Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	Ravenheart
Alue:	Yleistä keskustelua musiikista
Aihe:	Leipänsä ansaitseminen musiikilla kova pala
Aika:	15.08.2012 11:20
reaper666: Eikös toi oo hyvä juttu niin ei mennyt rahat niille ilkeille levy-yhtiöille?   No, sanotaan nyt vaikka näin, että kun oot oikeasti matkustanut päivän aikana sen 500 km, roudannut, venttaillut koko päivän, ja sitten pistänyt kaikki ne viimeiset paukut siihen keikkaan ja nyt pitäisi vielä roudata kamat ja ajaa takaisin kotiin, se, että joku "diggaa" sun musiikkia niin paljon, että jaksaa sössöttää känniltänsä vaikka tunteja, muttei ole valmis maksamaan siitä levystä sitä parin tuopin hintaa, saa joskus miettimään, että onko tämä nyt oikeasti tämän arvoista. Ja silloin nimenomaan se arvostus omaa tekemistä kohtaan mitataan.   Vaikka ne massit levy-yhtiölle meniskin, niiden myyntitulojen perusteella ne lafkat bändeille sitten antavat sitä rahaa esim. levyjen tekemiseen ja runditukeen (jota ilman ei ulkomaille nykyään kovinkaan helposti vakavasti otettavia rundeja tehdä).   Tietenkin tilanne muuttuisi, jos ao. musiikin ystävä perustelisi kantansa ja sanoisi ostaneensa vaikkapa paidan, jotta tukisi suoraan bändiä. Mutta arvatkaapa huviksenne, onko näin kertaakaan käynyt...   Rubuinen: Joo rokkarit ostelee skeboja kaapit täyteen ja varastoihin sata vahvaria ja miljoona spedua vaikka paljon vähemmällä pärjäis. Oikeestaan ilmankin pärjäis, ainakin minä jolla kamat roikkuu käyttämättä, kahvakuula maksaa +50€ ja se kuuluu enemmin kuin muut kamat;-)   Näin juuri. Tätäpä vähän sillä vaatimustason pienentämisellä tarkoitin. Joskus huvittaa, kun uransa alkutaipaleella olevien bändien roudausta ja kamoja katselee, styrkkarit kaikki viimeisintä huutoa, on viisi tonnin varakitaraa ja ne kaikki pitää tietenkin tuoda näytille tukkimaan se astiakaapin kokoinen takahuone. Ei kamapornossa sinänsä mitään, itsekin siihen tuli syyllistyttyä nuorempana, kun realiteetit oli vielä vähän hakusessa, mutta lähinnä tuntuu järjettömältä rahan ( ja tilan) haaskaukselta moinen. Toki jokaisella on oikeus rikastuttaa oman kylän soitinkauppiasta tienaamillaan rahoilla niin paljon, kuin tahtoo, mutta mitenkään oleellista se ei musiikin tekemisen kannalta kyllä ole.   Olen itse soittanut yhdellä ainoalla kitaralla noin 500 keikkaa vuodesta 2004 (paitsi alkuvuoden 2006, jolloin soitin lainakitaralla, kun oma oli pakko viedä kaniin) ja vasta taannoin sain sen verran fyrkkaa kasaan, että oli varaa sellaiseen oikeasti hyvään kitaravahvistimeen. Styrkkarina toimi ensimmäisen parin vuoden ajan käsisahalla 70-luvun Dynacordin combosta irroitettu jeesusteipillä kasassa pysyvä "nuppi", jolla vedeltiin kepeesti Tuskat ja Tavastiat. Maksoin ko. vahvistimesta muistaakseni 20 euroa.   Myöhemmin on sitten tullut kuvioon näitä maahantuojan endorsementeja, että saa kamoja halvemmalla, mutta mitäpä vittua niillä tekee, jos kitara ja styrkkari löytyy jo, eikä rahaa riitä edes siihen alennettuun hintaan? Kumma juttu, että kieli- ja plekuendorsementit ovat paljon vaikeammin hankittavissa...   Tällä hetkellä yritän kuumeisesti pohtia, miten saisin raavittua kasaan sen verran rahaa, että voisin hankkia nupilleni casen, rundi kun häämöttää jo kuukauden päässä, eikä ilman casea kyllä ole puhettakaan, että tuo mun styrkkari lähtee mukaan. Pätkätöihin ei enää ehdi, joten lienee levyhyllyn harvennus edessä.   Jostain pitää luopua saadakseen jotain. Jos haluat ostella vitusti tonnia maksavia putiikkivahvistimia ja jenkkiskittoja, joudut todennäköisesti luopumaan vapaudestasi. Jos haluat olla vapaa, et voi ostella vitusti tonnia maksavia putiikkivahvistimia ja jenkkiskittoja (ellet satu siis olemaan valmiiksi ns. rikas).   Muutenkin, samaa downsizingia olisi ihmiskunnan aika oppia soveltamaan. Mutta ei mennä sinne nyt.   Sori tulitus, aamukahvit pistää aina näpit sauhuamaan.   V
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=211739