| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | basisti1971 |
| Alue: | Lyriikka |
| Aihe: | Voiko kirjoittaa omasta elämästä ja kuinka peitetysti? |
| Aika: | 03.01.2017 09:17 |
| Moi. Mental_Schok0_Gummi: Sitä tässä vielä kysyn, että kuinka hyvin voi kirjoittaa esim. absurdista eli vaikeasta elämäntilanteesta? Itseä askarruttavista asioista kirjoittaminen on ollut maailman sivu se #1 tapa ruotia elämäntilanteita, iloja ja suruja. Pitkään ennen kuin kallotohtorin sohvasta tuli muoti-juttu. Fiktio mukaanlukien, valtaosa kirjallisista hengentuotteista jotka ovat julkaisukynnyksenkin ylittäneet, ainakin jollain tasolla paljastuvat itsetutkiskelun tuotteiksi. Mental_Schok0_Gummi: Kuinka hyvin voisi naamioida eli maskeerata verbaalisesti vaikeita asioita..? Kiertoilmausten käyttö on aina vaikeaa, sekä käyttäjälle että vastaaanottajalle, mutta onnistuessaan tuottaa tietysti kuulijassa toisenlaisen -ehkä suuremman-onnistumisen tunteen oivaltamisen kautta kuin asioiden suoraan sanominen. Vaaranpaikkana puolestaan se että selittämään joutuessaan katoaa yleensä kaikki lumo pohjimmiltaan hyvästäkin tekstistä. Harjoiteltavissa olevia taitoja kuitenkin nuokin. Mental_Schok0_Gummi: Tarvitseeko jonkin yleensä ikävän asian tapahtua eli siis toteutua todellisuudessa, jotta siitä saisi hyvän osuvan laulunaiheen..? Kaksiteräinen miekka pitkälti, kaipa kyse on siitä haluaako kuulijoiden oivaltavan kuinka helposti kenestä henkilöstä lauletaan/kirjoitetaan, vai mennäänkö mielikuvituksen puolella. Meiltä Suomalaisilta ei toki melankolia-aiheita eikä -kirjoittajia puutu, päinvastoin. Jos kuuntelee esimerkiksi G. Sundqvistin loistavaa tuotantoa, sanoituksista ei jää epäselväksi ovatko tarinat fiktiota vai ei. Likipitäen jokainen tunnistaa lähipiirinsä jäsenen, jonkun julkisuuden henkilön ja toisinaan itsensä henkilögalleriasta ja heidän sattumuksistaan. Yleismaailmallisia -tai ainakin perisuomalaisia- aiheita on toki turvallista käyttää koska kaikki voivat niihin samaistua, mutta mm. Juicen ja Göstan jälkeen omaleimaisuuden tuominen omiin sanoituksiin tuossa genressä onkin jo kertaluokkaa hankalampaa. Englanninkielisessä musiikissa, ja pop-musiikissa yleensäkin, sanoitusten tekeminen päivänpolttavista aiheista on aika-ajoin poikinut palstatilaa niin tapahtumalle, kuin mainetta esittäjälleen. Jos vaikkapa Brenda Ann Spencer olisi kanavoinut maanantaiangstinsa kevyemmin, Boomtown Rats:in taival olisi saattanut olla toisenlainen. Mental_Schok0_Gummi: Pitäisikö sen olla englanniksi eikä suomeksi..? Kumpi tahansa tuntuu itsestä luontevimmalta, eipä tuohon voi kukaan ulkopuolinen oikeaa vastausta antaa. Suomen kieli on kuitenkin valta-osalle meistä se sujuvampi kanava tuottaa värikästä ja elävää tekstiä, Lontoo menee helposti Tankero-Enklannin puolelle ainakin äidinkielenään sitä puhuvan korvissa. Tai vaihtoehtoisesti fraasisanakirjan ja/tai englanninkielisen kaunokirjallisuuden Fiskars-plagiaatiksi. Jälkimmäinen on toki äidinkielelläänkin kirjoittaesa vaarana, etenkin jos huteraa pohjaa yrittää paikata oikoen. T:Samuli | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=19&t=234006 | |