| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | Spedemix |
| Alue: | Yleistä keskustelua musiikista |
| Aihe: | Elämän top3-levyt ja tarinat |
| Aika: | 10.03.2016 13:15 |
| Mä jätän 3. vielä auki. Haluan uskoa että musamakuni tulee tekemään U-käännöksen vielä kerran. ----------------------------- 1. Rush - Moving Pictures (levy julkaistu 1981, itse kuullut ekan kerran 2002) Olin yläste/lukio-vaihteessa kun (kone-)musanteko rupesi ekan kerran tympimään; perussoittimet (kitara, basso rummut) niiden perusasiat oli kunnossa. Olin tullut tietoiseksi absoluuttisesta sävelkorvasta. Voiko tästä enää parantaa? Sitten eräänä marraskuisena iltana istuin faijan kanssa kotona kahdestaan ja hän päätti soittaa ja soittattaa vinyylikokoelmaansa (DSOTM:a ei kuunneltu sillä kerralla), Policea, Steve Vaita, Mike Oldfieldiä mutta toi Rushin levy kolahti niin kovaa; mä en tiennyt että rumpuja ja bassoja pystyi soittaan tolleen! Seuraavana aamuna äänitin levyn MiniDiscille jotta sain huudatettua sitä huonessani luureilla niin paljon kuin huvitti. Moving Pictures tutustutti minut rockmusaan ja konemusa jäi vuosikymmeneksi täysin taka-alalle. Bassonsoittoni on edelleen yksi valtava Geddy Lee -ripoff. Ja ilmarummutus on edelleen hauskaa. :) ------------------------- 2. Björk - Homogenic (levy julkaistu 1997; itse kuullut ekan kerran 2013) Eräs hyvä ystäväni oli aikoinaan antanut monta gigallista omaa musakokoelmaansa mulle kuunneltavaksi (paljon rokkia ja myös konemusaa). Mä muistan itse kopsannenni Björkin Post -albumin muistikulleni häneltä. Tuo levy istui iTunes-kirjatossani melkein viisi vuotta; aina kerran vuodessa laitoin sitä soimaan miettien "v*ttu mä en tajuu tätä kamaa" :D". Olin semmoisessa vaiheessa jossa olin ottanut rockin äänittämisen ja miksaamisen haltuun ja oivaltanut että kyseessä on aika vanha ja konservatiivinen musagenre joka ei juurikaan nykyisestä kehity enää eteenpäin. Se ei enää haastanut minua. Ehkä siksi kun tuona keväänä 2013 laitoin taas ohimennen Post-plätyn soimaan, mielenkiintoni heräsi, miten mä oon voinut ohittaa niinkin hyvän biisin kuin Hyperballad. Mä vähä luin artistin wikipedia-sivua ottaakseni selvää mikä ois seuraava hyvä Björk-levy mulle. Popparina haiskahti siltä että tädin eka levy vois popahtavana toimia mulla. Seuraavana aamuna iskin Björkin Debutin soimaa Spotifystä ja kuuntelin sen alusta loppuun. "Enpä oikeen tiedä", oli mun fiilis. Uteliaisuus voitti ja päätin laittaa biisin soimaan siltä seuraavalta levyltä (Björkin kolme ekaa levyä ovat siis Debut, Post ja Homogenic). Kokeillaan nyt vaikka yks biisi ja jos ei kolahda niin jatketaan elämää. Ja en voinut lopettaa. Noi kaks levyä tuli tosiaan kuunneltua peräkkäin Debut aiheuttaen vähän semmoisen vaivaannuttavan fiiliksen ja Homogenic kertaheitolla muuttaen mun musamakuni takaisin konemusan suuntaan. ------------------------ Rush (20 albumia) ja Björk (11 albumia) ovat myös ainoot huomattavan diskografian omaavat aktit joilta olen järjestelmällisesti käynyt kaikki levyt läpi. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=231066 | |