| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | McNulty |
| Alue: | Aloittelijat |
| Aihe: | Varoittava esimerkki väärin aloitetusta musiikkiharrastuksesta |
| Aika: | 25.07.2005 18:20 (muokattu 25.07.2005 18:28) |
| Kiinalainen ystäväni soitti 18 vuotta pianoa. Tyyli oli se että hänen vanhempansa pakottivat hänet koulun jälkeen tekemään läksynsä, soittamaan vähintään 2 tuntia pianoa ja sen jälkeen vasta pääsi kavereiden kanssa ulos leikkimään. Muistaakseni hän aloitti soittamisen siinä 3 vuoden ikäisenä. Kun hän kotoaan Kiinasta muutti Suomeen opiskelemaan, pianonsoitto jäi. Hän ei edes halua nähdä pianoa saatika sitten soittaa sitä. Kysyin häntä bändiimme kosketinsoittajaksi ja hän kertoi minulle "harrastuksestaan". Tuo vanhempien harrastama pakottaminen tappoi innostuksen kyseiseen instrumenttiin totaalisesti. Tämä nyt vain tällainen esimerkkitapaus mitä se touhu voi pahimmillaan olla. Se on vain sen maan kulttuuri ja tapa... oman tytön on oltava parempi pianisti kuin yhdenkään muun tytön siinä korttelissa. Minä olen täysin itseoppinut, teorioista ja muista en tiedä pintaa syvemmältä mitään. Koskaan en ole tunteja ottanut, enkä ole kokenut siihen tarvetta, sama homma teorian kanssa. Minulla samoin... toki olen parilta kitaristilta saanut opetusta, mutta en ole suorittanut mitään opistojen häsäköitä. Minä vain ja ainoastaan tykkään soittaa, teknisesti en ole kummoinen soittaja, mutta motivaatio on sen verran vahva että kai sitä johonkin suuntaan on kehittynyt. Juurikin kuin miun suusta. Intoa ja motivaatiota on enemmän kuin liikaa :) Tilutus on mulle täysin tuntematon käsite, komppaaminen sen sijaan jo tutumpi. Jep... Kyllä sitä tietysti jotain on oppinut viimeisen 10-15 vuoden aikana, mutta en minä mikään Vai-virtuoosi ole, enkä haluakaan olla. Minä tykkään enemmän soittaa tunteella ja asenteella kuin hiotun teknisesti oikein. En väheksy tai ylistä kumpaakaan tyyliä... kaikista paras jos saisi nuo kummatkin yhdistettyä :) No, nyt kun on "perusteita" opeteltu niin voi ruveta hiomaan tuota tekniikkaakin. Jos joskus on aikaa, niin mikäpä ettei muutaman tunnin saattaisi ottaakin, ja vaikkapa perehtyä teoriaankin enemmän. Teoriaa olen itsekseni opiskellut ja jotenkin on sellainen fiilis että nyt reilu parikymppisenä ymmärränkin jotain tuosta, enkä vain tyydy opettelemaan ulkoa jotain asteikkoa tms. Nyt sitä ymmärtää jo soveltaa :) Oisko siis parempi että teoriaa opiskelisikin vasta vähän vanhempana? | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=98837 | |