Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:megatherium
Alue:Klassinen
Aihe:Mendelssohn: Bachin jälkeisen klassisen musan merkittävin hahmo?
Aika:13.09.2017 20:31   (muokattu 14.09.2017 20:31)
vaikka mozart on kiistatta maailmankaikkeuden suvereenisti korkein milloinkaan eksistoinut äly suurimpine musiikillisine saavutuksineen löysi paljon vaatimattomammilla lahjoilla varustettu mendelssohn-bartholdy epämuodikkaan bachin matteus passion ja h molli messun vasta zelterin opastuksella joka tutustutti hänet bachin vanhaan peruukkiin muttei hän millään muotoa lunastanut säveltäjänä niitä häneen kohdistuneita suuria odotuksia joita varhaiskypsyys on hänen suhteensa pistänyt aavistelemaan vaan jäi tunnetusti säveltäjänä ikään kuin pikku schubertin tai pikku mozartin tasolle kasvamatta romantikkona koskaan edellisten tavoin sisäisesti tai musiikillisilta muodoilta sinfonikkona suuriin mittoihin ja suuriin saappaisiin, suureen tyyliin ja suuriin muotoihin ollessaan tavallaan säveltäjänä jo nuorukaisena heti valmis ja täysin kehittynyt kypsymättä siitä korkeammalle tai pidemmälle kypsimmän orkesteriteoksensa myöhäisen e molli viulukonserton ajoittaisesta sentimenton sävyttämästä intohimosta huolimatta joka on joskus jonkun mainoksenkin taustamusikiksi päässyt.
 
Tähän väliin en voi olla toteamatta kuinka huikeata on ollut seurata sitä ainutlaatuista kasvuprosessia jota mozartin sinfoniseen tuotantoon tutustuminen lapsinerosta kypsään aikuisuuteen herättää kuulijassaan
 
Kesäyön unelma alkusoiton jälkeen bartholdy tarjosi vain vähän uutta päättäessään lähinnä vain toistaa itseään ja vanhoja maneereitaan paikallaan junnatessaan kasvamatta sinfonikkona suuriin muotoihin kuten schubert viidennestä yhdeksänteen ja keskeneräisen romanttiseen traagiseen tunnemaailmaan johon hän ei vielä c molli sinfoniallaan ollut kypsä. Bartholdylle .romanttinen paatos, tunteen syvyys ja traagiikka jäivät vieraiksi. Tuntuu ettei hänellä ole sinfonioissaan mitään painavaa sanottavaa.
 
Bartholdyn tuotannossa ei ole havaittavissa tyylillisiä tai sisällöllisiä murroksia kuten schubertilla ja mozartilla ja hänen teoksissaan tuntuu usein kevyen työn ja maneerin jälki. Suurelle eelle luonteenomaisia metafyysisiä syvyyksiä hän ei myöskään tavoita.
 
Alain rich esim kirjoittaa orkesterimusiikki kirjassaan:" musiikinhistoriassa ei löydy teosta joka vetäisi vertoja schubertin yhdeksännelle, suurelle C duuri sinfonialle". Itse sanoisin että mozart ei ainoastaan vedä sille vain vertoja vaan myöskin ylittää sen suurimmissa sävelvisioissaan. Olen kuitenkin itsekin ollut sen apollonista riemua ja dionyysisen hurmion kieltä puhuvan avausosan pauloissa.
 
Berlioz oli bartholdya myös paljon omaperäisempi ja innovatiivisempi romantiikan ajan säveltäjä värityksellisyydessään, draamallisine sinfonioineen ynnä ideefixeineen johon sietää tutustua fantastisen sinfonian huumehoureisine valpurin öineen. Myöhäisromantikot kuten r strauss sinfonisine runoineen kuten also sprach zarathustra tai mahler ja brucner suurine sinfonioineen ovat oma lukunsa.
 
Mozart edustaa korkeakulttuurin suurimpia ihanteita korkeimpana musiikillsena älynä kun räppi edustaa alakulttuurille tyypillistä sekundaa monotonisessa rytmisessä puhelaulussaan.
Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=235964