| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | Groke |
| Alue: | Kitarat: kitarakamat |
| Aihe: | Ensimmäinen toinen kitara hankinnassa, apuja. |
| Aika: | 17.08.2012 15:07 |
| markus16: Mua itseäni närästää noissa floiderivehkeissä se, että eri vireiden vaihtaminen ei onnistu ihan vaan nupista ruuvaamalla. D-tunalla toki saisi droppivireen hyvinkin helposti, mutta se ei aina riitä. Ihan vain varmuuden vuoksi infoan tähän väliin, että tuo vaikkapa E-vakiovireen ja Drop D -vireen välillä virettä lennossa vaihtava D-Tuna toimii ainoastaan sellaisissa floikissa, jotka on säädetty ei-kelluviksi. Siis EVH-tyyliin, eli dive-onlyksi. Eli käytännössä D-Tunasta ei olisi mitään hyötyä kelluvan tallan kanssa. Korkeintaan haittaa, esim. ollen tiellä aina ylöspäin kammetessa. Ei-kelluvalla floikalla vakiovirettä matalampien vireiden kanssa lisäongelmana kiinteään tallaan nähden on mahd. lukkosatulan avaaminen ja kiristäminen. Helppo juttu, mutta vie hieman aikaa ja pitää se kuusioavainkin olla aina käsillä. Tai no, voihan ilmankin lukkopaloja soitella (vai oletteko silloin havainneet joitain ongelmia?). Tosin sittenhän ne ovatkin hyvin pian hukassa... Muutoin homma toimii kuten kiinteätallaisessakin. Eli useimmiten voinee suuremmitta ongelmitta tiputtaa vakiovireen ainakin Open G:ksi, DADGAD:ksi tms. Mutta vakiota korkeammilla vireillä täytyy jousia kiristää, jotta talla ei alkaisi kellumaan. Tai edes liikkumaan aina bendatessa. Helppo homma (ei-kelluvassa tilassa ei tarvita likikään samaa tarkkuutta), mutta on kuitenkin tehtävä. Vastaavasti alemmilla vireillä floikan jousissa olisi hieman löysäämisvaraa. Mikäli tarvitsee floikkaa ja haluaa dive-bombit hieman kevyemmiksi. Mutta pakko niin ei ole tehdä. Pro-meiningissä ei varmaankaan kauheasti renkata eri vireiden välillä, mitä nyt jonkun Drop D:n verran. Ellei sitten talous ole niin tiukilla, että vain yksi kitaroista ei vielä ole kanissa. Erikoisena poikkeuksen poikkeuksena Van Halen vaihtaa 'Summer Nights' -kappaleessa lennossa kolmen eri vireen välillä, vieläpä "floikkakitaralla". Eli intron G:stä alas vakio E-vireeseen, soolossa vielä alas D-vireeseen, sitten G ja taas E. Ilman että sitä aluksi edes tajuaa. Sen mahdollistaa Steinbergerin TransTrem2, tälviisii: http://www.youtube.com/watch?v=NOZ1fuXJub8#t=1m37s No nykyään Whammy DT:n tapaiset pedaalit ja kitarasyntikat mahdollistavat hurjempiakin viretemppuja, ihan livenäkin. Kitarasyntikat mahdollistavat lisäksi hurjimmatkin avoimet vireet yms., koska kielien signaalit poimitaan aina erikoismikeillä yksitellen, eikä perinteiseen tapaan monosignaalina. PS. Ainakin epämääräisten nettilähteiden mukaan perinteistä D-tunaa on kuulemma ollut saatavilla kahdenlaisia. Eli kunnollinen, sekä "lisenssituna". Ehkä on/oli kyse kahdesta eri valmistajasta, joista ainakin toisella oli laatuongelmia? D-Tunien logot (EVH) kuitenkin ovat ihan silmälläkin katsottuna joskus hieman erilaisia, kenties merkkinä eri valmistajista. Tai jotain. Teräksistä D-Tunaa saa kolmella eri värillä, lisäksi on juuri julkaistu massimiehille titaaninen versio. Virallinen WWW-sivu: http://www.dtuna.com/index.php | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=211774 | |