| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | basisti1971 |
| Alue: | Kitarat: kitarakamat |
| Aihe: | Miksi kitarat tehdään vaikeaksi soittaa? |
| Aika: | 14.04.2015 09:22 |
| Moi. Mixer: Tiluttajilla näyttää olevan vaikeuksia päästä ylemmille nauhoille. Miksi näin on? Miksi kitarassa täytyy olla vaikeasti saavutettavissa olevia nauhoja? Kenen tarkoitusta tämä palvelee? Kysymyksenasettelustasi ei välttämättä aukea onko ihmetyksen aiheena kitaran ergonomian puutteet vai ylärekisteristä soittamisen tarve? Kitara on koko historiansa ajan ollut äpärän lapsipuolen asemassa. Halpa ja yksinkertainen, hankalasti kuljetettava kansansoitin, jolla ei ole paikkaa vakavasti otettavassa musiikissa, ellei hyvin pieniä piirejä lasketa mukaan. Yksi -ehkä suurin- syy on/oli siinä että kitara on ehkä hiljaisimpia soittimia mitä soitinperheistä löytyy, ja tuo epäkohta piti soolokitaran pitkälti poissa orkestereista 30 luvun loppuun asti, vaikka Gibsonin L5 ja Super 400 toki paransivat kitaristien kuuluvuutta ja tilannetta jo 20 luvun alusta lähtien. Vasta Eddie Durhamin tiettävästi ensimmäinen levytetty sähkökitarasoolo 1938, ja samoihin aikoihin em. kaverin juttutuokiot Charlie Christianin kanssa alkoivat muuttaa tilannetta. Kumpainenkaan ei tietysti ollut ihka ensimmäinen säköistetyn kitaran pioneeri, mutta vasta tuossa vaiheessa aika oli moiselle ajatukselle kypsä. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti... Kitaran ergonomiaa verrattuna klassiseen Espanjalaiskoppaan on toki pyritty parantamaan alusta lähtien vaatimusten kasvaessa. Tuli soololovia, kaksinkin kappalein, tuli thin-linejä, kaulan liitoskohtaa muutettiin paremmin ylärekisteriin sopivaksi jne. Radikaalein (siihen asti ;)) oli tietysti Leo sedän Broadcaster, ja jonkin ajan päästä vielä hurjemmin (=kauemmaksi espanjalaiskopasta) muotoiltu Stratocaster. Gibson antoi odotuttaa hivenen kauemmin soitto-ergonomian parantumista, Fying-V -58, ja SG -61. Siitä kuluikin sitten pari vuosikymmentä ennen kuin 80-luvun tukkahevitiluliluttelijat alkoivat silpomaan suuremmassa määrin soittimiaan paremman ylärekisterisaavutettavuuden nimissä. Syntyi Super-Stratot. Herra Chapman oli toki Stick:illään mukana jo 70 luvun puolesta välistä lähtien, mutta monetkaan eivät hänen soitintaan kitaraksi katso. Jos nyt yleensä moisen olemassaolosta tietävät. Myös muita, vielä huonommin menestyneitä, virityksiä toki koko ajan yritettiin saada markkinoille. Ovation muunmuassa kunnostautui tuossa. 80-luku näki myös Steinbergerin omat visiot ilman herra Chapmania. 80 luvun lopussa herra Novak patentoi kitaraakin vanhemman fanned-fret systeemin ("in 'murica, anything's possible :/ ), ja viime aikoina Torzal Twist on saavuttanut jo jonkin verran jalansijaa. Piezomikitettyjä "kauloja" on myös EUB:en lisäksi kitarankielillä varustettuna. Jopa minäkin kokeilin 80-luvun puolen välin tienoilla väsäämälläni bassolla kuinka kaulaprofiilin jatkuminen yli 30. nauhan toimisi. Enkä satavarmasti ollut ainoa. "Standardi" kitaroita ja bassoja on silti kuitenkin 99,99% kaikista myydyistä, joten voisi väittää ettei aika ole vieläkään täysin kypsä kitaran soittoergonomian radikaaliin parantamiseen. Jos ongelma olisi todellinen, kehitys ergonomisempaan suuntaan nopeutuisi varmasti. Mitä tuohon ylärekisteristä soittamisen tarpeeseen sitten tulee, homma menee hivenen monitahoisemmaksi. Artisteista/taiteilijoista kun puhutaan :). Minkä tahansa musiikki-instrumentin rajoja on taiteellisen ilmaisun maksimoimisenkin varjolla pakko kokeilla (ja yrittää ylittää), riippumatta instrumentista. Klassisen kitaran taituritkin kun soittavat ylärekisteristä vaivattomasti (ihan ilman soololovia yms.), vaikkakin toki hivenen eri tekniikalla ja (oikealla) soittoasennolla kuin teräskielisillä soittavat, ei kait heitä huonompi voi olla? Kieliteknologia taasen ei veny oikein .007 kieltä ohuempaan, joten alarekisterin laajentamisesta tuttu kielien lisäys ei tuo helpotusta. (Tuohon suuntaan .254 ainakin löytyy (Circle K), joten ei ihan heti tule raja vastaan.) Joten jos haluaa soittaa ylempää, on pakko soittaa lähempää tallaa. Joten ylärekisterin saavutettavuutta pitää parantaa toisella tavalla. Jos ylipäänsä tuntee tarvetta. MusikMan: Tsekkaapa esim. juutuupista Lester yhdessä vaimonsa Mary Fordin kanssa esiintymässä 50-luvun alun TV-esiintymisissä. Lester vetää miehekkäästi seisoen ja meno on aivan mahtaa. Esim. How High The Moon tai Tiger Rag. Oman aikansa tiluttaja isolla T:llä. +1 T:Samuli | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=227505 | |