Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:PVC
Alue:Klassinen
Aihe:Mendelssohn: Bachin jälkeisen klassisen musan merkittävin hahmo?
Aika:16.09.2017 14:12   (muokattu 16.09.2017 14:27)
megatherium: Onko tuo sitä viileän objektiivista musiikkitieteellistä analyysiäsi?
Mozartia emme sentään kaikille koltiaisille ominaisista naisseikkailuistaan huolimatta kykene kuvittelemaan sellaisia temppuja tekemässä kuin ajan arvostettu oopperasäveltäjä christoph willibald gluck joka saattoi saapua oopperansa harjoituksiin aamutakissa ja yömyssy päässään antaen aristokraattisten ihailijoidensa sitten pukea itsensä. Sopisi jollekin nykyajan poptähdelle tuollaiset elkeet. Edes amadeus ei osannut olla aivan yhtä irvokas elkeissään. Nautin ennemmin vaikka mozartin viisitoista kesäisenä säveltämästä ooppera-oratorioista la betulia liberatastakin syvemmältä sydämestä koskettavine objektiivisine sieluntiloineen kuin sangen melodramaattisesta bartholdyn oratoriosta joka ei yllä likimainkaan papa haydninkaan vastaaviin saavutuksiin oratorion saralla spontaanisuuden ja dramaattisuuden määrällä mitattuna.
 
Pariisin sinfonia tosiaan merkitsee käännekohtaa mozartin sinfoniatuotannosssa salzburgin nuoruuden sinfonioiden jälkeen orkesterisointinsa täyteläisyydessä ja laajentuneeessa muodossaan muodikkaista pariisilaismaneereistaan huolimatta. Salzburgissa sävelletty B duuri sinfoniaa on kutsuttu mozartin pastoraalisinfoniaksi ja sen kirkksaksi ja eheäksi mestariteokseksi hahmottuvan avausoasan kehittelyssä ilmaantuu uusi fugeerattu aihe neljän kokonuotin kuvio joka leimaa puumerkin tavoin mozartin tuotantoa esikoissinfoniasta f ja c duuri messujen kautta jupiterin fuugafinaaliin

 
Fyysikkojen mukaan kukaan ei voi olla objektiivinen. Jokainen havaitsee mysteerin subjektiivisesti ja muodostaa oman puutteellisen näkemyksensä. Vain mysteeri itse havaitsee itsensä objektiivisesti ja täydellisesti. Minä kaivoin esiin Hurfordin Mendelsson levyn ja hiukan guugletin. Heti sain selville että erään toisen ammattiurkurin mukaan tuo levy on historian paras Mendelsson urkulevy. Tuskin olen aivan pihalla. 6. sonaatin allegro moltossa Hurford kylmän viileästi potkaisee Ratzeburgin jättiläismäisten Rieger urkujen pedaalin matalimman D-nuotin pohjaan saavuttaen ämyrit ja rumpukalvot tyystin hajoittavan perkeleellisen 19 Hz taajuuden jonka Deccan veret seisauttavan ammattitaitoinen ääni-insinööri Simon Eadon on täydellisesti tavoittanut.
 
Niin ja mitä tasoa ovat Mozartin urkuteokset. Niitäkin taitaa olla
Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=235964