| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | mhs |
| Alue: | Kitarat: akustinen |
| Aihe: | Kuinka oppia näppäilemään kaikilla sormilla? |
| Aika: | 07.08.2012 00:05 (muokattu 07.08.2012 00:26) |
| Zeeboo: La Catedralin Allegro Solemne - osa on myös hemmetin hyvä oikean käden äksiisi. Joo, toki. Siinä pitää sen sormiharjoituspuolen olla aika kovassa kuosissa, jotta se musiikkikin löytyisi. Ekassa osassa pääsee amatöörikin nautiskelemaan ilman kramppeja :). Oikean käden "klassinen" tekniikka ei ihan sellaisenaan istu vaikkapa boom chick - komppaukseen, koska vähemmän klasaripuolella peukalon tyvellä demppaillaan. Eipä muistu omasta konsiksen aikaisesta ohjemistosta kuin ihan yksi tai pari. Kuitenkin liputan noiden etyydien puolesta. Omilta klasariajoilta tulee demppauksesta mieleen vain Barrioksen London Carape. Mulla on oma soitto mennyt niin synkopoiduksi, että satunnaisista klasareista on iloa pienen "kurin" palauttamisessa. En ehkä kuitenkaan suosittelisi klasarietudeitä fingerstylesoittajalle --- paitsi Brouwerin I--V:ta suosittelen lämpimästi. Toinen konsti oikean käden treenaamiseen on sitten sointukomppailu kynsimällä: biisien soinnut neliäänisenä settinä niin, että bassopuolelle tulee perusääni & kvintti E- ja A-kieleltä, loput sointuäänet "ima:lla" ylemmältä kielisetiltä. Ja ideana on soittaa alkajaisiksi soinnut blokkeina, ei arpeggioina. Ja nimenomaan niin, että skarppaa nimettömän ja pikkurillin kanssa niin, ettei niillä ala nojaamaan kanteen. Lattareihin saa varsin maukkaat kompit rakennettua tällä. Sitten bassopuolelle voi rakentaa walking-bass kuvioita ym. Jep, tätä komppaan. Bossa vaan pyörimään --- vaikka Blue Bossasta vois lähteä. Tai jos tykkää Leonard Cohenin varhaistuotannosta, Cohen-valssikomppi käyntiin; p i (ma) i (ma) i. Eihän se toki ihan ilman vaivan näköä antaudu, sen olen kyllä itse huomannut. Mutta pikkuhiljaa... Itselläni jonkin verran teetti hommia totutella peukalopelktraan ja samalla opetella ulos "tarregalaisesta" oikean käden tekniikasta, mutta näköjään vanhempikin koira oppii uusia temppuja. Ainakin jollain lailla. Mä en oo käynyt peukkuplekun kimppuun, tuntui luonnottomalta. Ja kun musamaku menee enemmän brittifolkbarokin kuin boomchickin suuntaan, on ollut luontevaa pysyä puolittaisessa klasaritekniikassa John Renbournin tyyliin: ranne alas, sormet suht suorina. Kyllä tällä tavalla ameriikanperinnekin taipuu, oikeaoppisuudesta en niin perusta. Asiaa sivuten, olin hiljattain John Prinen festarikeikalla. Heppu seisoo yksin isolla lavalla, näppäilee peukulla/peukkuplekulla ja etusormella rauhalliseen tahtiin D28:aa, ja ainakin Townes-fanin korvat täyttyvät puhtaasta musiikista. Eli oikean käden treenissäkin kannattaa yrittää muistaa, että vähemmän on usein enemmän. Mulla on tuossa vielä muutamaksi vuosikymmeneksi opettelemista :). Keep on pickin'. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=51&t=211585 | |