäny todellakaan aina 100% vireestä. Enkä usko että ne ois halunnu heidän ääntään tunetettavan, jos mokoma temppu ois sillon ollu tehtävissä. Räkämeininki on osa tulkintaa ja sitä tunnelmaa. Se on sitä luonnollisuutta se. Näin miun näkökulmastani. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=47&t=121194 | |