Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:PVC
Alue:Klassinen
Aihe:Mendelssohn: Bachin jälkeisen klassisen musan merkittävin hahmo?
Aika:16.09.2017 22:55   (muokattu 16.09.2017 23:26)
megatherium: Totta kai voi aivojen miellekyvyn ylimäärästä riippuen jolloin maailmasta muodostuu puhdas, selvä ja objektiivinen kuva joka on tahdon tarkoitusperille hyödytön ja jota ideoidenkin käsittäminen edellyttää tiedoitsevan tullessa tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi älyn tunkiessa tahtomisen ulos tajunnasta ja keskittyessään täydellä energiallaan vieraaseen ulkomaailmaan äly tulee helpommin puhtaasti objektiiviseksi päästessään epäsuotuisissa persoonallisissa olosuhteissa tahtoa pakenemaan ennen kuin se kutsuu älyä taas palvelukseensa paitsi eläimillä joilla tieto ja äly pysyvät subjektiivisina kaiken siinä vaikuttaessa itsestäänselvältä jolloin se ei voi muodostua sille esityksen eikä mietiskelyn objektiksi.
 
Mozartin parhaat urkuteokset lienee sävelletty mekaaniselle soittorasialle joista toinen f mollissa päättyy järkyttävään kaksoisfuugaan. Suomessa urkusonaatteja ovat säveltäneet mm. Maasalo, karvonen, isacsson ja granlund joista maasalon ja granlundin teokset ovat alban levyttäminä hyllyssä. Armas maasalon sonaatti päättyy komeaan fuugaan ensijakson kaihoisan haikean tunteikkaan melodisuuden ja pastoraalisen ranskalaisvaikutteisen keskijakson vastapainoksi.
 
Sitä paitsi objektiivinen oleminen edellyttää mieltävää subjektia jonka mielteenä kaikki ovat objektiivisesti siis objektina olemassa, joka ei ole sama asia kuin älyn objektiivisuus,metafyysisestä olion sinäsä olemisesta erotettuna johon ei tarvita mitään subjektia koska tämä metafyysinen ei ole mikään objekti joka on olemassa vain subjektia varten koska tajunta ilman esinettä kun ei ole mikään tajunta sanoo eo ipso idealisti. Pitäisi sitä sentään vähän transsendentaalista idealismia tuntea että käsittää olioiden olemisen perusteet jotka ovat joko objektiivista tai metafyysistä olemista. Objektin olemassaolon sen mielletyksi tulemisen ajan paikan ja syysuhteen tapa on myös subjektista lähtöisin ja ennaltamäärätty subjektissa kuten jokainen objektikin siis empiirinen todellisuus ylimalkaan on subjektin edellyttämä.
 
Minultakin löytyy hurfordin esittämänä tupla cd llinen bachin urkuteoksia deccalta hyllystä.
 
Mysteeri ei voi havaita itseään objektiivisesti koska objektina se ei ole tiedoitseva kuten subjekti vaan tiedoittu joka on olemista jollekin toiselle. Jokaisella siten olemassaolevalla, siis objektiivisesti olemassaolevalla, saattaa olla vielä olemassaolonsa itsessään joka ei kuitenkaan ole vaikutttavaa ja ulottuvaista vaan kokonaan toisenlaista, metafyysistä olion sinänsä olemista.

 
Emme voi tietää että mysteeri ei voi havaita itseään objektiivisesti. Käsittääkseni mysteeri on ainoa ontologia, se on kaikkien subjektiivisten havaitsijoiden summa: yksi ainoa subjekti, joka havaitsee oman ruumiiinsa (eli maailmankaikkeuden) objektiivisesti sen ulkopuolelta, siis ajan ja avaruuden ulkopuolelta, siis platonisen luolan ulkopuolelta (aboriginaalien "dreaming tai dreamtime"), jolloin näkyvät vain platoniset muodot eli ideat (eli aboriginaalien "ancestral beings"). Se näkökulma on siis katsomista suoraan platonisiin ideoihin vailla ajan nuolta, ja menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat yhtä ja avaruus on yksi ainoa dimensioton piste. Mutta katsottaessa maailmankaikkeutta sen sisäpuolelta näkökulma on jakautunut lukuisiin subjekteihin vailla objektiivisuutta mutta joilla on subjektiivinen kokemus ajasta ja avaruudesta. Jollei mysteeri olisi objektiivisesti tietoinen, eivät oliot olisi tietoisia ja me kaikki olisimme zombeja.
Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=235964