Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:mega
Alue:Keskustelua raskaammasta musiikista
Aihe:Adamantra julkaisee kakkoskiekkonsa toukokuussa
Aika:05.05.2014 07:51
Adamantra
Act II: Silent Narratives CD
Power Prog Records
8/10
 
Pääkaupunkiseudun sitkeä progemetallipuurtaja Adamantra palaa levytysrintamalle kakkosalbumillaan Act II: Silent Narratives. Ensimmäisen levyn työstämiseen meni kolme vuotta, tähän toiseen likemmäs viisi. Revivalin ja Act II:n välillä on podettu jo krooniselta vaikuttanutta vokalistirulettia, mutta niinpä vain tämän toisenkin levyn äänittäneeseen kokoonpanoon palasi tuttu mies, se Adamantran oikea ääni, Tuomas Nieminen, joka aikoinaan ansaitsi kannuksensa jo pieneksi legendaksi jääneessä TOC:issa ja sitä ennen Bride Adornedissa johon Adamantrankin sukulinjat on helppoa johtaa.
 
Act II: Silent Narrativesilla Adamantran neoklassisvaikutteinen kikkaheavy kääntyy yhdellä kertaa kahteen suuntaan. Se on ollut aina tyylikästä ja omalla tavallaan Dream Theaterin ja varsinkin Symphony X:n paaluttamia perinteitä kunnioittavaa mutta samalla kutenkin omaperäistä ja äkkiväärää, mutta tällä albumilla kappaleiden muodot ovat ajoittain hyvinkin haastavia kuunneltavia, lähestyen yhtyeen kosketinsoittaja Chrism Pulkkisen minulle ehkä liiankin vaikeaselkoisen metallifuusioporukka Simulacrumin tekemisiä. Bändi on taitava kuin säkillinen silmänkääntäjiä, mutta esimerkiksi Three ja Wicked Chain Of Events eivät avaudu minulle millään.
 
The Oracle ja On Ember Remains ovat levyn väliinputoajia ja ikään kuin siltoja yhtyeen tyylikirjon sävyjen välissä rouheine Dime-riffeineen, näppärine soolokiekuroineen ja voimakkaan pastissimaisine kertseineen, ensin mainittu Yngwie/SX-tyyliin, jälkimmäinen pikemmin Thresholdin tyylisenä. Circle Of Sorrowiin puolestaan mahtuu niin mainiota kuin über-kimuranttiakin pätkää.
 
Levyn toisessa vaakakupissa homman positiivisen puolelle painavat kauniin tunnelmallinen Angel Of Music -keinutus, levyn kruunu eli kunnianhimoisesti polveileva ja tarinoiva joka kuuntelulla paraneva Lionheart-eepos sekä silkka ihanuus, tuokioksi peräti jumalaisen Shadow Galleryn mieleen tuova ja kertakuulemalta meloprogehevihermoon porautuva musiikillinen hirvikärpänen, In The Shadow Of The Cross, joka kerran ihon alle päästyään myös pysyy siellä. Loistobiisi, joka melkeinpä yksinäänkin jo oikeuttaisi koko albumin olemassaolon. Paljon siitä ei jää jälkeen napakka Red Death, jonka kolmessa ja puolessa minuutissa luuraa sellainen paletti klassisvaikutteista meloheviä ja tyylitajua ettei siihen pysty kaksikaan Rhapsodya.
 
Kokonaisuuden jälkimaku on persoonaltaan hiukan jakautunut. Albumilla on upeita biisiosumia, mutta myös silkalta briljeeraamiselta haiskahtavaa soitantaa. Act II: Silent Narratives on kauttaaltaan laadukkaasti tehty levy, mutta ehkä sen musiikillinen identiteetti ei kuitenkaan ole sataprosenttisen lukkoon lyöty. Periaatteessahan sama bändi ei voi olla sekä kiero ja tekninen kuin Gordian Knot ja melodinen ja oman karsinansa perinteitä kumartava kuin Symphony X, mutta syteen tai saveen juuri sellainen Adamantra tuntuu olevan.
 
05.05.2014, Mape Ollila
 
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=15048
Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=44&t=221425