Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	Prostator
Alue:	Kitarat: kitarakamat
Aihe:	Tone:n (sähkötekninen) merkitys?
Aika:	09.02.2013 12:50
Juutas: Heissan!   On tuossa mielessä välkkynyt kitaran rakennuttaminen joskus tulevaisuudessa ja tässä muutama mieltä askarruttava kysymys (joista teen kaikkien mukavuuden nimissä omat topicit).   Mitä kitaran tone nappula käytännössä tekee? Tiedän kyllä, että se säätää mikkien äänenväriä kirkkaasta tummempaan, mutta mitä siellä kitaran sisällä noin sähköteknisesti tapahtuu?   Onko kellään kokemusta tone-nappulan kokonaan pois jättämisestä (muissakin kuin EVH nimikkokitaroissa)? Itse olen kokenut yleisesti ottaen tonen aika turhana nappulana kaikissa kitaroissani muuten kuin jatsia soitellessa..   Kyllähän tuo 40-luvun hengessä toteutettu tone-säätö aika vanhanaikainen on (ainakin minulle). 47 nF kondensaattori on armottoman suuri nykytekniikan mikeillle. Silti niitä vielä hölmösti käytetään perusarvona. Aikoinaan, kun käämiä mikissä oli vähän, mikkejä ei oltu vahattu, ja vaaran oli kireä kiljunta, piti ääni saada tummemmaksi riittävällä suodatuksella.   Todellisuudessa kondensaattori kytkeytyy mikin käämityksen hajakapasitanssin ja kitarakaapelin rinnalle madaltaen mikrofonin resonanssitaajuutta (peak frequency). Eli jos sinulla on heiman liian kireä mikki, voit kesyttää sitä pienellä 1-2 nF kondensaattorilla joka mikin rinnalla. Vastaavaann perustui 90-luvun alussa PRS:ien sweet -kytkin.   Tässä tämä hässäkkä sähköisenä http://www.guitar-repairs.co.uk/images/pickup_internal_circuit.gif   Nykyään mikit on vahattu, varsinkin ylikäämityillä (voiko sellaisia olla jos käämi mahtuu mikin sisään ? ;-P) mikeillä resonanssipiikki on jo sen veraan matalalla, että 22n tai 47n kondensaattorilla häviää kaikki mehut äänestä. Vahaus kasvattaa permittivisyyttä, jolloin samalla käämityksellä mikin resonanssitaajuus laskee ja piikki loivenee (Q-arvo laskee).   Kokeile laittaa tallamikin tone kondensaattoriksi noin 4,7 nF konkka ( 3,3- 3,9- 4,7- 5,6- 6,8- 8,2 nF) mitä pienempi, sen ylemmäs diskanttipiikki jää kun tone on nollilla. Kaulamikille hyviä ervoja voisi olla 6,8 nNF> 6,8- 8,2- 10- 12- 15 nF). Ja kun kaksi kondensaattoria kytkee rinnan, on niiden todellinen arvo niiden summa, esim 4,7nF + 2,2 nF = 6,9nF. Sen verran halpoja nappeja, että kokeilu maksaa vaivan. Ja helppo on aloittaa kun laittaa kitaran volat täysille ja pitää käsin konkaa kitaraplugin kuuman ja maan välissä. Toteutin hra Lerchen kitaraan säädettävän kapasitanssin kiertokytkimellä 90-luvun alussa, eli ei ihan uusi keksintö.   Tässä kuva joka selventää (toivottavasti) tone-konkan toimintaa. http://www.jensign.com/mig/varycapacitance.jpg Tuon kaapelin hajakapasitanssin rinnalle kytkeytyy tone-konkka, joka samalla tavoin madaltaa (ja samalla vähän loiventaa) taajuusvasteen piikkiä. Usein sitä myös klangiksi kutsutaan. Tone potikalla sitten vain loivennetaan ilmiötä alkuperäisen resonanssipiikin ja uuden matalamman välillä. Ihan kätsyä.   Jos sinulla on esim Jacksonin keraaminen PAF tallassa (olikohan J-50 BC), saat n 5 nF-8 nF konkalla melko Ironmaiden -soundin.   Onneksi nämä ääniasiat ovat makuasioita, joten tilaa kitaramaailmassa on kaikenlaisille sovelluksille!   Pahoittelen lopuksi vuodatustani.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=27578