Muusikoiden.net - Keskustelu | |
Kirjoittaja: | Tonski |
Alue: | Kitarat: soittaminen |
Aihe: | Luova soittaminen (?) |
Aika: | 15.07.2012 12:11 (muokattu 15.07.2012 12:11) |
Eiköhän se tuu täysin siitä, miten ne jutut on harjoiteltu, eli monipuolisesti sen asteikon kontekstissa. Jos sointujen ilmentäminen moodeilla ja soinnun sävelillä on tuttua A-duurin sisällä, se tuo lisäväriä soittoon. Tätä kautta pääsee hyvin helposti siihen, että jossain sointuvaihdoskohdassa ajattelee etukäteen tähtäävänsä jollekin tietylle sävelelle(uuden soinnun jollekin sävelelle), jota kohti voi soittaa vaikkapa kromaattista lähestymiskuviota. Millaista, sen määrittelet itse, ihan perus kroma-asteikkoa nouseva kuviokin kuulostaa ihan hyvältä kun sen oikein tekee. Tämän lisäksi puhuttaessa ns. sävellajin ulkopuolella soittamisesta on aika olennaisita ajatella, millä eri tavoin sävellajin ulkopuolella voi soittaa? Voit sä esmes soittaa A-duuribiisin päälle jotain Bb-duuria, mutta lopputulos soundaa todennäköisesti vähemmän kokeneissa käsissä hirvittävälle paskalle:D Jos käyt kitaraopettajan tunneilla, mikä ois ehkä hedelmällisempi lähde tälle kamalle kuin muusinet - pitkässä juoksussa ainakin, niin kysäsepä häntä opettamaan sulle esmes kakkosvitosten käyttö bluesissa. Tässä ilmenee aika hyvin perusidea jännitteiden luomisesta kohdesoinnulle, tässä tapauksessa välidominanttien avulla. Kannattaa kuitenkin kaiken tuon keskellä muistaa, ettei ole hirveetä järkeä koettaa sulattaa koko musiikin teoriaa improonsa, jos ei osaa improta ees nättiä melodiaa A-duurissa taustan päälle. Toisin sanottuna luova soitto ei aina tule vain teoreettisista "kikoista", vaan eräät teoriaa hyvin vähän osaavat kitaristit ja muusikotkin osaavat improta tosi kauniita melodioita pelkän korviensa avulla siinä sävellajin sisällä. Tämä harmoninen ja melodinen kontekstihan ei siis ole ainoa, jossa niin sanottua hallitsevampaa ulkona soittoa tapahtuu. Rytmiikka säätelee ihan saatanasti. On oikeestaan ihan sama sovellatko kaikkea edellisessä kappaleessa mainittua suvereenisti jos nakutat kaheksasosia koko pariminuuttisen taustanauhan ajan aksentoimatta mitään. Mä suosittelisin ihan suoraan sitä, että ota semmonen arkkityyppinen esimerkki vaikkapa Guthrielta siitä, miltä se tosi siisti soitto kuulostaa. Plokkaa se, transkriboi se, pölli likit, opi YMMÄRTÄMÄÄN niitä likkejä ympäristössään etenkin kiinnittäen huomiota sointuvaihdoskohdissa siihen, mille pitkälle äänelle se nuotti saattaapi tähdätä, jne. Tää on tää perusvinkki jonka jokaiselta täällä kuulee, mutta käytä ensisijaisesti korviasi ja koeta kaivaa ne samat jutut instrumentistasi esiin pala palalta. Hinaamalla taustanauhan päälle A-duuria kolme vuotta tuskin koet musikaalista katharsista ja yks päivä tajuat kaiken että hei näinhän se menee, näteinkin koru koostuu helvetin suuresta lukumäärästä atomeja, jotka on vain laitettu hyvällä tavalla paikoilleen palvelemaan tarkoitustaan. Vetäsin äsken kaapista ite piuhat irti ja mietin et pitäis tän yhden päivän välistä soittotaukoa käsille, mutta nyt kun tätä aihetta alko miettimään niin ehkä jos ihan vähäsen hinais.. :D Kiitti! | |
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=211164 |