Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:WanhaWetäjä
Alue:Kitarat: soittaminen
Aihe:Kehityssuunta perusosaamisen jälkeen
Aika:02.08.2017 11:50
peltsi451: Sitä nimenomaan EN meinaa. Sepi K. oli oman aikansa tuote, sen nosti pinnalle Frank Pappa-show, jos joku oli jo silloin hengissä 90-luvulla.
Hehe...olen säestänyt Frank Pappaa eli Holle Holopaista joskus 90-luvun alussa, mesta oli Keltainen Papukaija ja paikkakunta vissiin Janakkala...rahat pois-osastoa, ei sillä ollut edes mitään ohjelmistoa vaan vedettiin niitä näitä, lauloi päin persettä hän ja jännitti niin vitusti.
 
Tätä G.Govania en tunne, nyt muutaman pätkän katsoneena, kai se soittaa osaa, ainakin niitä laitteita vaihtaa usein ja kai niistäkin tilin tekee. Ei sytytä.
No...onhan se tietty monelle haastavaa (ketään erityisesti tarkoittamatta) kuunneltavaa JOS musikaalisuus ja sen myötä harmoniataju rajoittuu pentatoniseen skaalaan ja kolmeen duurisointuun...
Kuuntelen usein kotihommia tehdessä Spottarista radiotoiminnalla randomisti valittua musaa, pääosin kitaristeja kuten Pat Martino, G.Govan, Scott Henderson, Larry Carlton, Mike Stern, Robben Ford, Larry Coryell, John Scofield, Greg Howe, Andy Timmons, Al Di Meola etc eli fuusiotiluttajaa ja perinteistä jazzia + bluesia noista löytyy kuin myös jopa lähes hissimusaa.
Erittäin antoisaa koska skaala on laaja ja joutuu haastamaan itsensä kuuntelemaan sellasta mitä ei normisti ehkä kuuntelisi. Suosittelen varsinkin heille jotka ovat jumittuneet johonkin tietyyn genreen.
 
E: Nim. Blues Brothers elokuvan n. 20 kertaa katsonut
Hauska leffa mutta rajansa kaikella.
Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=235319