Muusikoiden.net - Keskustelu | |
Kirjoittaja: | hallu |
Alue: | Kitarat: kitarakamat |
Aihe: | Minkälainen laite on overdrive? |
Aika: | 30.03.2013 19:09 (muokattu 30.03.2013 19:27) |
the-Antero: Enhän mäkään ymmärrä mitä od tai distortion tekee muutakun että distortion on enempi metallitouhuun sopiva :) Klassikko od speduja on Ibanez TS9 sekä 808. Maxon tekee myös tubescreameria oisko ollu od9 tai jotain. Bossilta löytyy SD-1 ja sittenhän noita on vaikka mitä muita klooneja yms. Digitechillä on Bad Monkey joka on ihan hyväksi haukuttu. Vaihtoehtoja ja hintoja löytyy paljon :) eikun testailemaan. Itse käytin TS9iä varmaan kuusi vuotta. Möin sen pois koska sain proco rat:ista riittävän samanlaisen soundin plus paljon muuta :) Joo, tuo ts9 taitaa olla jonkinsortin klassikko, josta olisi varmaan hyvä lähteä liikkeelle. En tiennyt että tubeskreameri on sama kuin overdrive, mutta nyt kun ajattelen niin tietenkin se on. Eli siis äänen särkijä toimii sillä periaatteella, että laitteessa on klippausdiodi tjsp, joka rikkoo sen signaalin aaltomuodon kulmikkaaksi jolloin se signaali säröytyy kautta linjan. Overdrive boostaa sitä signaalia niin paljon, että se menee särölle jolloin saadaan dynaamisesti enemmän soittoon reagoiva särö??? overdrive on käytännössä etuvahvistin ja distortion eli särkijä on klipperi? Mulla oli itselläni pikkupoikana kaheksankytluvulla äänensärkijä Ibanez SD9 joka muistini mukaan oli aika sirittäväsäröinen laite, mutta se tietenkin johtui niistä muista vehkeistä, joita sen kanssa käytin. Olen säröjen maailmaan muusikoiden netissä tutustuessani huomannut kolme filosofista lähestymistapaa säröilyyn. Yksi on ottaa ne säröt vahvistimesta eli otetaan joku higain vahvistin josta väännetään nupit yhteentoista jolloin signaali on niin rutussa ettei se vaan mene enempää ruttuun. Tässä ratkaisussa ei tarvita ollenkaan pedaaleja vahvistimen eteen ja efektiluuppiin voidaan sitten oman maun mukaan laittaa moduloijia ja viiveitä. Toinen tapa on ottaa vahvistin, jossa on paljon headroomia (tilaa pään päällä? huonekorkeus?) puhtaassa kanavassa ja rakennellaan se särö pelkästään pedaaleilla fuzzia ja semmoista siihen eteen mitä nyt kukanenkin keksii. Ensiksi mainitulla tavalla saadaan säröt tyyliin "kaikki kumoon ja taivas myös". Jälkimmäinen tapa on taas hienovaraisempi ja taiteellisempi jolla tuotetaan niitä kaikkia häröilysoundeja etc. Sitten kolmas tunnistettava tyyli on ottaa rouhea vahvistin tai rouhea kanava ja rakennetaan säröt käyttämällä overdrivereitä tms. Varmaan näillä kaikilla tavoilla voidaan saada aikaiseksi hyvin monenlaisia sointimaailmoja, mutta olen ollut huomaavinani, että hevihemmot tykkää higainvahvarista ja rock- ja blueshemmot tykkää rouheasta vahvistimesta jota sitten tarpeen mukaan boostaillaan. Suurin osa varmaan yhdistelee näitä kaikkia tapoja boostaamalla higain vahvistinta tai soittamalla rouheaa rokkikonetta plug&play periaatteella ja kaikkea siltä väliltä. Itse en ole tästä särömaailmasta paikkaani löytänyt enkä vielä tiedä miten särjöä tykkään tuottaa enkä edes sitä minkälaiset säröt ovat mieleeni. Oikeastaan minulle on alkanut vasta valjeta minkälaisesta säröstä en tykkää. Jossakin vaiheessa kun säröä aletaan lisätä, niin se säröytyminen ylittää sen kynnyksen jossa särön huippu on semmoinen vähän tylppä tai pyöreä ja sinne alkaa ilmaantua semmoisia teräviä huippuja, jotka erottuvat semmoisena heinäsirkkamaisena sirityksenä muuten kauniin särömaton päällä. Tämä yleensä alkaa ilmetä jollakin tietyllä taajuudella muita enemmän ja siitä syntyy semmoinen erottuva rajapinta jonka jälkeen sointi ei enää ole miellyttävä (olisiko tämä sitä ylämiddlesiritystä?). Siitä en pidä ja olen huomannut että sitä voi siivota joko pakittamalla sitä säröä tai sitten kitaran tonella voi leikata liikaa siritystä. Toinen ilmiö mitä pyrin välttämään on särön puuroutuminen eli kaikkein miellyttävintä se on kun soinnin erottelevuus säilyy. Kolmas mitä pyrin särösoinneissa säilyttämään, on kitaran dynamiikka eli lähinnä soittimen atakin luonne ja myös soiton voimakkuuden suhde säröön ja soinnin voimaan tulee säilyä mahdollisimman pitkälle. Särön kompressoiva luonne tietenkin tekee tästä asiasta tietynlaista tasapainoilua, mutta yksinkertaisilla vehkeillä se on helpompaa. Yhden tempun poneilla voi luoda tilanteen jolloin jokainen purkki, piuha ja nappula on mahdollisimman hyvin jäljitettävissä signaalitiellä. Olen kuunnellut monien teidän kamaesittelypätkiä ja sooloskabavetoja ja en voi muuta kuin ihailla kuinka hyvin keskimäärin hanskaatte soundinne. Toivon itsekin joskus pääseväni samaan. Olen vain ymmärtänyt ettei se onnistu summamutikassa kalliita kamppeita ostellen, vaan pitää yrittää jotenkin saada ajatus mukaan siihen miten signaalitiensä järjestää. Siksi olen päättänyt hylätä kaiken sievistelyn ja ylpeyteni ja uskaltaudun tekemään näitä tyhmiä kysymyksiä täällä foorumilla. Kiitos kaikesta pitkämielisyydestänne. | |
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=216454 |