| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | basisti1971 |
| Alue: | Elektroniikka ja soitinrakennus |
| Aihe: | Kitaran rakentaminen ilman isoja koneita |
| Aika: | 30.09.2016 09:13 |
| Moi. Ylläri: Niin, itselleni tämä projekti on ensisijaisesti oppimisen, kokemuksen ja ehkä jopa elämyksien hakemista. Toki toivon hyvää lopputulosta, mutta viime kädessä matka on ehkä kuitenkin tärkeämpi kuin päämäärä, ainakin tämän ensimmäisen soittimen kohdalla. Oppimiskohteena kitaranrakennus käsityökaluin on ainakin omasta mielestä sieltä parhaasta päästä. Mystiikka rapisee puuhan ympäriltä melko nopeasti, perus esinepuusepäntyötä kun rakentaminen nauhatyötä ja satulauria lukuunottamatta on, mutta samalla arvostus ja silmä todella laadukkaasti tehtyjä instrumentteja kohtaan pakostikin kasvaa. Ylläri: Tehokkuus ja nopeus eivät ole tosiaankaan minulle itseisarvoja. Voihan olla, että ääni muuttuu vesikellossa, kun hion samaa kalikkaa kolmatta tuntia putkeen kädet rakoilla, mutta katsotaan sitten uudestaan. :), realistinen asenne on jo vähintään puoli voittoa. Ylläri: Olen muutenkin oppijana ja tekijänä enemmän tällainen epäsosiaalinen "omin neuvoin kantapään kautta läpi harmaan kiven"-tyylin jäärä, hyvässä ja pahassa. Ei sillä ettenkö arvostaisi kaikenlaisia neuvoja ja apua, mutta viime kädessä haluan tehdä asioita omalla tyylilläni, omaan tahtiini ja omassa rauhassa. Paljon kantapään kautta vuosikymmenten varrella oppineena, tuo itseanalyysisi kuulostaa kovin, kovin tutulta :D. Ja likipitäen kaiken voi -ja ehkä pitääkin- kyseenalaistaa, matka-analogiaan nojaten: "Paikasta A paikkaan B pääsee yleensä useampaa kuin sitä yhtä hyväksitodettua ja enitentallattua reittiä" Ylläri: Tämä on myös yksi tärkeä näkökohta. Jos tämän kaiken jälkeen käsissä on soittokelpoinen kitara, olisi sitä myös mukava soittaa kaikilla asiaankuuluvilla sormilla. Joo, liian usein jätetään tuo koneiden ominaisuus mielestäni huomioimatta. Käsityökaluin saa olla aika seppä että vaikkapa sormen irtipoikki asti nyrhää. Etenkin koirille kun on ihan tuikitavallisessa ikupäivänvanhassa puusepänvannesahassa pilkkonut naudanluita ja porsaansorkkia, tulee eittämättä aina mieleen kuinka pienen vastuksen ne antavat vähintään 10 kertaa sormea tukevampina. Liha-/luusahalla -käsisellaisella- ei taas viitisisi kovin montaa nyhrätä ;). Peukalo kun on vielä usein vannesahatessa se pahimmassa vaaravyöhykkeessä oleva uloke, ei paljon soitella jos peukku puuttuu. Onnea ja menestystä rakenteluharrastuksellesi. Asenteesi huomioonottaen en ainakaan itse epäile hetkeäkään ettetkö saisi aikaiseksi soittokelpoista instrumenttia. T:Samuli | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=31&t=233095 | |