Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	SirElwood
Alue:	Aloittelijat
Aihe:	Varoittava esimerkki väärin aloitetusta musiikkiharrastuksesta
Aika:	27.07.2005 04:40
Minäkin voisin vähän tarinoida näin (aamu)yöntunteina.   Minun soittoharrastus alkoi kaiketi noin 6 vuotiaana. Isäni on rumpali, joten meillä oli aina vähintäänkin kapuloita ympäri taloa. Muistan hakanneeni kapuloilla sohvan päätyjä samalla kun isä kuunteli levyjä. Muistan noilta ajoilta ainakin Jethro Tull:n ja Billy Cobhamin. Välillä pääsin sitten paukuttamaan isän rumpujakin, jotka olivat valtavan suuret verrattuna soittajan kokoon. Sieltä se innostus sitten lähti.   Ainoa musiikillinen koulutus minulla on yhdenvuoden kestäneet rumputunnit kotkan opistossa. Ei sieltä oikein mitään käteen jäänyt, mutta tuskimpa siitä haittaakaan oli. Soitettiin kavereiden kanssa 12 vuotiaana metallicaa. Kivaa se oli. Ensimmäiset omat rummut sain 14 vuotiaana joululahjaksi. Ja silloin perustettiin ensimmäinen oikea bändi ja tehtiin jo omia biisejäkin.   Tuo biisinteko into sitten johti siihen, että oli opeteltava joku muukin soitin kun rummut. Silloin astui kuvaan kotoa löytynyt akustinen kitara. Eräs kaveri neuvoi miten sointutaulukoita tulkitaan, ja sitten opettelin itse ensin avosoinnut ja sitten kun oli näpeissä jo enemmän voimaa, barre soinnut. Ensimmäinen biisini koostui A molli ja C duuri soinnuista. Siihen yksinkertaisuuteen kun vielä pystyisi, niin olisi mukavaa.   Siskoni soitti pianoa oikein musiikkiopistossa muistaakseni 9 vuotta. Minäkin innostuin pianon soitosta, ja sitäkin olen nyt n. 7-8 vuotta soittanut. 16 vuotiaana hain musiikkiopistoon, mutta en päässyt sisään. En kuulemma ole lahjakas. Hain silloin soittamaan rumpuja. Näin myöhemmin täytyy sanoa, että itselleni teki vain hyvää kun en sisään päässyt. Siitä tuli sellainen "prkl minä teille vielä näytän" asenne. (nyt ei ole enää tarvetta uhota). Nuotit opettelin itse, pohjaten tietoon: "tuossa taitaa olla C". Siskon teoriakirjoista oli vain vähän apua, koska lähinnä käytin niitä lunttilappuina tyyliin: "mitäs tuo kaks risuaitaa nois nuoteis meinaa?" tai "mikä stnan C#?"   Pikkuhiljaa kitarasta on tullut minulle ilmaisuvoimaisin soitin. Johtunee siitä, että kitarasta saa niin paljon eriskummallisia ääniä (soundeja) aikaan. Sitä olen hieman itse ihmetellyt, koska osaan, tai ainakin osasin joskus soittaa pianoa huomattavasti paremmin kun kitaraa nyt.   Yli kymmenen vuotta on musiikkia tullut soitettua. Joku polte siihen vaan on. Vaikka on se välillä vähän kituvalla liekillä ollut. Paras/tärkein kannustus mitä olen perheen ulkopuolelta saanut, oli yläasteen kevätjuhlissa, kun sain rahastipendin musiikkiharrastuksestani. Tärkein kannuste tämä oli siksi, että se tuli juuri oikeaan aikaan (olisin varmaan lopettanut musiikkihommat yläasteen jälkeen). Ja sen alle unohtui sekin, ettei montaa yli kutosen arvosanaa todistuksesta löytynyt. :)
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=98837