Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:Pop Corn
Alue:Yleistä keskustelua musiikista
Aihe:Suomen rockskenen hierarkisuus
Aika:24.07.2013 14:50
Askr: Tämän takia pienemmältä paikkakunnalta ja vähäisemmän kilpailun piiristä on helpompi nousta omaperäisiä asioita - tämän on minusta ihan yleisesti todettu asia. Siksi marginaalit ovat niin hedelmällisiä, oli kyse sitten tutkimuksesta tai taiteesta, maantieteestä tai tyylilajista. Kilpailluissa keskuksissa on paljon vaikempi rikkoa kaavoja, totuttuja tekemisen tapoja, niissä tehdään vankkaa laatua, eli laajemman joukon kritiikki pitää huolen, että varmasti ollaan tyylitietoisia eikä sorruta mihinkään käsittämättömiin paksuihin junttimokiin, hienostuneisuutta vartioi tyylipoliisien armada - tämä taas on se keskuksien ja niihin liittyvän kritiikin ilmapiirin vahvuus.
 
Höpö höpö. Ei ole yleisesti todettu asia. Asiahan on (yleensä) ihan päinvastoin. Pienet piirit tukahduttaa luovuutta ja erilaisuutta, isot piirit suhtautuu erilaisuuteen ja luoviin ihmisiin paljon sallivammin ja kannustavammin. Lisäksi kun porukkaa on enemmän, todennäköisyys sille että niitä samoinajattelevia, "erilaisia" ihmisiä löytyy sua kannustamaan, on paljon suurempi. Voit ihan miettiä miten tämä homma menee esim. Härmä-Helsinki-New York -akselilla.
 
Mutta silti väitän edelleen että kehuminen on motivoivampaa ja tuottavampaa kuin lyttääminen tai huomiotta jättäminen.
 
Niin. Jos on jotain kehuttavaa niin silloin kehutaan. Jos ei mitään kehuttavaa ole, silloin valheellinen kehuminen on karhunpalvelus. Huomiotta jättäminen on taas yleensä vain hiljainen versio (negatiivisen) kritiikin antamisesta.
 
Olet varmasti katsonut Voice of Finlandia? Alkukarsintojen jälkeen ei muuta tehdäkään kuin kehutaan ja kehutaan niin että herkemmältä tulee oksennus. Mutta miten on, tuleeko näistä uusista "rockstaroista" sen myötä motivoituneempia ja tuottavampia muusikoita, kun ovat saaneet kehuja enempi kuin moni "oikea" rockstara on saanut 40-vuotisella urallaan? Enpä oikein usko.
 
Kritiikki ja huomiotta jääminen latistaa, vie motivaation
 
Tämä saattaa tuntua kovalta ja tunteettomalta, mutta jos näin on, se on ainoastaan hyvä asia. Nykyään on vain niin, että porukka haluaa staroiksi ja kuuluisiksi sen takia koska se on niin coolia, saa huomiota ja rahaa tulee. Tottakai silloin huomiotta jääminen latistaa ja vie motivaation, kun suosio ja huomio on alunpitäen ollut se seikka mitä on haluttu ja mikä motivoi. Moni ihailee ja rakastaa Teemu Selänteen lifestyleä, on luksusta, veneitä ja ferrareita. Harva sen sijaan rakastaa sitä työtä ja pitkäjänteisyyttä mitä sellainen menestyminen edellyttää. Teemu Selänne puolestaan rakasti/rakastaa sitä työtä. Kuuluisuus ei ole syy, se on seuraus.
 
Tämä pätee myös musiikissa. Jos suurin rakkautesi ja intohimosi on tulla kuuluisaksi, eikä musiikki itsessään, unohda koko juttu. Jos suurin rakkautesi sen sijaan on musiikki, jonain päivänä saatat hyvinkin olla stara. Ja jos et sitten saakaan huomiota ja susta ei tule staraa, niin ei paljon haittaa, saat kuitenkin tehdä/harrastaa sitä mitä rakastat. Aitoutta on hyvin vaikea feikata. 99 % näkemistäni uusista bändeistä ja kuulemistani demoista suorastaan kirkuu: "Me halutaan tulla suuriksi ja kuuluisiksi, ja musiikki on meille siihen väline!" Ja homma ei vain toimi, eikä tule koskaan toimimaan.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=218123