Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	jPekka
Alue:	Kitarat: kitarakamat
Aihe:	Palastrato, josta et luovu
Aika:	14.03.2021 15:38
Okei, pitkä tarina, joka alkaa ihan kaupan normi-Squier Stratosta, jonka ostin uutena Musiikki-Fazerin Pro Centeristä noin vuonna 1989.   Aika pian raaputin siviilipalveluspaikkani verstaalla lankusta metallinsinisen maalin pois, tilalle tuli tummanruskea petsi ja asekaupasta ostettu tukkiöljy. Kului jokunen vuosi, ja päätin että josko tuon sittenkin maalaisi, nyt kuparinväriseksi. Huudatin faijan omakotitalon nikkaritilan palohälytintä kuumailmapuhaltimella, jotta sain öljyn pois. Spraypurkkimaalia sitten oman kämpän keittiön pöydällä.   Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt kolvata mikkikytkennäksi Dan Armstrongin "Super Strat" -kytkennän, jossa oli kolme minikytkintä joilla mikit sai keskenään sarjaan tai rinnakkain. Minikytkimiä oli neljäskin, sillä tallamikrofoni oli vaihtenut käytettynä ostettuun P. J. Marx -merkkiseen yksikelaisen kokoiseen humbuckeriin, jolle tein sillekin oman sarjan/rinnan-kytkennän. Kaksi muuta orkkismikkiä olivat vaihtuneet niin ikään käytettyinä ostettuihin Lace Sensoreihin, jotka sittemmin osoittautuivat jonkun edellisen omistajan modifioimiksi.   Hetken aikaa Strato oli itse asiassa tosi nätti. Paukkupurkki-kuparimaalaus onnistui oikein hyvin. Mutta tätä vaihetta ei kestänyt kauan. Kyseinen kitara oli ainoani, joten sen kuului tehdä kaikki mitä sähkökitaralta tarvitsin, muun muassa taipua monenlaisiin virityksiin. Orkkistallan tilalle ilmestyi musta Hipshot Trilogy -viritys, jossa joka kielelle on aseteltavissa kolme eri virettä, joiden välillä voi vaihtaa vipujen avulla. Ostin joltakin käytetyn Shadow-merkkisen guitar to midi -systeemin, ja kolosin pleksiä saadakseni heksamikin mahtumaan tallan viereen. Trilogyn takia heksamikkiin kiinteästi kytketty liitinrasia ei mahtunut kiinnittymään hihnatappiin, vaan ruuvasin sen kitaran kanteen. plugiliitäntäpellin viereen. Ai niin, ja pleksi vaihtui kullanväriseksi anodisoituun alumiini"pleksiin". Tässä vaiheessa vehkeen nähnyt jäsen Kivi risti hökötyksen "hullun tiedemiehen kitaraksi".   Itse ajattelin vehjettä "jatkuvan muutoksen kitarana". Luovuin nimittäin sittemmin sekä Trilogysta että Shadow-midityksestä, jotka molemmat jatkoivat matkaansa seuraaville omistajille. Alkuperäinen talla palasi, mutta peltisten tallapalojen tilalle massiivisemmat "modernit" metallisuunnikkaat. Sitten tulin heräteostaneeksi D.R. Partsin kevyemmän, luultavasti jostakin saarnin tai lepän sukuisesta puusta tehdyn tarvikelankun painavan alkuperäisen laminaattilankun tilalle. Metalli"pleksi" vaihtui helmiäiskuvioiseen muoviin. Sitten ruusupuuotelautainen orkkiskaula vaihtui nimettömään vaahteraotelautaiseen ja virityskoneisto lukittaviin virittimiin. Jossakin vaiheessa myös kolosin pleksinalaista osaa lankusta vähän ontommaksi.   Seuraavassa vaiheessa vaahterakaula jäi odottamaan aikoja tulevia, kun itse tekemäni baritonikitaralankku osoittautui vähän epäonnistuneeksi, ja liitin Warmothin Tele-baritonikaulan Stratoon. DR Partsin lankussa oli onneksi valmiiksi tele-kaulalle sopiva kaulatasku pleksin alla. Tämän version kanssa ehdin jopa tehdä jokusen keikan: baritonikitara toimii oikein hyvin kirjallisilla keikoilla, joissa luin tekstejäni ja tein taustalle äänimaisemaa kitaralla ja (viive)pedaaleilla.   Fender-tyylisten kitaroiden mukava modulaarisuus sai sitten aikaiseksi seuraavan isomman osienkierrätysrupeaman viime vuoden lopulla. Baritonikaula päätyi tele-tyyppiseen lankkuun, ja ajattelin että stratosta jälleen normistraton. Sävytin pelkällä pohjalakalla kaikki nämä vuodet olleen DR Parts -lankun tummanvihreäksi ja sain aikaiseksi monella lakkakerroksella oikein hyvän pinnan, josta puuttui enää loppukiillotus. Jemmassa oli myös odottamassa uusi Hipshotin vibratalla. Tässä vaiheessa iski jonkinlainen turhautuminen.   Ensin turhauduin hankalasti kolvattavaan "Super Strat" -systeemiin ja sekalaiseen mikkikokoelmaani, ja tilasin Hollannista valmiiksi asennetun ja kolvatun stratopleksin, jossa on kolme lipstick-tyylistä mikkiä. Muutaman viikon harkinnan jälkeen päätin haluta itselleni... hardtail-straton slidesoittoa varten. DR Parts -lankku jäi siis varastoon ja tuli tilattua Englannista uusi lankku ja hardtail-talla. Koska kehno lakkaus- ja kiillotustaitoni tympi sekin, lankku oli valmiiksi pinnoitettu. Tykkään syykuvioista, mutta koska muistelin sitä miten hyvältä kuparinvärinen lankku oli muinoin näyttänyt, valitsin sittenkin "shoreline gold" -värityksen. Uusi lankku ja uusi pleksi saivat seurakseen "vanhan" vaahterakaulan ja lukkovirittimet.   No niin, nyt "jatkuva muutos" -strato on tuossa seinätelineessä käden ulottuvilla perin erinäköisenä kuin edeltävien 25 vuoden kuluessa. Mutta on siinä sentään alkuperäisiä osiakin yhä tallella!   Pleksin ruuvit ja plugiliitäntä-metallikuppi.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=244075