| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | Tonski |
| Alue: | Kitarat: soittaminen |
| Aihe: | Soittotaidon ylläpitäminen vähemmällä treenillä? |
| Aika: | 01.07.2014 23:34 (muokattu 01.07.2014 23:34) |
| am91666: Mun mielestä riippu paljon puhutaanko fyysisestä vai henkisestä aspektista. Tottahan tietyt sormien lihakset vahvistuu soittaessa tiettyjä juttuja ja rapistuu jos niitä ei pitkään aikaan käytetä. Toisaalta (mielipidekysymys ja ehkä offtopic, pahoittelen) tekninen osaaminen saa usein mielestäni tällasissa keskusteluissa turhan paljon huomiota. Tiluttaa osaa ja oppii kuka tahansa joka vähänkin yrittää, ja sormien notkeuden ja voiman voi saada parin viikon treenillä takas jos ei esim vuoteen soita mitään. Se voiko ihmisen musikaalisuus rapistua ajan myötä ei välttämättä liity soittoKYVYN ylläpitämiseen paljoa, mut saa silti mielestäni turhan vähän ajatusta näissä. Ihmisen soitosta (ja minenomaan SOITOSTA) ehkä 10 prosenttia on tekniikkaa ja loput sitä miten asennoidut instrumenttia ja sen tekemiä ääniä kohden, miten ne äänet liikuttaa sua ja miten sä vuorovaikutat yhdessä sun aivojen ja käsien ja näiden kahden tekemien äänien kanssa. Mun mielestä paljon tärkeämpää on nimenomaan ylläpitää kykyä kuunnella kitaran tekemiä ääniä ja musiikkia ylipäätään (sävelkorvaa if you want to call it that) ja sitä miten sä pystyt yhdistelemään niitä ääniä ja saamaan aikaan sussa itsessä tai kuuntelijoissa aikaan tunteita, edes vaikka pientä värinää pallean alla. Tietenkin tässäkin on teknisiä juttuja kuten et miten sä kosket kitaraa, artikuloit nuotteja, vibraat ja venytät, mut ne kaikki tuntuu olevan ainakin mulla tärkeysjärjestyksessä tunteiden takana. Kitaraa soitetaan fiilisten takia, siksi koska se on kivaa ja halutaan et ainakin joku toinen vois kuunnella sun soittoa ja musiikkia ja saada siitä jotain spirituaalista irti. Mä paljon mieluummin kuuntelisin päässäni aivojeni luomia äänien kombinaatioita ja kuvittelisin soittavani niitä ja keskittyisin paljon enemmän miltä se tuntuu musta, kun vaikka kanniskelisin mukanani shredneckiä ja tekisin sormiharjoituksia liikennevaloissa yms. Toi itseasiassa on hyvä vinkki musikaalisuuden ylläpitämiseen, se et mahdollisimman selkeästi pyrit kuulemaan sen mitä kuulet päässäs ja keskityt siihen, ja mitä enemmän keskityt, sitä enemmän kuva siitä melodiasta tai musiikinpätkästä selkenee ja se on paljon helpompi soittaa kun viimein saat kitaran käteen, ja sillä tavoin myös yhdistää muihin mahdollisiin musikaalisiin ideoihin mitä sulla saattaa olla. shredaaminen on ihan kivaa mut se ei koskaan saa olla tärkeysjärjestyksessä ylimpänä. Sä soitat musiikkia, et pelkkiä sooloja. Terveisin Steve Vai-fanaatikko joka ei tiedä lyhyen ja ytimekkään kirjoituksen essenssiä, mutta f*** it anyway. Loistava kirjoitus, vähän offtopikkia (uskosin aiheen olleen pääasiallisesti teknisen soittotaidon ylläpitämiseen liittyvä) mut ehdottomasti asiaa, palkitsin plussalla! Tota 10% soitosta on tekniikkaa -väitettä en ehkä ite aivan ymmärrä, sillä se riippuu aika homona soittajasta, musatyylistä, soitettavasta materiaalista jne. Olen ite usein kuunnellut kitaristeja, joiden soiton en hyvällä tahdollakaan voisi sanoa koostuvan 90% nuottien valinnasta ja loput tekniikasta. Mut tauko tosiaan vaikuttaa myös musikaalisesti korvien välissä mm. siihen, miten kitaraa käsittelee nuottivalintojen/fraseerauksen kannaltakin.. Ite oon joskus jopa huomannut soittavani tauon jälkeen omasta mielestäni musatyylisidonnaisesti musikaalisempia sooloja kuin tekniikan treenikausina.. joskus. Lukija tiedostaa tämän lukemalla etten implikoi äskeisellä mitään puhtaasti kääntäen verrannollista suhdetta. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=223339 | |